Musiikki on kyllä siitä aika jännä, että kun lukee tms jonkin jutun, niin sitten alkaa tehdä mieli myös kuunnella ko. artistia / bändiä. Kirjoittelin viime viikolla että ihana Jonna Geagea on Warmenin uudella sinkulla mukana. Siitä hetkestä lähtien on taas tehnyt mieli kuunnella Jonnaa. Voidaan sanoa, että Jonna on kyllä mun lemppariartisti, jota fanitan ihan täysillä. Nyt raapaisenkin pintaa aika syvästi tällä kirjoituksella, sillä tuntuu, että lemppariartisteista kirjoittaminen on aina niin henkilökohtaista ja siinä kyllä jollain tapaa asettaa myös itsensä likoon :D Nyt ymmärrän mitä bloggaajat tarkoittavat, kun sanovat pistävänsä itsensä likoon henkilökohtaisilla kirjoituksilla.
Olen fanittanut (voiko käyttää tätä sanaa? :D ) Jonnaa todella pitkään ja voin siis kutsua itseäni Jonnan faniksi. Olen tykännyt Jonnasta Nylonbeat-aikoina, Jonnas Problem -aikoina, Jonnan soolourasta ja Jonnasta ihan noin muutenkin. Nylonbeat -aikoina Jonna oli mun lemppari, kun pitihän sitä valita että Jonna vai Erin. Valinta oli vaikea, mutta jostain syystä päädyin aina valitsemaan loppupelissä Jonnan. Ehkä siksi, koska Jonna on blondi, räväkämpi ja jotenkin samaistuin Jonnaan helpommin kuin Eriniin? Onkohan tässäkin kyse että vastakohdat täydentävät toisiaan?
Olen nähnyt Jonnan Nylonbeat -keikoilla, JP -keikoilla ja kuten myös soolokeikoilla sekä myös muissa lukuisissa tapahtumisssa (mm. feat. keikat). Nylonbeatkeikkoja on kyllä varmaan vähiten, mutta se johtunee varmaan siitä, koska olin aika pieni kun Nylonbeat keikkaili. Eikä ehkä silloin vielä keikat innostaneet minua. Mutta voin todeta, että mulla on kuitenkin kaikki Nylonbeat levyt! Jonnan historiasta huomaa, että Jonna on monipuolinen multilahjakkuus, kun on tehnyt niin paljon erilaisia juttuja. Musikaalit unohtuivatkin mainita, mutta niitä en olekaan valitettavasti nähnyt. Mutta uskon kyllä että niissäkin Jonna oli varmasti aika mahtava! En pureudu tässä postauksessa kuitenkaan Jonnan monipuoliseen uraan, vaan ajattelin hehkuttaa Jonnan soolobiisejä. Jonna on julkaissut yhden kokonaisen soololevyn katso mua. Mä tykkäsin kyllä siitä, vaikka jossain se aikoinaan sai kyllä jotain negatiivisiakin arvosteluita. Mun mielestä koko levyn paras biisi on tässä:
Tykkäsin tästä silloin, tykkään tästä vieläkin. En tiedä mitä se kuvastaa minusta, mutta tykkään silti :D Tätä levyä taidettiin kritisoida sen takia, että biisit olivat aika biletyspainotteisia - siis sanoituksien osalta. Mutta voihan sitä biisien sanoja tulkita muillakin tavoin.
Nyt, vuonna 2018, Jonna on julkaissut pari uutta biisiä. Ensimmäinen oli viime vuonna ja kantaa nimeä pumppaa. Tämä ei henkilökohtaisesti puhutellut minua, mutta ehkä se taas vaatii enemmän kuuntelua niin siitä alkaa tykätä. Toinen biisi, arpia polvissa, on ehdottomasti enemmän suosikkini. Jonna on myös itse sanoittanut nämä kummatkin ja - arvostan!
Kuunnelkaa itse ja todetkaa, että kyllä se on ihan hyvä kappale! ;) Mua vähän harmittaa, että Jonnan sooloura ei sitten saanut ehkä näiden jälkeen ansaitsemaa huomiota. Ja ehkä siksi myös halusin kirjoittaa tämän postauksen, koska minusta Jonna on upea artisti ja jää nyt aivan liian taka-alalle. En tiedä paljonkaan musiikkibisneksestä, mutta haluaisin, että Jonna tekisi taas enemmän keikkoja ja lisää musiikkia. Jonna ansaitsee tulla kuulluksi biisiensä kautta ja Jonna on ihan mahtava sooloartistikin. Mikään ei ole sen ihanampaa kuin päästä oman lemppariartistin keikalle ja vieläpä niin että edellisestä on kulunut aikaa. Nimittäin siinä on sekä itse että artisti muuttunut ja olisi mahtavaa huomata kuinka sitä rakastakaan artistia edelleen. Joten Jonna, jatka musiikin tekoa, kyllä sinulla on edelleen faneja jotka odottavat että jonain päivänä palaat lavalle vielä! <3
Mun teki mieli kirjoittaa Antti Tuiskusta, mutta koska en oikein tiennyt, että miten ja mistä aloittaisin, niin päätin sitten kirjoittaa Antin biiseistä. Sain luettua no kuunneltua Antti Tapani -kirjan, ja täytyy sanoa, että suosittelen kyllä kaikille! Se, että oon hurahtanut äänikirjoihin, niin olen myös hurahtanut näihin elämäkertakirjoihin. Ihan huippuja! Tulee niin uutta asiaa monelta saralta, vaikkei mikään henkilön fani olisikaan. Tuntuu, että suhtaudun Anttiin nykyisin ihan eri lailla kuin ennen. Tai siis en ole oikeastaan koskaan ollut mitään mieltä Antti Tuiskusta, en muuten edes omista yhtään Antin levyä. Nyt sen sijaan pidän Anttia äärimmäisen lahjakkaana ihmisenä, mutta myös ihmisenä, joka on herkkä ja aivan tavallinen. Monille on varmaan aina julkkikset jotenkin superihmisiä, mutta kun kirjassa tutustuu paremmin Antti Tapaniin, niin huomaa, että Antti on myös aivan tavallinen ihminenkin. Siis kaiken sen julkkis-Antin lisäksi. Kirjan kuuntelemisen jälkeen on myös tullut kuunneltua Antin biisejä enemmän kuin ennen. Ennen en juurikaan kuunnellut, mitä nyt hittibiisejä sillointällöin, mutta nyt huomaa, että oikein etsimällä etsin esim. youtubesta ja kuuntelin - ja useamman kerran.
Tässä kuitenkin mun TOP 3 + 1 biisit Antilta:
Peto on irti. En löytänyt tästä videota, niin laitoin nyt sitten Petoshowsta kuvatun. Siellä on oikeasti ollut poliisiauto lavalla. Tästä Antti kertoikin enemmän kirjassa. Antti on ihan mieletön tanssija, laulaja ja suunnittelija. On suunnitellut näitä kiertuita enemmän kuin vastaavat muut artistit. Ihan mieletöntä! Ja näihin saa uppoamaan kyllä aikaa ja ideioita, ja tässä kyllä huomaa, että kuinka paljon Antti rakastaakaan esiintymistä ja laulamista.
En kommentoi. Täähän on ihan mahtava idea, että laittaa biisin nimeksi en kommentoi ja siihen vaan kylkeen omia asioita / sanoja. Antin biisit kuvaavat kyllä hänen elämäänsä aika lailla ja varsinkin nyt kirjan jälkeen niin sen huomaa.
Hyökyaalto. Tätä biisiä olen kyllä kuunnellut ennen kirjan lukemista. Tässä on jotain samankaltaisuutta niiden biisien kanssa jotka yleensä kolahtaa muhun kympillä. Tykkään melodiasta, tykkään sanoista, tykkään niiden yhteensovittelusta, tykkään Antin äänestä. Tämä jää soimaan päähän, mutta hyvällä tavalla. Jotenkin niin ihanan herkkistä <3.
Rahan takii. Pakko laittaa tämä, koska olen tätä huudattanut aika lailla :D No onhan tää nyt kuitenkin aika hyvä biisi ja osuvat sanat ruuhkavuosiin :D Jos kävisin yökerhoissa, niin tämä olisi kyllä takuuvarma etkoilubiisi siinä muutaman promillen hiprakassa :D Kaiken näiden ylistussanojen lisäksi Antti on kyllä monipuolinen artisti. Hän on myös läpikäynyt aika traagisiakin asioita, mutta noussut niistä kuitenkin aina voittajana ja vahvempana. Kyllähän ne laulajat suurimman osan sanoituksista ottaa omasta elämästä - näin myös Anttikin. Pakko vaan todeta edelleenkin, että kirjat ovat kyllä aivan mainio tapa tutustua artistiin ja niistä saa myös niin paljon puhtia omaan tekemiseen. Voi olla että siitä omasta lemppariartistista olisi vaikea lukea / kuunnella, mutta ainakin näin ei-ihan-lemppariartisteista on kyllä ihan huippua lukea. Suhtautuu musiikkiinkin ihan uudella ja erilaisella tavalla. Seuraavaksi varmaan otan kuunteluun Cheekin kirjan tai Kiiran (vaikkei nyt artisti olekaan).
Viikon keikkatallenne: Kaaoszinestä löytyy Espoossakin keikkailleen Within Temptationin keikka. Keikkatallenne ei ole tosin se Espoon keikka, vaan Moskovan keikka. Mutta mun mielestä tällaiset livekeikat ovat vaan parasta mitä voi kiireisenä arkena löytää. Aina ei ole aikaa tai rahaa mennä jokaisella haluamalle keikalle, niin onkin kiva, että kotisohvaltakin voi osallistua keikkoihin. Mikäs sen mukavampaa; rentovaatetus, hyvää syötävää ja juotavaa ja mukava asento <3 Eikä vessajonoja tai meikkaamista! Tätä lisää! <3
Viikon uutuus: Bongasin eilen Jonnan instagramista Warmenin uutuuden featuring tietenkin Jonna Geagealla. Jonnahan on aiemminkin tehnyt feattauksen Warmenin kanssa mutta huikealla mielenkiinnolla odotan tätäkin. Jonna on niin omalla alueella rock-henkisissä biiseissä ja rockbiiseissä niin ihan huippua että saadaan lisää tällaista Jonnaakin! Jonna on rock!
Tähän en tietenkään nyt löytänyt tätä uusinta uutta, mutta mennään hetki vanhalla vielä. Tulikin fiilistä kuunnella Jonnaa pitkästä aikaa.
Viikon paras podcast tunnari: Okei, myönnetään että tämä kohta on hieman hakemalla haettu :D Mutta koska tämä viikko on ollut hieman tylsemmän puoleinen musiikkirintamalla niin sallittakoon se. Joku musiikillinen punainen lanka tässä kuitenkin on :D Äänikirjojen lisäksi olen myös koukussa podcasteihin. En aiemmin ollut kyllä yhtään kiinnostunut podcasteista; aina niissä oli jotain vialla että pystyi edes kuuntelemaan loppuun asti. Mutta Alexan ja Lindan Nonsense -podiin rakastuin kertaheitolla <3 Ja niiden podcast tunnari on kyllä ihan paras kaikista! Olen tämän jälkeen kuunnellut tai yrittänyt kuunnella kyllä muidenkin podeja, mutta ihan paras tunnusmusiikki on Alexalla ja Lindalla. Ja kuulemma se löytyi ihan ensimmäisellä kertaheitolla. Tähän vielä sellainen knoppitieto, että Alexan ja Lindan podi löytyy myös Spotifysta, helpottaa kuuntelua todella paljon.
PS: Ensi viikolle kehittelin hieman erilaisemman viikon randomit jutun. Se tosin vaatii vielä hieman suunnittelua, mutta eiköhän se saada valmiiksi ensi viikon perjantaihin mennessä - stay tuned ;)
Viikon viini: Sopivasti tälleen perjantaina on hyvä julkaista viini viikonlopulle ;) Luin täältä että Apulanta saa oman nimikkoviininsä. Muistan kun Yön juhlavuoden kunniaksi julkaistiin myös viini ja olihan se pakko hankkia. Aika mielenkiintoista, että Apulantakin saa oman viininsä. Jos Apulanta olisi juoma, niin se olisi olut :D Viinin nimi on tuttu apulantamaiseen tapaan pirun morsian. Viini kuulostaa kyllä hyvältä, näin valkkarin ystävällekin, sillä ei tarvitse mainita kuin Espanja niin olen myyty. Viini on nimittäin Valencian alueella valmistettu Pago de Tharsysin punaviini ja pitäisi löytyä Alkoista eilisestä lähtien.
Viikon keikkavinkki: Helsingissä olevat ja miksei muuallakin; jos tekeminen puuttuu tälle illalle, niin suuntaa Virgin Oiliin, siellä esiintyy Mira Luoti. Olen jo pitkään halunnut nähdä Miran livenä, mutta en ole vielä saanut sitä aikaiseksi ja valitettavasti tämänkin huomasin liian myöhään. Mutta jos sieltä ruudun takaa löytyy tekemistä vailla olevia illalle niin ottakaa ihmeessä suunta Virgin Oiliin! Luulen, että mahtava keikka tiedossa :D
Tänä iltana Sellosalin lavan valtaa Jonna Tervomaa. Jonna on ollut mun lapsuuden suosikki kautta aikojen, mutta valitettavasti olen kyllä nyt etääntynyt Jonnasta eikä minua ole näkynyt hirveästi Jonnan keikoilla. Tahdoin kuitenkin vinkata tälle torstaille Jonnan keikasta. Sinne saa muuten vielä lippuja: lippu.fi. On kyllä varmasti kokemuksen arvoinen ilta. Jonna on upea!
Päädyinpä myös selailemaan Jonnan keikkoja, ja jos tämä ilta ei sovi, niin tässä muutama:
26.10. Akustiikka, Ylivieska
24.11. Ravintola Hämeenportti, Somero
22.12. Rytmikorjaamo, Seinäjoki
7.2. Henrys Pub, Helsinki
Ja kotisohvakin on ihan mukava vaihtoehto välillä; niin sieltä käsin voi tutkailla Jonnan musaa täältä: http://jonnatervomaa.fi/
Taannoin löysin uuden tuttavuuden espanjalaismusarintamalta. Olin ihan heti täysin rakastunut <3 En ole pitkään aikaan löytänyt mitään uutta espanjankieliseltä saralta, ja siksi tämä iskikin heti ja lujaa. En ole kyllä hetkeen edes kuunnellut mitään espanjankielistä musaa, mutta nyt siihen tulee kyllä muutos. Rakastan espanjankielistä musiikkia, mutta liian usein kuuntelen Enriqueta, Juanesia ja muita vastaavia mitä nyt levyhyllystäni sattuu löytymään. Eikä sillä, että niissä olisi jotain vikaa, mutta aina ei niitäkään jaksa kuunnella ja sitten se espanjankielisen musiikin kuuntelu jää taakse.
Tittidii, tässä se tulee! Uusin rakkauteni! <3 Ja nyt puhun nimenomaan musiikista, vaikka eipä sillä, voisihan tuo olla muutenkin rakkaus ;) Tämä biisi on ihanan eläväinen ja ihanan positiivinen että en vaan voi olla kuuntelematta tätä huonolla mielellä. Tai jos olen huonolla fiiliksellä, niin vähemmästäkin tulee hyvälle mielelle. Musiikki antaa niin paljon voimaa ja energiaa! Se on ihan mahtavaa!
Pakkohan sitä sitten oli vähän googletella lisää, ja tämä on siis Alvaro Soler; espanjalainen laulaja ja lauluntekijä, syntynyt vuonna 1991 Barcelonassa. Todella kiva saada uutta ja nuorta verta mun espanjamusiikkihyllyyn. Vaikka ei nyt konkreettisesti, sillä en tiedä saako tämän levyjä Suomesta? Seuraavan kerran kun menemme Espanjaan, täytyy yrittää muistaa metsästää Alvaron levyjä. Ja nyt voisikin alkaa tutustua herran muuhun tuotantoon. Sofia -biisiä on kuunneltu jo tarpeeksi, vaikka hyvä se on, mutta haluan löytää enemmän helmiä herralta.
Viikon uutuussinkku: Ihana Paula on julkaissut uuden sinkun monta nimee. Paula on kyllä niin lahjakas, että tulee mieleen että mitä vaan Paula tekee niin ei hän epäonnistu ikinä :D Kuuntelin pienen pätkän sinkusta, ja aivan ihana, taattua Paulaa! <3 Paula on onnistunut taas sanoittamaan ja sovittamaan uuden ihanan biisin. Biisin tarkempaa analyysiä en tässä nyt tee, sillä en ole sitä vielä kuunnellut kovin montaa kertaa. Sanon vain että Paula on loistavan ihana!
Viikon Idols-muistelo: Täällä juuri kirjoittelin Idolsista, niin tällä viikolla luin että Idolsin ekalta kaudelta Victoria julkaisee sinkun ja levynkin ensi vuonna. Tuon ekan kauden finalistit muistan kokonaan, niin oli hauskaa lukea, että Victoria julkaisee sinkun. Hyvä Victoria! Ja vielä suurempi plussa sille, että on onnistuttu tekemään työtä ja perhettä yhteensovittaessa uusi sinkku!
Viikon paluu-uutinen: XL 5 tekee paluun! En ole kyllä koskaan ollut pahemmin ko. bändin tai muutenkaan tuon aikaisten poikabändien fani, mutta olihan tämä nyt legendaarista että mainita pitää. Mua kyllä vähän hämää se, että otsikoidaan suuresti näin, ja sitten itse uutisessa on maininta että kyseessä on yhden illan keikka. XL 5 tekee siis Nenäpäivä-lähetyksessä keikan ja lupaa esittää mm. Kaunis peto -kappaleen. Mutta onhan tämäkin paluu ja iso uutinen faneille, vaikka kestääkin vain sen yhden illan. Tässä muuten tunnistaa olevansa V A N H A, kun on ihan fiiliksissä näiden ysärisuosikkien paluista :D
Viikon odotetuin oikeuden päätös: Koska olen puhunut tästä aiemminkin täällä, niin viedään saaga loppuun asti. Eli siis Yön Ollin ja Jukin välisessä kiistassa käräjäoikeuden tuomio jäi voimaan ja näin ollen Juki joutuu siis maksamaan ne korvaukset. :/ Plääh, olihan tämä odotettavissa, mutta silti minusta niin väärin. Kaikki sympatia siis Jukille nyt <3.
Koska tällä hetkellä on meneillään Idolsin ties mones kausi, niin ajattelin listata vähän omia suosikkeja menneiltä kausilta. Päädyin myös jotenkin haaveissani kuuntelemaan näiden suosikkieni musiikkia. Nämä kyllä painottuvat ensimmäisiin kausiin, sillä edes wikipedia ei kerro kaikkia osallistujia tai finalisteja viimeisimmiltä kausilta. No sanomattakin on selvää että Hanna on mun ykkönen Idols-suosikeista, joten jätin Hannan pois näistä. Tämän tarkoitus on ehkä muistella ja fiilistellä niitä vähemmän tunnettuja Idols-kilpailijoita. Voin sitten joskus tehdä vaikka lempparit Hannan biiseistä / videoista tai postauksen Hannasta tms.
Hannan kaudelta (toim.huom. nimesin tämän Hannan kaudeksi) kaikki finalistit ovatkin suhteellisen tuttuja, koska Idols oli ekaa kautta ja sitä tuli katsottua ihan jokainen jakso. Tältä voisi nimetä muitakin, mutta otan nyt esiin Anniina Karjalaisen. Multa nimittäin löytyy edelleenkin Anniinan levyt ja kuuntelin Anniinaa aikoinaan ihan todella paljon. Ihan selvä suosikki siis! Valitettavasti en löytänyt tähän mitään videota Anniinan biiseistä youtubesta :/ Anniinassa viehätti sellainen rockmaisuus. Olin ehkä silloin myös sellaisessa iässä, että kaikki senikäiset tai suunnilleen samaa ikäluokkaa / plus miinus x vuotta olevat tytöt tottakai viehätti. Oli kiva seurata pukeutumista, tyyliä yms muilta ja siksi varmaan miellyin myös Anniinaa, koska Anniinalla oli niin kiva tyylikin. Jotenkin niin helposti samaistuttava!
Nyt kun muistelen, niin katsoin kyllä jonkin verran kakkoskauttakin, ilmeisesti silloin elettiin vielä Idolshuumaa, kun tuli katsottua sitä. Tältä kaudelta ihan ehdoton lemppari on Agnes Pihlava. Muistan niin elävästi kun tykästyin Agnekseen ja kävin Agneksen keikoillakin. (toim.huom. onneksi ne keikkajutut ovat jääneet sentään edelliseen blogiin :D). Agnes oli kyllä niin ihana ja mahtava laulaja. Ja se tyyli oli jotenkin niin rock ja goottimainen! Ah, tykkään edelleenkin Agneksen musiikista!
Agnes on mun mielestä kyllä menestynytkin musiikin saralla. Ei ehkä nyt niitä menestyneimpiä tai tehnyt mitään jättituloja, mutta ei tarvitse kuin googlata niin Agnes on tehnyt vaikka mitä. Agnes on tehnyt kaksi levyäkin ja ah, pakko hehkuttaa, mulla on ne molemmat! Agneksen tyyli oli ehdottomasti rock ja ripaus ehkä goottimaisuutta. Vaikken Agnekseen ole ehkä samaistunut vaatteiden osalta, niin silti ihan mieletön mimmi esiintymään ja laulamaan. Myönnän, että kuuntelen edelleen Agneksen levyjä. Tämän takia tykkään myös fyysisistä levyistä, sillä niihin on kiva palata ja niitä voi pistää soittimeen vuosienkin päästä. (Okei, löytyisihän nämä varmaankin myös Spotifystakin, ehkä?) Agneksen energisyys keikoilla oli kyllä ihan jotain käsittämätöntä. Mimmi oli niin energinen että siinä kyllä saattaisi jäädä Irinat ja PMMP.t kakkoseksi. Agneksesta näki, että tykkäsi esiintyä ja laulaa. Tai sanotaanko että rakasti laulamista! <3 Tältä kaudelta varmasti kyllä Katri Ylander on se menestynein, sillä Katri on tehnyt neljä levyä (jos mitataan levymyynneissä tms). Mulla taitaa olla kaksi niistä. Katrihan teki myös mainetta ja kunniaa Stellalle, kun lauloi Stellan piste Idolsissa. Tykkäsin kyllä Katristakin, mutta ehkä enemmän kuitenkin mulle se suosikki oli Agnes. Jostain syystä.
Tässä vaiheessa mun mielenkiinto vissiin jo vähän hiipui Idolsiin, koska en seurannut enää niin paljon eikä muuten ole niin montaa suosikkia. En osaa valita vaan yhtä niin valitsen Kristiina Braskin ja Anna Abreun. Muistan kyllä elävästi että olin enemmän Kristiinan fani kuin Annan mutta nyt se on varmaan kääntynyt toisinpäin. Annassa ja Kristiinassa varmaan viehätti se laulutaito ja ääni. Kristiinan ääni on ainakin vähän erikoinen ja syy löytynee siitä, miksi tykkäsin hänestä. Ehkä myös laulukieli; vaikka tykkään englanninkielistäkin biiseistä, mutta muistelisin, että tuohon aikaan ehkä kuitenkin enemmän tykkäsin suomenkielisistä. Nykyisinhän Annakin on tehnyt jo suomenkielistä musiikkia, niin siitäkin tykkään ehkä enemmän kuin Annan englanninkielisistä. Annan englanninkieliset biisit ovat kyllä aivan ehdotonta juoksumusaa, ja kuuntelinkin niitä aina juostessa! Oi, mitä muistoja nekin tuo mieleen!
Miten nää mun suosikit onkin näin naisvoittoisia :D eli pakko tähän varmaan ottaa vähän miespuolisiakin. Tykkäsin kyllä tän kauden voittajastakin; Ari Koivusesta! Muistaakseni multa löytyy myös Arin levy, vai oliko se joku kokoelma tältä kaudelta? Mulla oli vissiin menossa joku hevikausi tai rankempi musiikin kausi, sillä kuuntelin Arin musiikkiakin aika paljon. Vaikka Ari Koivusen musiikki tyrmättiin hevipiireissä, niin minä kyllä tykkäsin. Voi olla, että tätä ei edes laskettaisi heviksi, ja no, onhan se ehkä vähän sellaista kesympää heviä, jos nyt näin voi sanoa.
Mun mielenkiinto Idolsiin vissiin hyytyi kokonaan tähän, sillä nyt oli pakko ottaa jo avuksi wikipedia ja enää myöhemmistä kausista ei oikein löytynyt suosikkeja. Kaikki muistaa varmaan ainakin Koop Arposen ja Anna Puun. No, koska he nyt ovat olleet jonkin verran julkisuudessa edelleen. Koop ei ehkä niinkään mutta Anna Puu. Kummankaan musiikki ei mua enää oikein innostanut silloin, sillä ei löydy enää levyjä. (Sorry, antakaa mahdollisuus!) Täytyy kyllä todeta, että Anna Puu on kyllä lahjakas. Mä en ole vaan (vielä!) löytänyt sitä. Voi olla, että mulla tuli tässä vaiheessa joku toisen musiikin kausi, etten enää kiinnittänyt huomiota Idols-kilpailijoihin. Tai sitten yksinkertaisesti suurelta yleisöltä loppui jo mielenkiintokin Idolsiin.
Lopuista kausista ei ole niinkään sitäkään vähää sanottavaa kuin Koopista ja Annasta, ja ilmeisesti wikipedia on taas samoilla linjoilla, sillä sielläkin on vaan voittajat. Martti Saarinen ja Diandra ovat varmaan jonkin verran tuttuja kaikelle kansalle ja Diandra eritoten on näkynyt musiikkipiireissä. Pakko kertoa, että muistan kyllä, että huudatin Martin jotain biisiä :D Ilmeisesti se on mun salainen pahe, pakko ehkä etsiä se biisi.
Ei paha ollenkaan, tulee ihan nostalgiset muistot mieleen tästä(kin) biisistä :D Ja no, nyt ensimmäinen reaktio oli, ah, tuo ääni :D Voisin kuunnella ja tykkään kyllä! En ehkä niin paljon, että levyn hankkisin, mutta kyllä se menettelee! Tältä kaudelta nostan kyllä myös Stinan, koska se on mun suosikki!
Stina ei enää kaipaa esittelyjä ja mun hehkutuksia, mutta sen sanon kuitenkin, että Stinalta on muuten tullut viime vuonna sinkku. Mahtaakohan ihanuus tehdä paluuta musiikkibisnekseen? Stinassakin ehkä kiehtoo se tyyli, suomenkielisyys, mukava melodia ja ääni tietenkin. Stinakin on mun mittapuulla menestynyt; on kuitenkin julkaissut levyjä ja sinkkuja ja tehnyt keikkoja. Harmillisesti en taida olla nähnyt Stinaa livenä, mutta voin vannoa, että ainakin se on kyllä ollut keikkatavoitteissani.
Muistoja muistoja. Voi näitä muistoja! Tuntee kyllä itsensä jokseenkin vanhaksi, ainakin jos katsoo levyjen julkaisuvuosia. :D Ei ole kyllä mitään yksiselittäistä kaavaa, että kuka menestyy ja kuka ei. Se johtuukin monista seikoista, mutta melkeinpä väittäisin, että tässäkin kuten monessa muussa elämän alueella se palo ja intohimo tehdä sitä mitä rakastaa vaikuttaa suuresti. Ja sitten siihen loppuun tarvitaan ripaus onnea ja tuuria niin menestymisen avain on valmis. Monihan varmasti rakastaa laulamista ja esiintymistä, jos osallistuvat Idolsiin, mutta on ihan eri asia antautua intohimolla siihen kuin että vaan huvikseen tykkää laulaa. Ja vaatiihan se ihan hitosti kovaa duunia, että pääsee sinne missä Antti Tuisku tai Anna Abreu on. Persoonakin on yksi iso osa suurempaa kokonaisuutta. No tässä nämä muistelot, näitä oli kyllä kiva muistella! Voisi ehkä joskus tehdä jonkin kakkososionkin - jos siihen riittää vaan omia suosikkeja.
Viikon jymäytys: Vaikka en Sannin keikalla viime viikolla ollutkaan, niin pakko nostaa tämä asia esille. Sanni oli jymäyttänyt yleisöä hieman ja "kaksoisolento" oli esiintynyt alussa (?) Sannina. :D Ihan hauska idea ja varmasti uponnut useisiin ihmisiin. Kuitenkin sellainen positiivinen jymäytys!
Viikon ihanin musiikkiuutinen: Luin Ylen sivuilta uutisen, jossa kerrottiin, että Kouvolan kaupunki on päättänyt tuoda kotihoidon asiakkaille elävää musiikkia. Ai että, miten iloiseksi tulin. On minusta aivan ihanaa että musiikilla voidaan piristyttää vanhuksia. Juuri näin se pitäisikin mennä. Ja hei, tässähän luodaan työpaikkoja samalla kun kaupungit ja kunnat palkkaisivat muusikkoja viihdyttämään. Varmasti moni on tykännyt tästä ja toivottavasti useat kaupungit ottavat mallia.
Viikon mielenkiintoisin duetto: Luin Rumban sivuilta, että Anna Eriksson tähdittää Staminan uusinta kappaletta. Aika mielenkiintoista! Anna Eriksson on ollut kyllä eräänläinen suosikkini (omistan useita levyjä!), Staminaa en puolestaan ole kyllä kuunnellut, mutta silti aika mielenkiintoista että melkein iskelmätähti ja hevibändi yhdistävät voimansa. Pienen pätkän pystyin kuuntelemaan tuolla sivuilla, mutta en ihan koko biisiä. Mielenkiinnolla kyllä odottelen, kun saan kuulla koko biisin. Musiikissa on mielenkiintoista sen vaihtelevuus, joka on loputon. Ehkä alan kuunnella tämän myötä enemmän Staminaakin? Who knows!
Idea tähän tekstiin lähti vähän monista pienistä eri asioista; Antti Tapani -kirjasta, Stina Girsistä ja tietenkin se, että tällä hetkellä Idolsin ties mones kausi on menossa TV:ssä. Se, että miten nämä kaikki liittyy toisiinsa ja miten ne loppupelissä sitten vaikutti tämän tekstin syntymiseen, kannattaa lukea teksti loppuun asti ;)
Oli olemassa pilvinen ja sateinen päivä, jolloin selasin youtubea, että mitä kuunnella seuraavaksi. Ajatuksia virtasi päässä sinne tänne tonne ja en oikein saanut mistään mitään kiinni, että mitä kirjoittaa seuraavaksi. En ole ehkä oikea henkilö arvioimaan ohjelmaformaattia monestakin eri syystä, mutta päätinpä pistää sormeni peliin ja lähteä kirjoittamaan ajatuksia Idolsista. Tämäkin on edelleen sitä ajatustenvirtaa. Olen jo muistaakseni kertonut, että kuuntelen tällä hetkellä Antti Tuiskun kirjaa, ja on kiva päästä kirjan kautta kurkistamaan vähän myös Idolsin maailmaan. Koska itse en ole mikään muusikko, niin ei ole oikeastaan mitään hajua, miten musiikkipiirit toimivat. Idols on siis TV-ohjelmaformaatti, joka on käsittääkseni lähtenyt Britanniasta ja Suomessa se nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 2003-2004. Ekalla kerrallahan kaikki on aina niin jännittävää niin katsojille kuin ohjelmassa laulajanaluillekin. Ainahan se kiinnostus sitten laskee kuin lehmän häntä mitä enemmän kausia tulee. Näin se vaan on; oli kyseessä Idols, Big Brother tai vaikka Kauniit ja rohkeat. Itse seurasin ekaa kautta Idolsista ja myöhemmin satunnaisesti myös muita kausia. Nyt en edes tiedä monesko kausi on menossa, saatikka että olisin sitä ehtinyt edes katsomaan. Toki tähän vaikuttaa myös muutama muukin asia. Kaikki tietää Hannan, Janin ja Antin, mutta ketkä muistavat Mitran, Martin ja Anniinan? Niinpä, myöhempien kausien voittajistakaan ei siis enää kuulu tai näy mediassa sen koommin. Voi olla, että voittajien omasta halusta tai jostain muusta.
Suosittelen kyllä Antin kirjaa kaikille, vaikkei Antin fani olisikaan. Siinä pääsee myös kurkistamaan Idolsiinkin ja mihin kaikkialle muuallekin, siitä itsellänikään ei ole mitään tietoa, sillä kirja ei ole vielä lopussa. Mun mielestä ihan liian vähän huomiolle on jäänyt Stina Girs. Ellen väärin muista, Stina oli kisassa mukana sinä vuonna kun Martti Saarinen voitti Idolsin. Olen pystynyt samaistumaan Stinaan ja siksi se varmaan tuntuu itselle sopivalta artistilta (kuulostaapa kamalalta...) mutta tarkoitan, että jotenkin olen mieltynyt Stinan musiikkiin. No, tiedättekö kun jokin asia kolahtaa, niin Stina on vaan aina kolahtanut minuun. Ja minusta Stina on jäänyt ihan liian vähälle huomiolle musiikkimaailmassa. Musiikkimaailma on raju, ja menestyminen siellä tarkoittaa myös ripauksen onnen tähtiä ja sattumaa. Hävettää myöntää, etten ole edes päässyt muistaakseni Stinan keikalle. Ajattelin seuraavaksi nostaa muutamia lemppareita Stina tuotannosta:
Kirje taisi olla Stinan eka sinkku. Siitä tulee vaan ihan tahtomattaan mieleen eräs taannoisten vuosikymmenten laulaja ja biisi ;) Mutta tykkään sekä tykkään tuosta toisestakin. Stinan ääni on minusta niin kaunis, että oon jo ihan lumoutunut siitäkin.
Idols on siitä jännittävä konsepti, ettei koskaan voi tietää että kuka menestyy, kuka jää elämään musiikkimaailmassa ja kuka ei. Paljon puhutaan, että ei kannata voittaa, koska toinen ja kolmas sija antavat niin paljon enemmän ja he melkeinpä menestyvät enemmän kuin voittajat. No, varmaan pätee aika moneen. Onneksi on kuitenkin youtube ja menneet ajat, joiden kautta kaikkia Idolstähtösiä voi muistella. Muistatteko muuten ekalta kaudelta Anniinan? Anniina oli kans mun suosikki ja niin suosikki, että ihan levytkin piti ostaa. Mulla on Anniinan kaksi levyäkin! Pakko varmaan kuunnella Anniinaa tämän tekstin jälkeen. Tykkäsin Anniinasta, koska se oli jotenkin niin rock. Ellen väärin muista, niin olisin ehkä nähnyt Anniinan jossain keikallakin?
Vastaus ensimmäisen kappaleen kysymykseen voisi olla että ei mitenkään :D Ei tässä nyt ollut mitään punaista lankaa, tai ehkä se että jos on kirjoitusflow niin mieti että mistä kirjoittaisit :D Tämän tekstin jälkeen nimittäin tuli muutama idea taas, mistä tänne voisi kirjoitella. Oon jotenkin nyt niin fiiliksissä tän blogin kanssa, että oon alkanut kirjoittaa ylös aiheita ja ennen kaikkea suunnitella asioita. En odota tältä blogilta nyt mitään sen kummempaa, kuin että saan kirjoittaa. Olen kyllä enemmän kartalla musiikkijutuista, sillä luonnollisesti seuraan niitä enemmän. Eli stay tuned, tulossa piakkoin on myös omia, harvemmin nähtyjä Idols-suosikkeja!
Okei, myönnetään heti alkuun, että otsikko on vähän tahalleenkin provosoiva. Mutta keksin tässä tylsyyksissäni uuden postaussarjan: miten aloin tykätä. Tässä postaussarjassa kerron suoraan että miten aloin tykätä artistista x. En lupaa, että tämä päivittyy viikottain (todennäköisesti ei) enkä myöskään lupaa mitään säännöllistä aikataulua tälle. Toisinsanoen, tämän suhteen mennään luovasti ja fiiliksen mukaan. Sarja saattaa myös päättyäkin vaikka tämän ainoan jälkeen jos minusta tuntuu siltä. Koska aiemmin mainitsin Haloo Helsingin, niin HH saa kunnian olla ensimmäinen.
Haloo Helsinki on perustettu ennen vuotta 2008. Tästä tuli jo heti ensimmäinen pohdinta, että milloin voidaan sanoa että bändi on perustettu? Nimittäin syksyllä 2006 HH:n kaksi jäsentä ovat etsineet solistia bändiinsä ja vuonna 2008 on sitten julkaistu ensimmäinen levy. Eli sanotaan nyt sitten, että HH on perustettu ennen vuotta 2008. Muistan lukeneeni eräällä bändifoorumilla jonkun kirjoituksia, kun on käynyt jonkun Haloo Helsingin keikalla. Olin silloin, että mikä ihmeen bändin nimi tuollainen että haloo vaan teille :D Enkä siis juurikaan kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Ei voida kuitenkaan sanoa, että HH olisi koskaan ollut itselleni inhokki, sillä inhoan hyvin harvoja bändejä / artisteja ja termi inhota on aivan liian kärkäs. Yleensä en vain kuuntele jotain artistia / genreä / bändiä / musiikkia, josta en siis pidä. Parempi termi olisikin en pidä / jätän huomioimatta. Miksi inhota jotain, mistä et pidä ja näin tuhlata aikaa siihen?
Tästä siis kumpuaa myös ehkä tämänkin kirjoituksen otsikko, mutta kuten jo todettu, niin hieman provosoiva, koska suinkaan en ole inhonnut HH:ta, olen vain jättänyt sen huomioimatta / kuuntelematta. Tämä tarina on kuitenkin oiva esimerkki siitä, että jostain mikä on ollut merkityksetön, niin voi tulla jopa suosikki. Siksi halusinkin kirjoittaa tämän tarinan.
Maailman toisella laidalla teki bändistä suositun ja nosti biisin hitiksi vuonna 2011. Eikä sillä, onhan jo nimi aika kuvaava ja hyvä ja biitti takaa myös suosion. Kiva, kesäinen rallatus ja luulenpa, että kaikki ulkosuomalaiset ovat ottaneet biisin vähän niinkun nimikkokappaleeksi. Mikäs siinä, onhan sitä kiva kuunnella ulkomailla ja pohdiskella syntyjä syviä. Btw, itsekin olin muuten hieman tuon jälkeen ulkomailla, mutta en juurikaan muista, että oliko tuo hitti omassa vuodessani. Mutta ainakin voin kyllä samaistua biisiin. Radiosoitto tekee kyllä artistille / bändille todella paljon. Mikäli kaupalliset radiot eivät ota soittoonsa biisejä, niin on vaikeampi kyllä saada musiikkia kuulluksi. Radioilla on kyllä uskomaton voima! Näin myös radiosoitto on tehnyt HH:sta kuuluisan ja menestyneen. Nimittäin tämän jälkeen HH:n biisejä alkoi soida yhä enemmän ja enemmän radioissa ja ne tulivat laajemman kuulijajoukon tietoon. Eikä sillä, onhan maailma on tehty meitä varten ja vapaus käteen jää aivan loistavia hittejä ja sanat mitä mahtavimpia. Nyt kun ajattelee, niin monissa sanoituksissa on vapaus teemaa. Tämä varmaan antaa helposti lähestyttävän vaikutelman ja tekee nimenomaan helposti samaistuttavan biisin kuulijoille. Mikäs sen ihanampaa kuin viilettää tukka putkella kesäöissä huutaen elän vain kerran. Itsellä ehkä se asia, josta en pitänyt alunperin HH:ssa niin on laulajan ääni. Koska mulle se ääni vaan on aika merkityksellinen; sitä joko rakastan tai en pidä niin tässä se asettui sinne en pidä -puolelle. Ja sitäkään kautta en sitten saanut itseäni enemmän tutustumaan HH:n musiikkin kunnes vasta sitten kun hitit alkoi soida radioissa. Ja silloinkin meni todella pitkään ennen kuin siedin niitä biisejä.
En voi kyllä vieläkään sanoa, että rakastaisin bändiä, sillä enhän ole käynyt edes sen keikoilla kertaakaan! Mutta ihailen kyllä vahvasti bändiä ja tykkään biiseistä ja jopa Ellin äänestä. Huomaan myös, että jos radiosta tulee jokin HH:n biisi niin saatan jammailla ja jopa laulaa mukana. Siis minä joka en ikinä koskaan missään laula :D En muuten omista edes yhtään bändin levyä, mutta onneksi se ei ole mikään merkki sille ettei sitä voisi tykätä tai kuunnella. Tällä hetkellä voin kuitenkin sanoa, että tykkään HH:n musiikista - olen jopa alkanut sietää Ellin ääntä. Onhan se persoonallinen ja miten lahjakas Elli on! Ja muu bändi tottakai! HH on kyllä mullistanut Suomen popmusiikin ja hyvä niin, lahjakkaille artisteille pitää aina antaa tunnustusta. HH on nimittäin voittanut lukuisia palkintoja Iskelmä Gaalasta, Radio Gaalasta ja Emma Gaalasta. Välillä tuntuu vähän hullulta ja jopa nololta, että joskus sitä on ajatellut näin, mutta mitäs sitä kieltämäänkään. On tärkeää, että on muuttanut suhtautumista ja antaa niille omille ennakkoluuloillekin välillä kyytiä.
Tämä nyt oli tällaista ajatustenvirtaa kuten tunnistekin sen jo kertoo. Ehkä halusin tuoda esiin omia ajatuksia, ehkä halusin kertoa, että ennakkoluuloillekin on hyvä välillä antaa kyytiä ja mennä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle - myös musiikinkuuntelussa.
Stay tuned! Jatkoa tässä sarjassa seuraa, mutta vielä en lupaa että kuinka monen osion sarja tämä on. Vinkkejä saa muuten antaa, kenestä kirjottaisin! Muuten mennään oman fiiliksen mukaan!
Viikon oivallus: Kuuntelin jokin aika sitten Kaija Koota, ja mietin, että miten ihmeessä en ole aiemmin tykännyt Kaijasta? (Josta sitten tuli myös idea ehkä pidempään postaukseen Kaijasta ja ajatuksista?). Kaija on minusta ihan mahtava artisti kotimaisella musiikkitaivaalla. Edelleen minusta kuka sen opettaa albumi on paras! Siinä on kaikki biisit sellaisia, joita voisin kuunnella päivin ja öin.
Viikon biisi: Antti Tuisku rahan takii. En tiedä, miksi mä innostuin vasta nyt Antista ja tästä biisistä, mutta parempi varmaan myöhemmin kuin ei koskaan. Tai tiedänhän, aloin kuunnella Antin elämäkertaa. Vaikka alunperin pidin sitä tylsänä (koska en ole sen koommin Antin fani enkä ollut löytänyt mitään intressiä aiemmin siitä), niin siitä tuli sitten idea kuunnella Antin biisejä. Ja pakko taas vaan todeta, että ei kannata juurtua niihin tuttuihin ja turvallisiin - pätee kaikkiin asioihin! On ihan kiva kuunnella elämäkertaa ja pääseehän siinä kurkistamaan Antin elämään. Ja tämä biisi on vaan ihana renkutus jota tykkään kuunnella; töissä, työmatkalla, lenkillä ja ties missä. Antti on muutenkin niin mahtava artisti ja esiintyjä että en edes tajua miksi en ole aiemmin kiinnostunut esim. käymään Antin keikoilla. Sanat biisissä on varmaan just sitä, mihin monet ihmiset voivat samaistua mitä tahansa työtä tehdessä :D
Viikon jättiyllätys: Siteerasin Iltalehden sanoja, kun näin tämän uutisen; nimittäin Haloo Helsingin Elli lähtee soolouralle. Ensinnäkin minusta se ei nyt kovin yllätys ole, jos jonkin bändin laulaja tekee soololevyn. Tuntuu, että aika monesti joku bändin jäsenistä tekee soololevyn ennemmin tai myöhemmin. Toiseksi, sanamuoto lähtee, ennemmin tekee olisi parempi. En ole kielipoliisi, mutta jostain syystä aina nämä tämmöiset uutiset ei sinänsä tarkoita sitä mitä otsikossa lukee. Noh, klikkiotsikko mikä klikkiotsikko. Ellin soolonimi on muuten Ellips. Jää nähtäväksi, että mitä tulen pitämään Ellin soolourasta; HH on ollut nimittäin itselle vähän viha ja rakkaus. Tavallaan en voi sietää, ja sitten toisaalla huomaan jammailevani HH:n biisien tahdissa :D Voisin pistää to do -listalle ehkä suuremmankin postauksen HH:sta. Katsotaan.
Tässä Maija Vilkkumaa -huumassa aloin kuunnella myös uusinta Maijan levyä; joku muu, mikä. En tiedä, miksi nyt vasta sain kuunneltua tätä, sillä levyhän on jo ilmestynyt noin vuosi sitten. Ehkä siksi se on jäänyt, sillä levy on julkaistu vain digitaalisessa muodossa. Digiajassa on paljon hyvää, mutta olen kyllä jotenkin perinteiden kannattaja ja haluan levyt levyinä :D Olen ehkä ainut ihminen maailmassa, joka ajattelee vielä näin. Mutta kun siinä on se fiilis, kun ostaa levyn ja avaa sen ja alkaa tutkia kansilehtistä. Se fiilis. Pitäisköhän siis siirtyä digiaikaan joskus levyjenkin suhteen? Ei mutta hei, mähän ajattelin jo ihan vakavasti, että pitäisikö ottaa spotify?
Löpinät sikseen ja arvostelu kehiin! Levy on lyhyt; siinä on vain seitsemän biisiä. Muutama sellainen hassu välisoitto tms sieltä löytyy, mutta niitä en laskenut biiseiksi. Nyt kun mietin tarkemmin, niin olen kyllä kuullut biisejä viime vuoden keikalla. Yllättävää, tällä levyllä ei ole siis sitä siks ku mä halusin. Maijassa (voiko sanoa näin?) :D ) no, Maijan biiseissä siis, on parasta kyllä lyriikat. Siinä missä Vesala on aivan loistava biisintekijä, niin on kyllä Maijakin! Maijan lyriikoissa on aina pientä kapinahenkeä, ja se varmaan tekeekin niistä niin elämänmakuisen, elämänmyönteisen. Maija on jotenkin niin suorapuheinen; välillä tulee suoria kirosanoja, joita en tahtoisi lapsenikaan kuulevan, mutta välillä niin totta. Sitä mä vaan mietin, että kun lapsi alkaa olla musiikinkuunteluiässä niin milläs sitten estää sen kirosanojen kuuntelun jos lapsi tahtoo kuunnella Maijaa?! Olipas pitkä virke, mutta get to the point. No ehkä se on sitten sen ajan murhe.
Osa kaks löpinät sikseen ja nyt jotain juttua jo levystä! Levy alkaa unisex -biisillä, joka ottaa kyllä kepeästi kantaa sukupuoliuteen tai sukupuolimattomuuteen. Ehkä juuri tämä on tätä Maijan parasta antia, että hän ottaa biiseillään kantaa elämän suuriin kysymyksiin. Se tekee Maijasta hyvän biisintekijän! En ala nyt kirjoittaa kyllä jokaisesta biisistä analyysiä, sillä ei varmaan riitä niin paljon juttua. Mutta sen sanon, että levy on melodikas (onkohan tää suomen kielen sana edes?:D ) ja tietyllä tapaa positiivinen. Mulle ainakin on tullut todella positiivinen fiilis levystä. Sanat eivät välttämättä ole sitä positiivista antia, mutta melodia tekee niistä positiivisen. You know what I mean! Olisin kyllä kaivannut tälle levylle siks ku mä halusin koska ei tämä levy ole biisien määrällä pilattu. Maijan levyissä on aina mielenkiintoista se, että niistä löytää jotain positiivista outoutta. Tälläkin levyllä biisien välissä on muutaman kymmenen sekunnin mittaisia pätkiä elämän ihmeellisistä asioista esimerkiksi avgår från spår joka on kyllä tuttu kaikille junamatkustajille :D Näilläkin on kyllä joku tarkoituksensa, mutta luulenpa, että kuuntelija saa itse päättää ja miettiä niiden tarkoitusta. Joidenkin mielestä ne voivat kyllä olla turhia ja ärsyttäviä, mutta ehkä sekin voi olla se niiden pointti? Tämä oli kyllä mielenkiintoisin levy Maijalta, kyllähän tämä pitää saada vielä itsellekin jotain kautta.
Paras biisi:
mul ei oo rahaa
Ensikuulemalta ajattelin että mikäköhän tääkin biisi taas on, mutta sitten valitsen sen parhaimmaksi biisiksi, koska siinä on se melodia, joka koukuttaa. Biisi jää kyllä välillä soimaan ärsyttävästi päähän, mutta se soi kuitenkin positiivisesti päässä eikä silleen että ranteet viillettäisiin auki :D
