Tässä Maija Vilkkumaa -huumassa aloin kuunnella myös uusinta Maijan levyä; joku muu, mikä. En tiedä, miksi nyt vasta sain kuunneltua tätä, sillä levyhän on jo ilmestynyt noin vuosi sitten. Ehkä siksi se on jäänyt, sillä levy on julkaistu vain digitaalisessa muodossa. Digiajassa on paljon hyvää, mutta olen kyllä jotenkin perinteiden kannattaja ja haluan levyt levyinä :D Olen ehkä ainut ihminen maailmassa, joka ajattelee vielä näin. Mutta kun siinä on se fiilis, kun ostaa levyn ja avaa sen ja alkaa tutkia kansilehtistä. Se fiilis. Pitäisköhän siis siirtyä digiaikaan joskus levyjenkin suhteen? Ei mutta hei, mähän ajattelin jo ihan vakavasti, että pitäisikö ottaa spotify?
Löpinät sikseen ja arvostelu kehiin! Levy on lyhyt; siinä on vain seitsemän biisiä. Muutama sellainen hassu välisoitto tms sieltä löytyy, mutta niitä en laskenut biiseiksi. Nyt kun mietin tarkemmin, niin olen kyllä kuullut biisejä viime vuoden keikalla. Yllättävää, tällä levyllä ei ole siis sitä siks ku mä halusin. Maijassa (voiko sanoa näin?) :D ) no, Maijan biiseissä siis, on parasta kyllä lyriikat. Siinä missä Vesala on aivan loistava biisintekijä, niin on kyllä Maijakin! Maijan lyriikoissa on aina pientä kapinahenkeä, ja se varmaan tekeekin niistä niin elämänmakuisen, elämänmyönteisen. Maija on jotenkin niin suorapuheinen; välillä tulee suoria kirosanoja, joita en tahtoisi lapsenikaan kuulevan, mutta välillä niin totta. Sitä mä vaan mietin, että kun lapsi alkaa olla musiikinkuunteluiässä niin milläs sitten estää sen kirosanojen kuuntelun jos lapsi tahtoo kuunnella Maijaa?! Olipas pitkä virke, mutta get to the point. No ehkä se on sitten sen ajan murhe.
Osa kaks löpinät sikseen ja nyt jotain juttua jo levystä! Levy alkaa unisex -biisillä, joka ottaa kyllä kepeästi kantaa sukupuoliuteen tai sukupuolimattomuuteen. Ehkä juuri tämä on tätä Maijan parasta antia, että hän ottaa biiseillään kantaa elämän suuriin kysymyksiin. Se tekee Maijasta hyvän biisintekijän! En ala nyt kirjoittaa kyllä jokaisesta biisistä analyysiä, sillä ei varmaan riitä niin paljon juttua. Mutta sen sanon, että levy on melodikas (onkohan tää suomen kielen sana edes?:D ) ja tietyllä tapaa positiivinen. Mulle ainakin on tullut todella positiivinen fiilis levystä. Sanat eivät välttämättä ole sitä positiivista antia, mutta melodia tekee niistä positiivisen. You know what I mean! Olisin kyllä kaivannut tälle levylle siks ku mä halusin koska ei tämä levy ole biisien määrällä pilattu. Maijan levyissä on aina mielenkiintoista se, että niistä löytää jotain positiivista outoutta. Tälläkin levyllä biisien välissä on muutaman kymmenen sekunnin mittaisia pätkiä elämän ihmeellisistä asioista esimerkiksi avgår från spår joka on kyllä tuttu kaikille junamatkustajille :D Näilläkin on kyllä joku tarkoituksensa, mutta luulenpa, että kuuntelija saa itse päättää ja miettiä niiden tarkoitusta. Joidenkin mielestä ne voivat kyllä olla turhia ja ärsyttäviä, mutta ehkä sekin voi olla se niiden pointti? Tämä oli kyllä mielenkiintoisin levy Maijalta, kyllähän tämä pitää saada vielä itsellekin jotain kautta.
Paras biisi:
mul ei oo rahaa
Ensikuulemalta ajattelin että mikäköhän tääkin biisi taas on, mutta sitten valitsen sen parhaimmaksi biisiksi, koska siinä on se melodia, joka koukuttaa. Biisi jää kyllä välillä soimaan ärsyttävästi päähän, mutta se soi kuitenkin positiivisesti päässä eikä silleen että ranteet viillettäisiin auki :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti