Okei, myönnetään heti alkuun, että otsikko on vähän tahalleenkin provosoiva. Mutta keksin tässä tylsyyksissäni uuden postaussarjan: miten aloin tykätä. Tässä postaussarjassa kerron suoraan että miten aloin tykätä artistista x. En lupaa, että tämä päivittyy viikottain (todennäköisesti ei) enkä myöskään lupaa mitään säännöllistä aikataulua tälle. Toisinsanoen, tämän suhteen mennään luovasti ja fiiliksen mukaan. Sarja saattaa myös päättyäkin vaikka tämän ainoan jälkeen jos minusta tuntuu siltä. Koska aiemmin mainitsin Haloo Helsingin, niin HH saa kunnian olla ensimmäinen.
Haloo Helsinki on perustettu ennen vuotta 2008. Tästä tuli jo heti ensimmäinen pohdinta, että milloin voidaan sanoa että bändi on perustettu? Nimittäin syksyllä 2006 HH:n kaksi jäsentä ovat etsineet solistia bändiinsä ja vuonna 2008 on sitten julkaistu ensimmäinen levy. Eli sanotaan nyt sitten, että HH on perustettu ennen vuotta 2008. Muistan lukeneeni eräällä bändifoorumilla jonkun kirjoituksia, kun on käynyt jonkun Haloo Helsingin keikalla. Olin silloin, että mikä ihmeen bändin nimi tuollainen että haloo vaan teille :D Enkä siis juurikaan kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Ei voida kuitenkaan sanoa, että HH olisi koskaan ollut itselleni inhokki, sillä inhoan hyvin harvoja bändejä / artisteja ja termi inhota on aivan liian kärkäs. Yleensä en vain kuuntele jotain artistia / genreä / bändiä / musiikkia, josta en siis pidä. Parempi termi olisikin en pidä / jätän huomioimatta. Miksi inhota jotain, mistä et pidä ja näin tuhlata aikaa siihen?
Tästä siis kumpuaa myös ehkä tämänkin kirjoituksen otsikko, mutta kuten jo todettu, niin hieman provosoiva, koska suinkaan en ole inhonnut HH:ta, olen vain jättänyt sen huomioimatta / kuuntelematta. Tämä tarina on kuitenkin oiva esimerkki siitä, että jostain mikä on ollut merkityksetön, niin voi tulla jopa suosikki. Siksi halusinkin kirjoittaa tämän tarinan.
Maailman toisella laidalla teki bändistä suositun ja nosti biisin hitiksi vuonna 2011. Eikä sillä, onhan jo nimi aika kuvaava ja hyvä ja biitti takaa myös suosion. Kiva, kesäinen rallatus ja luulenpa, että kaikki ulkosuomalaiset ovat ottaneet biisin vähän niinkun nimikkokappaleeksi. Mikäs siinä, onhan sitä kiva kuunnella ulkomailla ja pohdiskella syntyjä syviä. Btw, itsekin olin muuten hieman tuon jälkeen ulkomailla, mutta en juurikaan muista, että oliko tuo hitti omassa vuodessani. Mutta ainakin voin kyllä samaistua biisiin. Radiosoitto tekee kyllä artistille / bändille todella paljon. Mikäli kaupalliset radiot eivät ota soittoonsa biisejä, niin on vaikeampi kyllä saada musiikkia kuulluksi. Radioilla on kyllä uskomaton voima! Näin myös radiosoitto on tehnyt HH:sta kuuluisan ja menestyneen. Nimittäin tämän jälkeen HH:n biisejä alkoi soida yhä enemmän ja enemmän radioissa ja ne tulivat laajemman kuulijajoukon tietoon. Eikä sillä, onhan maailma on tehty meitä varten ja vapaus käteen jää aivan loistavia hittejä ja sanat mitä mahtavimpia. Nyt kun ajattelee, niin monissa sanoituksissa on vapaus teemaa. Tämä varmaan antaa helposti lähestyttävän vaikutelman ja tekee nimenomaan helposti samaistuttavan biisin kuulijoille. Mikäs sen ihanampaa kuin viilettää tukka putkella kesäöissä huutaen elän vain kerran. Itsellä ehkä se asia, josta en pitänyt alunperin HH:ssa niin on laulajan ääni. Koska mulle se ääni vaan on aika merkityksellinen; sitä joko rakastan tai en pidä niin tässä se asettui sinne en pidä -puolelle. Ja sitäkään kautta en sitten saanut itseäni enemmän tutustumaan HH:n musiikkin kunnes vasta sitten kun hitit alkoi soida radioissa. Ja silloinkin meni todella pitkään ennen kuin siedin niitä biisejä.
En voi kyllä vieläkään sanoa, että rakastaisin bändiä, sillä enhän ole käynyt edes sen keikoilla kertaakaan! Mutta ihailen kyllä vahvasti bändiä ja tykkään biiseistä ja jopa Ellin äänestä. Huomaan myös, että jos radiosta tulee jokin HH:n biisi niin saatan jammailla ja jopa laulaa mukana. Siis minä joka en ikinä koskaan missään laula :D En muuten omista edes yhtään bändin levyä, mutta onneksi se ei ole mikään merkki sille ettei sitä voisi tykätä tai kuunnella. Tällä hetkellä voin kuitenkin sanoa, että tykkään HH:n musiikista - olen jopa alkanut sietää Ellin ääntä. Onhan se persoonallinen ja miten lahjakas Elli on! Ja muu bändi tottakai! HH on kyllä mullistanut Suomen popmusiikin ja hyvä niin, lahjakkaille artisteille pitää aina antaa tunnustusta. HH on nimittäin voittanut lukuisia palkintoja Iskelmä Gaalasta, Radio Gaalasta ja Emma Gaalasta. Välillä tuntuu vähän hullulta ja jopa nololta, että joskus sitä on ajatellut näin, mutta mitäs sitä kieltämäänkään. On tärkeää, että on muuttanut suhtautumista ja antaa niille omille ennakkoluuloillekin välillä kyytiä.
Tämä nyt oli tällaista ajatustenvirtaa kuten tunnistekin sen jo kertoo. Ehkä halusin tuoda esiin omia ajatuksia, ehkä halusin kertoa, että ennakkoluuloillekin on hyvä välillä antaa kyytiä ja mennä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle - myös musiikinkuuntelussa.
Stay tuned! Jatkoa tässä sarjassa seuraa, mutta vielä en lupaa että kuinka monen osion sarja tämä on. Vinkkejä saa muuten antaa, kenestä kirjottaisin! Muuten mennään oman fiiliksen mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti