Jeeee, hei, sitä on joulu kohta ja toivottavasti joululaulut ovat jo raikuneet hetken kaikkialla ympärilläsi!
Viikon keikkauutinen: Tämä ei nyt kyllä liity jouluun, mutta viikon keikkauutisen tarjoilee Ariana Grande, joka saapuu siis Suomeen ensi vuonna. Kaikki muistavat tietenkin ko. artistin terroriuutisoinnista, mutta hei, mahtavaa, että saadaan Suomeen näin kansainvälisiä tähtiä!
Viikon ikävin joulu-uutinen: Lupaan, että en kerro enempää ikäviä joulu-uutisia, mutta mulle tuli vähän surumielinen olo, kun luin, että Samuli Edelmanin joulukonsertti on peruttu liian vähäisen lipunmyynnin vuoksi. Viimeksi kerroin, että paras tapa on saada itelle joulumieli on käydä joulukonserteissa, joita on nyt joulun alla todella paljon. Mutta todella ikävää, että joudutaan perumaan. Mutta ehkä se vaan kertoo, että näitä joulukonsertteja on paljon, ja kaikkialle ei vaan riitä kävijöitä. Ajatellaan siis positiivisesti!
Viikon jouluradio: Hei, me tajuttiin viime viikonloppuna, että jouluradio on jo auki. Tuli ihan mahtava tunnelma itselle ja muille, kun kuunneltiin joululauluja pari tuntia <3 Ja jouluaattonahan monet radiokanavat soittavat pelkästään joululauluja ja se on niin ihanaa!
Viikon paras joulubiisi: Mun mielestä paras joululaulu on sydämeeni joulun teen. Ja ensin varmaan kuulin siitä tämän Arja Korisevan version, mutta nythän sen laulaa todella moni ihana artisti eli ei kun spotifysta etsimään se oman lemppariartistin versio ja kuuntelemaan!
Ihanaa joulua kaikille1 <3
Saatan viettää joulutaukoa, tai sitten en. Ikinä ei voi tietää, mutta mahdollisesti kuullaan vasta ensi vuonna ja siihen asti ihanaa joulunaikaa ja räiskyvää vuodenvaihdetta ihan jokaiselle!
Siis kuka? Onko se joku tosi-TV-tähti? Ai se Tauski vai?
* * *
Tuntuu, että nämä kysymykset ovat yleisiä, kun kuulee nimen Antti Ketonen. No pakkohan se itsekin oli googlata ja tutustua että kuka ihme hän oikein on. Nimittäin näin taannoin hyväntekeväisyyskonsertissa Antti Ketosen sekä olen kuullut Suomipopilta aika monta kertaa sitä yhtä Antin biisiä. No biisi on tietenkin olisitpa sylissäni. Kuulostaa muuten ihan hyvältä biisiltä. Biisistä kyllä tulee hieman petrimunck/tauski/jarisillanpää/younameitmiessolisi -fibat :D Mutta kuitenkin siis hyvillä fiiliksillä, voisin sanoa että Antti voisi olla Suomen Enrique. Onhan hän kuitenkin tumma ja komea ja lauluääni on muuten aika syötävän hyvä <3 Miten ihmeessä minä en ole tutustunut tähän aikaisemmin? On näissä kaupallisissa radiokanavissa hyviäkin puolia; tulee nimittäin tutustuttua uusiin artisteihin kun niitä tarpeeksi paljon kuulee. En yhtään ole edes kyllästynyt ko. biisin. Minusta se on todella hyvä ja sopii Antin laulettavaksi. Sain nyt jostain päähäni että mun on kirjoitettava Antista ja tässä sitä nyt ollaan!
Neljänsuorasta toki olen kuullut, mutta enpä tiennyt että Antti Ketonen on siis Neljänsuoran solisti ja on julkaissut siis ensimmäisen soolosinkun viime vuonna. Antti on osallistunut myös Tähdet tähdet -kilpailuun ja sijoittui siinä viidenneksi. Antti on julkaissut myös joululauluja ja miksipä ei näin joulun kynnyksellä kuuntelisi niitä.
Mulle tulee Antista mieleen espanjalainen mieslaulaja Chayanne. Miehessä on jotain kuumaa espanjalaisnäköä - sekä ulkonäöllisesti että lauluäänellisesti. Aloin ihan puhtaasti tykätä Antista, kun kuulin sinkkua tarpeeksi monta kertaa. Kaupalliset radiokanavat voivat siis myös tehdä paljon hyvää ja tuoda artisteja enemmän esille. Enemmän kuulijakuntaa - enemmän suosiota - enemmän keikkoja. Pieni selailu youtubessa näytti, että Antti on myös esittänyt ko. biisiä Neljänsuoran keikoilla. Olispa muuten kiva päästä Neljänsuoran keikoille ja kuulla Anttia livenä. Mutta nyt se on myöhäistä sillä Neljänsuora vetäytyy tauolle vuodenvaihteessa ja itseasiassa viime viikolla oli bändin viimeinen keikka. Tämän myötä Antti ehkäpä alkaa tehdä enemmän soolokeikkoja... ? Nähtäväksi jää. Jos alkaa, niin täytyypä olla skarppina että pääsisi kuulemaan ihan livenä Anttia.
Tiesitkö muuten tätä Antista:
- Antti on lohjalainen ja on täyttänyt tänä vuonna 40 vuotta
- Olisitpa sylissäni biisin takaa löytyy mm. Lauri Tähkä.
- Antti on opiskellut rakennusalaa ja se onkin miehen toinen intohimo laulujen ja keikkojen lisäksi. Opinnot ovat ilmeisesti tällä hetkellä kuitenkin jäissä, kun keikat vei laulajan mennessään.
- Antti on himohamsteri. Antti on siis muuttanut isosta omakotitalosta pieneen kaksioon Helsingin keskustaan ja tämän myötä huomannut itsessään olevan hamstraajan vikaa. Tarina ei kuitenkaan kerro, kuinka paljon Antti sai karsittua tavaraa, mutta ilmeisen paljon kuitenkin.
Vaikka tykkäänkin kuunnella omia vanhoja suosikkilevyjä, mutta yhtä ihanaa on myös löytää uutta kuunneltavaa. Jään odottamaan mielenkiinnolla Antin tulevia soolosinkkuja ja ensimmäistä levyä. Toivottavasti sellainen on siis tulossa jonain päivänä!
Viikon ihanin vinkki: Menkää joulukonsertteihin! Niistä tulee niin ihana tunnelma ja joulufiilis <3 Vielä tällä viikolla ja varmaan ensi viikolla on viimeisiä joululaulukonsertteja, niin sinne vain saamaan ihana joulutunnelma ja muutenkin hyvä fiilis <3 Joululaulut ovat kyllä ihania ja onhan ne ihan erilaisia kun kuuntelee paikan päällä eikä vain omasta soittimesta. Tällä vinkillä on kyllä joulutunnelma taattu!
Viikon unohdettu artisti: En nyt tiedä millä nimellä tätä olisin kutsunut, mutta olen aika hullaantunut Antti Ketoseen :D Voi olla että liikaa kuunnellut Suomipoppia, mutta onhan tuolla miehellä nyt aika syntisen hyvä lauluääni ja ei voi kyllä ulkonäköäkään haittaa. Olen niin fiiliksissä, että aloitin kirjoittaa kokonaista postausta Antista :D Katsotaan milloin saan sen valmiiksi ja julkaisuun :D Viikon ehdokkaat: Vuosi on lopuillaan ja se tietää taas sitä, että Emma-gaalaehdokkaat ovat julkaistu. Nopeasti vilkaisin niitä, ja ei siellä ehkä itselle ollut niin paljon yllätyksiä. Yksi nimi kuitenkin jäi tuntemattomuudellaan mieleen, nimittäin Vesta. Kuka ihmeen Vesta? Tästä inspiroituneena päätin kirjoittaa postausta aiheesta :D Katsotaan senkin suhteen, milloin tulee valmiiksi. :D On kyllä aina kiva tutustua uusiin laulajiin jotka jostain syystä ovat itseltä jääneet huomioimatta. Viikon sinkkunosto: Kirjoittelin jokunen viikko sitten Katri Ylanderista ja uudesta sinkusta. Tällä viikolla pääsin kuuntelemaan uutukaista. Ja voin sanoa, että vaikuttaa hyvälle! Sinkun nimihän on siis sinä pärjäät. Ja ai että, en muistanutkaan kuinka lempeä Katrin ääni onkaan! Sopii mielestäni hyvin tuohon sinkkuun ja no, muutenkin ihana kuulla pitkästä aikaa Katrin musiikkia! En ole varmaan valehtelematta kuunnellut moneen vuoteen Katrin levyjä, niin oli kyllä todella virkistävää kuunnella Katria - ja vieläpä uutta musiikkia! Voit muuten lukea Katrin kuulumisista lisää täällä sekä kuunnella tuon biisin!
Tälle perjantaille en ole tehnyt viikon randomeita, sillä tämä perjantai menee vähän synkissä merkeissä, mutta koska kukaan meistä ei ole ikuisesti täällä, niin elämä antaa ja elämä ottaa <3
Muistan, kun mummoni kuoli, niin kuuntelin tätä ihanaa Jenni Vartiaisen ihanuutta ja luulen, että tänäänkin tämä biisi antaa voimaa <3
Tämä ei ehkä ole sellainen perinteinen biisi kuolemasta, mutta ihmisen menettämisestä tämä kuitenkin kertoo. Minulle tämä on jollain tavalla aina symboloinut kuitenkin kuolemaa, johtuen varmaan siitä kun kuuntelin tätä mummon kuoleman ajankohtana. Tämä on minusta varmaan Jennin parhaimpia biisejä <3 Jennin ääni, sanat ja kaikki vaan kolahtavat niin hienosti. En ole ehkä tätä muulloin edes kuunnellut kovin paljon mutta tällaisinä päivinä tämä biisi antaa voimaa <3 Joten, palataan viikon randomeihin taas ensi viikolla, nyt hiljennymme tämän pariin <3
Joulukuu kolkuttelee jo ovella, ja aloin listailla joulubiisejä. Jos vaikka joku näistä saisi ideaa sinne joulun soittolistoille. Mikä siinä muuten onkin, että joululauluja alkaa kuunnella joka joulu aivan liian myöhään? Nyt tuntuu, että on liian aikaista, mutta jo aika paljon myöhäistä myös alkaa kuunnella niitä vasta jouluaattona tai aatonaattona. Silleen viikkoa ennen aattoa tai kolme päivää ennen voisi olla hyvä aika. No nyt tässä kuitenkin kolme mun lempparijoululaulua.
Mun ikisuosikki joululauluista on Sydämeeni joulun teen. Tässä sen laulaa Antti Tuisku, joka tuo hieman uutta virtaa tähän lauluun. Oon varmaan kyllästymiseen asti kuunnellut tätä biisiä, mutta en niinkään paljon Antti Tuiskun laulamana. Joten, tässä siis yksi versio ko. joululaulusta. Kaunis laulu ja mielestäni Antin ääni sopii lauluun tosi hyvin.
Suvi Teräsniska on aivan ihana laulaja, ja ajattelin nyt tähän vinkata vähän uudemman puoleisen joululaulun. Tätä kuulin kyllä todella paljon viime jouluna ja toivon että myös tänäkin vuonna. Eihän Suvista nyt vaan voi olla tykkäämättä, lauloi hän mitä ikinä. Ja hei, pointsit Suville kolmen lapsen äitinä <3 (En nyt tosin ole ihan kartalla että onko se kolmas lapsi jo syntynyt...?)
Vähän sitten perinteisempää joululaulua. Monet sanovat, että tämä joululaulu on surullinen. Mutta pitäähän sitä kuunnella vähän perinteisiäkin joululauluja. Anna Eriksson on myös upea tulkitsija, ja laulaa mielestäni tämän hyvin. Nämä videot eivät välttämättä ole parhaimmasta päästä, mutta spotifysta voi sitten etsiä parempia versioita näistä lauluista. Välillä on vaikea löytää youtubesta kivoja versioita biiseistä niin tulee sitten päädyttyä kunhan vaan löytää biisistä version.
Ja hei, nyt on alkanut joulukuu! Ihanaa joulun odotusta kaikille ja kuunnellaan joulumusiikkia jo nyt!
Viikon ihanin keikkauutinen: Sunrise Avenue tekee stadionkeikan ensi kesänä! Tämä oli niin ihanaa kuulla ja nyt on vain pakko hankkia liput. Sunrise Avenue on kyllä niiiiiiin stadionbändi kuin olla ja voi, niin olen niin iloinen tästä uutisesta. Tuntuu vaan niin hauskalta jo ensi kesälle bookata lippuja, kun talvikaan ei ole alkanut. Mutta näinhän se menee, ensimmäiset festaritkin ovat jo bookanneet esiintyjiä.
Viikon keikkakiertue: Tää postaus voisi olla joku keikka edition -tyyppinen, sillä tuntuu, että tällä viikolla on tullut ihan hirveästi keikkauutisia. Mutta pakko vielä mainita tämäkin, sillä Vesalan keikalle en ole vielä ikinä selvinnyt. Nyt siihen olisi mahdollisuus; Vesala nimittäin julkaisi keväälle keikkakiertueen ja keikat ulottuvat ympäriinsä Suomessa. Ah, tänne olisi kyllä ihan pakko päästä!
Viikon unohdetuin musiikkiohjelma: Pysytään edelleen keikkauutisissa ;) En ymmärrä, miten tällainenkin ohjelma mulla on mennyt ohi, mutta SuomiLove on taas julkaissut päätöskeikan. Muistan kun Irinakin esiintyi siellä, ja sekin meni mulla ohi :/ Ilmeisesti puoli Suomea on koukuttunut tohon ohjelmaan, kun saadaan tällaisia ihania keikkapäätöksiäkin. Jospa tämän saisi aikaiseksi että katsoisi.
Viikon paluu: Ei mene viikkoakaan ellei ole näitä paluu-uutisia. Kirjoittelin täällä omia mietteitä Idolsista. Nyt nimittäin Katri Ylander on tekemässä paluuta musiikkirintamalle. Katri on kyllä ihana laulaja; laskin että mulla on peräti kolme Katrin levyä. Pitäisikin ottaa pitkästä aikaa niitäkin kuunteluun.
Viikon duetto: Kilpi -yhtyeen Taage ja Movetronista tuttu Päivi Lepistö ovat julkaisseet singlen mitä rakkaudesta maksetaan. Tämä kyllä kuulostaa mielenkiintoiselta, sillä raskaampi musiikki ja Päivi Lepistön ääni on aika mielenkiintoinen yhdistelmä ja ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen. Tuttuja nimiä on häärinyt myös taustalla mm. Juki ja Daffy! Ihanaa! <3
Tämä viikko on kyllä ollut kunnon paluu-uutisten viikko. En laittanut tähän kaikkia niitä paluita, joita olisi voinut laittaa. On kivaa olla "vanha" , kun kaikki ysärisuosikit tekevät nyt paluita :D Ja hei, ensi viikolla alkaa joulukuu ja nyt viimeistään joululaulut esiin! Maanantaiksi ajattelin listailla omia joululauluja ja ehkäpä sieltä löytyy muillekin joululauluvinkkejä ;)
Sain taannoin tämän postaussarjan myötä jostain päähäni, että haluan kirjoittaa Kaija Koosta. Noh, tässä sitä nyt ollaan ja katsotaan mitä saan aikaiseksi. En ole koskaan kyllä inhonnut Kaija Koon musiikkia. Muistan joskus 90-luvulla kun kaverini piti Kaija Koota lemppariartistina ja sen myötä siis tuli kuunneltua silloin jo Kaijaa. Joskaan biisit eivät kovin säväyttäneet; kyllä niitä kuunteli ja tykkäsin jopa osasta, mutta mitään sen suurempaa vau efektiä ei minulle tullut. Sen jälkeen Kaija Koo on jäänyt unholaan minulle, enkä ole sitä kuunnellut 2000 -luvulla. Kunnes....
Kaija Koo on julkaissut 16 levyä. Aika huikea saavutus! Osa näistä on toki kokoelmalevyjä, mutta silti! Ei niitäkään julkaistaisi ellei olisi suosittu ja lahjakas artisti. Aika moni levy on myös saanut kultaa tai platinaa. Kaija Koo on ihan mielettömän upea artisti. Katsoin Kaijan keikkaa areenasta ja huh heijakkaa miten energinen artisti! Itselle varmaan se H-hetki levy oli jollain tapaa merkityksellinen. Tykästyin siihen, ja kuuntelin sitä repeatilla. Muistan vieläkin kun soittimessa soi mentävä on ja Valeria. Silloin en ehkä vielä syventynyt sanojen merkitykseen, mutta melodia ja biitti olivat riittäviä. Mentävä on:ia on toki kiva kuunnella kun jättää parisuhteen ja samaistua :D H-hetkestä tuli Irti. Sitäkin levyä tuli kyllä kuunneltua surutta ja erityisesti vapaa ja vanhaa suolaa ovat jääneet mieleeni ja soittimeen pyörimään pitkäksi aikaa. Muistan kun tämä levy ei sitten niin paljon kolahtanut kuin edellinen. Mutta kyllä tätä vielä kuunteli paljon! Kuuntelen artisteja randomisti eli kuuntelen välillä ja sitten moni jää vuosiksi cd-hyllyyn. Näin kävi myös Kaijallekin. Joskus vuonna 2011/2012 havahduin taas Kaijaan ja sitä myötä kaunisrietasonnelliseen. Luulen, että tämä oli varmaan monelle muullekin havahtuminen Kaijan musiikkiin. Tuo biisi varmasti teki sen ja räjäyttihän se radiot, iskelmätaivaan ja kaiken. Monelle se biisi on varmaan täyttä kuraa, mutta kyllähän siitä huomaa sellaisen vapauden, juhlimisen ja nyt voin tehdä mitä vaan -meiningin.
Tässä välissä muutama FUN FACTS Kaija Koosta!
* Tiesittekö, että Kaija on aloittanut uransa disco- ja poprockyhtye Steelissä 1980-luvulla?
* Vuoden 1981 Eurovision laulukilpailussa Kaija on laulanut Frederikin taustakuorossa.
* Risto Asikainen on tuottanut myös Kaija Koon levyn 1980-luvulla.
Varmaan se oma tykästyminen Kaija Koon musiikkiin tuli kuka sen opettaa -levyn myötä. Silloin tuntui, että sillä levyllä kaikki biisit ovat sellaisia joita rakastan. Tuli kuunneltua tuota levyä aamusta iltaan yötä myöden ja jokainen biisi. Enkä muuten sen koommin jättänyt kuuntelematta mitään biisiä. Eli toisin sanoen, voin sanoa, että jokainen biisi olisi lempparibiisi. Erityisesti tuolta levyltä on noussut kyllä suosikikseni vihalla raivolla lämmöllä kaiholla. Mitään suurta radiosoittoa biisi ei ilmeisesti ole saanut tai en ole vain sitten kuullut sitä paljon radiosta, mutta tämä on itselle kyllä aika lempparibiisi jota voisi huudattaa päivästä toiseen. Hassu sattuma, mutta Samu Haber löytyy tuon biisin taustalta. :D Senkö takia se onkin niin hyvä, haha :D
Tuon levyn jälkeen on ilmestynyt vielä sinun naisesi levy. Se ei kyllä nouse itselläni läheskään noin ylös kuin edeltäjänsä. Mutta tykkään silti! Levyllä on biisi nimeltään hei dj, joka muistuttaa sattumalta Nylonbeatin samannimistä biisiä. Muistan kun ensimmäisenä piti kuunnella tuo biisi että onko se Kaija Koo -versio Nylonbeatin biisistä :D Ei ollut ei, mutta hauska sattuma silti!
Omat TOP 3 -lempparit:
* vihalla raivolla lämmöllä kaiholla
* en pelkää pimeää
* ajoin koko yön
Jätin nyt tarkoituksella pois kaunisrietasonnellisen, mutta kappas kun kaikki suosikit ajoittuu tuonne lempparilevylle. Sitä vaan on kuunnellut niin paljon, etten oikein osannut kertoa muilta levyiltä suosikkeja. Yksi suosikkini on kyllä näiden lisäksi kuka keksi rakkauden. Mutta se on minusta jo vähän kulunut biisi, etten oikein itsekään kuuntele sitä enää, niin jätin senkin pois tästä. Mutta hieno biisi se silti on! Kaija on kyllä yksi hienoimman uran tehneistä tämän päivän naislaulajista <3
PS: Pieni update, kyllä sinun naisesi -levykin on ihan hyvä, sitä vain pitää kuunnella enemmän. Ehkä se ei heti sytyttänyt, mutta nyt muutamien kymmenien kuuntelukertojen jälkeen se on hyvä! Niin hyvä, että levyn kannetkin ovat hävinneet jonnekin :D
Viikon soololevy: Ei taida mennä viikkoakaan ilman Spice Girls -uutista. Milloin uutisoidaan paluusta, milloin Mel B:n sekoiluista, mutta nyt on vuorossa uutinen Emman suunnasta. Siis tuon vaaleaverikön, Baby Spicena,tunnetun naisen. Emma Bunton on nimittäin palaamassa musiikkirintamalle ja tekee soololevyä! Mulla ei kyllä koskaan ollut ketään suosikkia Spaissareista, tykkäsin vähän ehkä kaikista, mutta onhan se aika mielenkiintoista odottaa, että millaista musiikkia sieltä Emman suunnalta tulee. Ja sitä levyä täytyy varmaan hetkisen vielä odottaakin, sillä Emma julkaisi instassa kuvan studioilta, josta siis kaikki lehdet päättelevät että uusi soololevy tulossa. No, Emma Bunton instassa seurantaan niin ehkä piakkoin tulee lisää uutisia asiasta.
Viikon uutuussinkku: Nyt on kyllä ihan selvästi joku menneiden aikoiden buumi menossa (tai sitten minä olen vain vanha? :D ) sillä taas tällä viikolla luin uutisen, että eräs bändi tekee paluun. Nimittäin Teleks julkaisi keskiviikkona uuden sinkkunsa. Sinkun nimi on ikean kuvasto ja valitettavasti en ole vielä päässyt kuulemaan sitä. Mutta nimi vaikuttaa kyllä sen verran kekseliäältä että sen on pakko olla hyvä - tai ainakin kuunnelta enkä välttämättä inhoaisi sitä heti. Ihan mieletöntä kekseliäisyyttä bändiltä nimen suhteen! Jo nimi houkuttelee kuuntelemaan sen!
Viikon Apulantatieto: Ensi viikolla julkaistaan Apulannan toinen sinkku tänä vuonna. Voisin tehdä Apulannasta miten aloin tykätä -postauksen, sillä olen alkanut tykätä Apulannankin musiikista ja odottelen tätäkin sinkkujulkaisua aika mielenkiinnolla. Toni Wirtanen on niin lahjakas ja hyvä eläytyjä laulaessaan että mielenkiinnolla odotellaan. Mikäli ensi viikkoa ei jaksa odottaa, niin bongasin, että tänään tulee TV:stä Apulannasta kertova elokuva. Joo, just se, jossa on Roope Salminen ja Tuukka Temonen ohjaajana.
Viikon yllättävä keikka: Taí tähän voisi kyllä sanoa, että ensi vuoden paras areenakeikka! Nimittäin Tiktak julkaisi tänä aamuna tiedon, että palaavat esiintymään ensi vuonna Hartwall-areenalle. Aika makeeta! Ensi vuosi on Tiktakille juhlavuosi, ja siksi päättivät tehdä tällainen once in Hartwall Areena keikan. Tiedä sitten, vaikka tähän olisi myös bookkaus toisellekin areenakeikalle. Tiedättekö siis, kun artistit odottavat, että myydäänkö liput loppuun ja sitten julkaistaan toinenkin keikka? No aika huikeeta jos näin on! Minusta jo tämä yksi keikka on huikea, mutta että sitten vielä toinenkin... ? Jäädään siis odottelemaan!
Nykyisin tulee kyllä niin paljon nuoria artisteja, ettei perässä meinaa pysyä. Hyvä niin, sillä sen lisäksi että nuoret saavat mahdollisuuden toteuttaa haaveita, niin on kiva löytää uutta kuunneltavaa sen ainaisen suosikkilistan tilalle. Herranjumala, niistähän voi tulla vaikka uusia suosikkeja :D Oli aika kun itselle nämä Sannit, Eveliina, Tuulit ja ketkä lie olivat suhteellisen tuntemattomia. Ja osa varmaan vieläkin. Mutta sanotaan, että toistolla tässäkin asiassa, on aika mielenkiintoinen merkitys. Välillä toki ärsyttävää on kuulla se ainainen tuntematon korvamato radiosta, mutta, newsflash, sen radion voi sulkea silloin kun alkaa tuntua siltä, että samat biisit soi liikaa :D Tai vaikka vaihtaa vaan kanavaa! Muistan kun kuulin Suomipopilta hitin, jossa laulettiin Sinkkuelämäästä ja Carriesta! Olen sitä ikäluokkaa, jolle Sex and the City on suunnilleen raamattu - tai ainakin oli. Tuntui kivalta, että joku oli tehnyt biisin omasta ultimatesuosikkisarjasta, mutta silti jokin siinä biisissä ärsytti. Enhän edes tiennyt laulajaa, ja silti se korvamato soi koko ajan radiossa. Toinen artisti, jonka tuli mielestäni samaan aikaan tunnetuksi kuin kyseinen kappale on Sanni. Päätinpä tutustua tuohon artistiin, koska niin monet hänestä pitävät ja eihän miljoona tai satatuhatta kuulijaa voi olla väärässä, eihän?
Korostetaan nyt aluksi, että en ole kyllä koskaan inhonnut Sannia. Hän vaan nousi huipulle niihin aikoihin, joina itsellä ei ehkä ollut mahdollisuutta tutustua uusiin artisteihin niin paljon, ja kun niitä uusia tuli jatkuvalla syötöllä - tai ainakin siltä se tuntui. Nykyisinhän Sanni on ihan mielettömän lahjakas ja menestynyt artisti. En ehkä pitänyt aluksi Sannin äänestä - mielestäni siinä on jotain samaa kuin Haloo Helsingin Ellillä. Jos miespuolisissa laulajissa huomioni kiinnittyy ääneen, niin naispuolisissa myös, mutta vähän negatiivisesti. Mitä erikoisempi, niin nousee jokin tietty negatiivinen fiba ja en pidä siitä. Jokin ärsytyskynnys. Siihen kun päälle lisää jatkuvan radiosoiton, niin yhtälö on valmis ja en edes halua kuulla ko.artistista. Se oli varmaan vahinko, jota kuulin liikaa. Jotenkin ne sanat eivät kyllä samaistuttaneet itseäni enää yhtään ja sekään ei sitten saanut tykkäämään itseäni biisistä tai artistista. Ehkä itselle se samaistavuus (?) on se asia, joka on aika ylhäällä alanko tykätä artistista vai en.
Tiesittekö muuten Sannista näitä asioita:
* Sanni on esiintynyt Miss Farkku-Suomi -leffassa 2000-luvulla?
* Sanni on voittanut Napero-Finlandia satukirjakilpailun.
* Sanni on kotoisin Lohjalta. Tämä nyt oli aika helppo fakta, mutta no... koska Lohja on Lohja, niin pitihän se tähän mainita :D
Nykymielipide Sannista. Olen vaikutuksille altis. Mitä enemmän radio soittaa Sannin biisejä, niin ne inhokitkin alkavat muodostua neutraalin kautta tykätyiksi. En omista (valitettavasti) yhtään Sannin levyä, jotta voisin kuunnella monipuolisemmin hänen musiikkiansa. Mutta tykkään kyllä Sannista. Hän on lahjakas, monipuolinen ja mitä ilmeisemmin aika ihastuttava persoona. Sannista tulee jollain tasolla mieleen Paula Vesala. Todellinen multilahjakkuus. Haluaisin nähdä jonain päivänä Sannin keikan, jotta voisin todeta vieläkin enemmän kuinka lahjakas Sanni on ja häkeltyä Sannin energisyydestä keikoilla. Mikä vaatii vielä enemmän tutustumista? No se musiikki! Pitää alkaa kuunnella enemmän Sannia, jotta tämäkin yksipuolinen mielipide paranee. Toinen on ääni. En ole edelleenkään rakastunut Sannin ääneen, mutta se menettelee ja on siedettävä. Eihän kukaan meistä mitään äänelle voi, ja hei, se on osa sitä valloittavaa persoonaa!
Kuva: Wikipedia. Ensimmäisestä levystä.
PS: Tämän postauksen aikana pistin Sannin levyn varaukseen kirjastosta. (Kuka oikeasti muuten vielä lainailee levyjä kirjastosta?! Minä ainakin!)
Viikon quilty pleasure: On ollut jo ehkä hieman pidempäänkin tällaisena, quilty pleasurena, nimittäin Kaija Koon musiikki. Huomaan yhä enemmän ja enemmän itseni kuuntelevan Kaijaa. Jostain syystä nyt tässä hetkessä ne biisit vaan tuntuu hyvältä. Enkä nyt tarkoita kaunisrietasonnellista tai vapaata, mutta ehkä se on tanssittavuus, melodia, pop, mikä tuo hymyn huulille niissä biiseissä. Unohtamatta tietenkään Kaijan ääntä tai persoonaa. Joku aika sitten aloin muuten kirjoittaakin Kaijasta, pitäisi vielä saada kuvat siihen postaukseen jotta sen voisi julkaista.
Viikon oivallus: Joulu on kohta ja sehän tarkoittaa joulumusiikkia! Tajusin ehkä Michael Bublen Suomeen tulosta sen, että kohta voi alkaa kuunnella joulumusiikkia. En ole kyllä ollut koskaan mikään joulumusiikin suurin fani, ja aiemmin sitä on kuunnellut vasta ehkä jouluviikolla, mutta ehkä tänä vuonna poikkeus? Ja jos itsenäisyyspäivänä aloittaisi jo kuuntelun?
Viikon keikka kotisohvalta: Vaikka keikoilla onkin niin ihanaa käydä kuten itsekin sen huomasin viime vkl:na, niin välillä ei vain jaksa. Ja sitä varten on nämä livekeikat jonkin sivuston välityksellä tai TV:stä. Bongasin viikolla tämän uutisen ja tässäpä oiva vinkki huomiselle jos ei menojalkaa vipata. Jonne Aaron, Juha Tapio ja Lauri Tähkä esiintyvät siis livenä IS TV:ssä. Kunnon miesenergiaa! Pakko vaan taas toistaa itseä ja on se some vaan tuonut niin paljon kivaakin asiaa keikkarintamallekin eli pystyy katsomaan livekeikkojakin kotisohvaltakin.
Viikon comebackuutinen: Tuntuu että nykyisin nämä comebackit ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus ja joka viikko joku tekee comebackin. Tämän viikon comebackuutisen tekee takavuosien tuttu Dido. Kuka oikeasti muistaa hänet? Nimi on tuttu, mutta hetken aikaa piti kuitenkin miettiä, että hetkonen, mistäs tämä neitokainen oli tuttu?
No white flag biisistä tietty! Ja on muuten syötävän suloinen lauluääni neidillä! En muistanutkaan, mutta lauluääni kuulostaa todella pehmeältä ja lempeältä. Comeback sisältää uuden levyn ja kiertueen Euroopassa. Suomeen ei käsittääkseni neitokainen ole kuitenkaan tulemassa, mutta jos olisin fani, niin valitsisin jonkin Euroopan suosikkikaupungin ja menisin sinne.
Viikonloppu oli mahtava, kun pääsi vihdoin ja viimein myös keikalle. En ymmärrä, että miten mulla välillä menee näitä keikkoja ohikin, kun tämänkin keikan huomasin vasta muutamaa viikkoa ennen. Jotenkin vissiin oletus jo nykyisin sellainen, etten käy keikoilla :D Ihanainen Irina esiintyi siis menneenä viikonloppuna Virgin Oilissa Helsingissä. Jos olisin ollut mennyt minä, niin olisin varmaan myös suunnannut perjantaina Lohjalle Monacoon. Mutta tällä kertaa sai riittää tämä Helsingin keikka.
Ensitunnelmat olivat kyllä vähän ristiriitaiset, ja hitusen tuntui, että oli ajautunut aika kauas Irinasta, noin niinku henkisesti. Mutta uskottelin, eikä sitä nyt pahemmin tarvinnut edes uskotella, itselleni, että se on vaan tämä tauko edellisestä keikasta. Keikka alkoi koko kuvalla. Voi olla, että se johtui myös aloitusbiisistä. Tykkään biisistä, mutta nyt se vaan tuntui jotenkin kaukaiselta itselleni. Seuraavan biisin kohdalla parane parane oli jo hieman parempi fiilis - tai sanotaan, että keikkafiilis :D Oli niin ihanaa nähdä pitkästä aikaa lavalla Irina ja bändi <3 Ai että miten oonkaan unohtanut käydä keikoilla ja mikä energia Irinalla on. Alku keikasta oli aika vauhdikas, sillä jatkoa seurasi näe minut tässä. Sitten olikin vuorossa ensimmäinen hidas eli minä. Minä ei ole ikinä ollut oma suosikkini, ja taisin tässä kohtaa tehdä jotain muuta, sillä minusta se meni todella nopeasti. Varmaan keskityin kuvaamiseen. Ei ole kiva koko keikkaa katsoa linssin tai puhelimen läpi ja yleensä pyrin ottamaan kuvat näiden vähemmän suosikkibiisien aikana. Mutta kyllähän sen huomasi, ettei ole ollut keikalla pitkään aikaan, kun kuvailin kyllä varmaan jokaisen biisin aikana, hupsista vaan :D
Puhallus ja suukko Älä riko kaavaa Kipu kasvattaa Näillä voimilla Älä sano mitään Hiljaisuus Kaaoksen keskellä Miksi hänkin on täällä Kuurupiiloa Kymmenen kirosanaa
*** Kuljetaan tämä loppuun Pokka
Tässä biisilista kokonaisuudessaan. Nyt kun katsoo tälleen kirjoitettuna tätä biisilistaa niin aika Liibalaaba -levy painoitteinen :D Mutta erityisen ihanaa oli kyllä kuulla mhot, ja näillä voimilla. Kipu kasvattaa on oma ultimatelemppari aina ja ikuisesti mutta se tietenkin ansaitsee myös suuret kiitokset. Uusimmalta levyltä puolestaan puhallus oli kiva kuulla, koska on myös top kolmosten joukossa siltä levyltä. Mä tykkään enemmän ÄRK:sta kuin ÄSM:stä., mutta täällä kuultiinkin sitten molemmat :D Nyt kun katsoo biisilistaa, niin on kyllä todellakin ollut energistä ja vauhdikasta menoa. Sitähän ei ikinä Irinan keikalta puutu, mutta kuultiin vain pari hitaampaa biisiä. Eikä muuten kuultu uusimmalta levyltä sitten tämän enempää biisejä, mutta ihan kiva näin.
Ennen oli kyllä aina suuria toiveita ja odotuksia biisienkin suhteen, nykyisin sitä on kait suhteellisen helppo kun on niin vähään tyytyväinen. Vai osaanko vain nauttia pienistä asioista ? :D Mutta se mikä nyt tuli mieleen, ja aloin miettiä, niin välispiikkejä ei kyllä pahemmin ollut. Joskus Irina on ollut puheliaampi, mutta nyt vissiin eka spiikki kuultiin toisen vai kolmannen biisin jälkeen. Mutta en kyllä tainnut kaivatakaan niitä, kun en ainakaan muista, että niiden puute olisi jotenkin haitannut omaa fiilistä.
Minusta on ihanaa, että artistit myös panostavat lavarekvisiittaan. Tällä kertaa oli nuo kivat pallot, jotka toivat kyllä kivan kokonaisuuden keikkaan. En ainakaan muista, että näitä olisi ollut aiemmin? Ei ainakaan ehkä kovin useasti. On kyllä jo nyt ihan järjetön kaipuu takas keikoille <3 Kaipaan sitä fiilistä, energiaa ja hyvää mieltä. Enkä pätkääkään kadu, että lähdin tälle keikalle. Oli niin aivan superihanaa nähdä Irina pitkästä aikaa. <3 Keikat ovat aivan liian harvinaista herkkua tällä hetkellä. Mutta ehkä taas joskus sitten enemmän. Ja siitä seuraavan päivän väsymyksestä selvittiin parin tunnin päikkäreillä. Mikäs sen parempaa <3
Irinalla on niin ihania mekkoja aina keikoilla :D Ennen sitä näihinkin kiinnitti todella paljon huomiota, ja mietti jo tyyliin etukäteen :D Mutta toista se on nyt! Nyt sitä vaan katsoo, että aaaah, ihana mekko :D Onneksi Irinakin on innostunut instagramista niin pääsee kurkistamaan hänen arkeensa enemmän ja keikkoihinkin.
Mutta jaarittelut sikseen, keikka oli ihan superihana! Kiitos tästä Irina, pojat, taustaväki ja kaikki muu! Yleisökin oli jokseenkin hyväkäytöksistä, mikä on varmaan aika suuri ihme, kun ajattelee että on pikkujouluaikakin! Irina ei voisi tehdä mitään, mikä menisi pieleen ja en tykkäisikään keikoista :D Vaikka siellä soitettaisiin inhokkibiisejä, niin alkaisin varmaan sietää niitäkin :D Btw, kuurupiiloa on muuten itselle sellainen vähemmän suosikkibiisi, mutta silti sekin vaan jaksaa aina tanssittaa ja viihdyttää yleisöä. Ja edes se ei saa minua huonoille fiiliksille tästä keikasta! Tykkäsin <3 Toivottavasti keväällä tulee taas itselle jokin sopiva keikka Irinalta ja pääsisi näkemään taas. Tauko ei saa venyä liian pitkäksi <3 Mutta siihen asti levyt ja videot <3
Luin viime viikolla, että Backstreet Boys tulee Suomeen ensi kesänä :D Ensimmäinen ajatus oli, että mitä ihmettä, vieläkö nää keikkailee :D Toinen ajatus oli että why not, josta sitten seurasi kolmas ajatus rahankiilto silmissä! No oli nyt perimmäinen motiivi niin tai näin, niin BSB (jo lyhenteestäkin tulee ysäri mieleen :D )on varmaan se ensimmäinen legendaarinen poikabändi ysäriltä. Kaikki muistavat (varsinkin tytöt)! kyselyt, että kenen kanssa bändin pojista lähtisi treffeille ja kuka on komein.
Sitä keikkaa odotellessa voidaan kuunnella legendaarisia BSB hittejä. Mun piti ihan miettiä, että millä hitillä nää nousi suosioon. Saamatta siihen tosiaan vastausta, mutta totean vain että ehkä se oli Everybody. Laitoin kuitenkin tähän toisen, mielestäni vähän ei-niin-suositun kappaleen, ja oma mielikuva BSB:stä on nää slovarit. Btw, sanooko kukaan enää slovarit hitaista kappaleista :D
En kyllä miellä itseäni BSB faniksi, mutta kyllähän näitä hitaita biisejä tuli kuunneltua. Ja onhan ne aika takuuvarmaa teininyyhkytyskamaa! Mutta kyllä se keikka varmaan on ihan lippujen arvoinen keikka ja jos olisin fani niin olisin kyllä oitis lippujonossa. Onhan se vaan niin mageeta nähdä nuoruuden idoli vanhempana. Se nostalgia! Newsflash, pojilta, no miehiltä ilmestyy myös uusi levy ensi tammikuussa! Pitäisi varmaan ostaa ihan mielenkiinnosta! Kaikkien suosikki oli varmaan Nick Carter, mutta jostain syystä mun suosikki oli kuitenkin joku toinen. Muhun ovat aina vedonneet tummat ja tuliset (kröhöm...) niin myös tässäkin asiassa. Nimittäin oma suosikki oli se tumma Kevin! Oli muuten pakko googlettaa nää jäsenet... ;) Sen verran ovat kyllä painautuneet mun muistoihin, etten aluksi edes muistanut näitten nimiä. Laitan tähän loppuun näiden uusimman tältä syksyltä ilmestyneen kappaleen. Jota en muuten ole itsekään kuullut. Joten here it goes and enjoy ;)
Viikon comebackuutinen: Nyt se on vihdoin varmaa! Spice Girls tekee pienen paluun, mutta yksi on kyllä joukosta poissa. Nimittäin tyttöbändi lähtee Englannin kuuden keikan kiertueelle ilman Victoriaa. Voidaanko kuitenkin puhua comebackista jos kaikki bändin jäsenet eivät kuitenkaan osallistu? :D No oli niin tai näin, niin kyllähän tämä silti on jonkinlainen comeback. Näitä on uutisoitu jo niin pitkään, että ihan hyvä saada vihdoin jo totuuspohjaakin.
Viikon kotimaan keikkauutinen: Rasmus keikkailee ensi keväänä! Kunnon ysäriuutista nyt pukkaa; Rasmuksesta jostain syystä tulee mieleen myös ysäri. Pitäisi varmaan päivittää omia kuuntelulistoja ja ottaa uusimpia biisejä kuunteluun niin ehkä päästäisiin tästä ysärimielleyhtymästä? :D
Viikon kieliuutinen: Luin täältä uutisen, joka on varmasti mieluinen Leevi & the Leavings -yhtyeen faneille. Nimittäin suomenruotsalainen yhtye Vasas flora och fauna on julkaissut Leevien biiseistä ruotsinkielisiä versioita. Tykkään kuunnella niin paljon eri kielistä musiikkia, että pakostihan tämä uutinen osui silmään. Ja onhan näitä kuunneltava, ihan mielenkiintoistahan tämä on vaikken nyt suuri Leevien fani olekaan koskaan ollut.
Viikon someuutinen: Kirjoittelin täällä somesta ja musiikkimaailmasta ja nyt huomasin että Neljän Ruusujen dokumenttikin on nähtävillä youtubessa. Parhaimmillaan se some toimii juurikin näin. Musta on ihanaa että tällaisia pidempiäkin juttuja voidaan katsoa youtuben välityksellä. Biisit ja keikkataltioinnit ovat tulleet tutuksi siellä mutta harvemmin törmää ihan dokumentteihin. Neljä ruusuakin on suhteellisen legendaarinen bändi, että voisin pienesti veikata, että uusia fanejakin saavat.
Viikon keikkavinkki: Ja tällä kertaa ei edes tarvitse lähteä ulos kotiovesta! Nimittäin tänään illalla tulee uusintana Cheekin viimeinen keikka. Eli tuo keikka Lahden mäkimontusta Valot Sammuu -kiertueelta!
Aloin pohdiskella jokin aika sitten somea ja musiikkimaailmaa. Vaikka en olekaan mikään musiikinalan ammattilainen (muuta kuin ehkä kuuntelijana ja katsojana). Some muutenkin on aika pinnalla koko ajan; se että lähes jokainen ihminen selailee puhelinta päivittäin mutta myös somesta kirjoitetaan juttujakin - niin hyvässä kuin pahassa. Tämä sai minutkin tarttumaan kynään tai siis näppäimistöön.
Jo digitaalinen media muutti musiikkimaailmaa siten, että tuli spotify ja muut ja nykyisin ei enää julkaista edes konkreettisia sinkkuja tai levyistä puhumattakaan. Tämä on sekä hyvä että huono asia. Itse tosin pyrin siihen, että näkisin kaikissa ja kaikessa jotain hyvää. Niin paljon kun harmittaakin että vanhat kunnon levykaupat menevät nurin ja konkreettisia cd:itä saa jo metsästää ihan urakalla ja lopputulos on nollassa kun et kuitenkaan ole sitä mistään saanut. Mutta täytyy yrittää nähdä vain positiivistakin tässä ja hei, esim. kotisi ei täyty enää cd:istä ja tilaa jää muuhun :D Toinen hyvä asia on, että löydät uusia musiikkiulottuvuuksia ja mistäs sitä tietää mistä tulee seuraava suosikkibändisi. Eli uteliaisuus kannattaa spotifyssakin! Maailma muuttuu, halusimme tai emme, mutta on vain yrittävä pysyä sen muutoksen mukana!
Mutta idea tähän oikeastaan lähti ihanan Maija Vilkkumaan instalivekeikasta. Siis miten ihanaa on olla keikalla omalla kotisohvalla! Eihän nämä virtuaaliset keikat tietenkään kokonaan korvaa sitä keikkakokemusta keikkapaikalla, mutta esimerkiksi tuon uuden teinibiisin pystyi kuulemaan kokonaan tuolla instalivekeikalla. <3 Kiitos Maija ihanasta ajatuksesta järjestää keikka instan kautta! Itsehän olin ihan varma että noin myöhään en vain pysty valvomaan ja katsomaan sitä ja samantein hylkäsin koko idean. Onneksi Maija oli tallentanut sen ja sen pystyi katsomaan vielä jälkikäteen, ihanaa! Näin se some myös muuttaa keikkakulttuuria. Voidaan siis keikatkin pitää somen välityksellä :D Maija esitti myös muutamaan muun biisin ja niitäkin oli niin ihana kuunnella. Myös Maija vihjaisi tulevasti levystä, ja mitä ilmeisemmin uutta levyä pukkaisi vuonna 2020. Toivotaan niin!
PS: Muutin otsikon varmaan miljoona kertaa ja tässä vaiheessa toivoisin sitä otsikkogeneraattoria, koska musta tuntuu että nyt siinä olla ihan mikä vaan otsikko. Enää en jaksa muuttaa enkä edes keksi mitään parempaa. Joten luovutan. Olkoon näin.
Sattuneesta syystä tämä on jäänyt hieman vaiheeseen tai lieneekö tätä edes koskaan aloitettu :D Levyn julkaisustahan on jo vissiin kohta kaksi vuotta. Tämä levy tuli hankittua viime vuoden alkupuolella Saksasta, yllättäen :D Levy on tietenkin Sunrise Avenuen uusin heartbreak century. Nyt vasta jotenkin pääsin kuuntelumoodiin ja ajattelinpa sitten samalla kirjoitella vähän ajatuksia ihan näin ensimmäisellä kuuntelukerralla. Välillä näinkin. Asiaan liittyvänä vinkkinä kerron, että Yle Areenasta saattaa löytyä vielä Sunrise Avenuen keikka. Se ainakin tuli viime viikolla uusinta tv:stäkin.
Sunrise Avenue on mulle kyllä todella rakas bändi vaikka viime vuoden Hartwall Areena keikka jäikin näkemättä ja ikävä keikoille on kyllä todella kova! Onneks on levyt <3 Se on fakta, että jälkimmäiset levyt muuttuvat eivätkä ne ole enää ensimmäisten kaltaisia. Niin myös tämäkin. Samun ääntähän nyt kuuntelee vaikka hän laulaisi gospelia :D Ja siis sinänsä olen varmaan vähän jäävi arvioimaankin tätä, sillä enhän mä tästä äänestä osaa varmaan sanoa mitään negatiivista :D
Levy on erilainen kuin aikaisemmat. Tuntuu näin ensikuulemalta että on monipuolisempi eikä vain sellaista perusrallatusta. Bändi on minusta kehittynyt. Taustamusiikkina tämä ainakin menee jos ei muuten. En ehkä lähtisi kuuntelemaan tätä etkoilla jos tarvitsee hakea biletysmoodi. Mutta kuuntelisin tätä sadepäivinä kun sade hakkaa ikkunoihin ja kynttilät palavat sisällä ja stereoissa soi musiikki :D Tällöin se musiikki voisi olla tätä. Levy on siis oiva levy fiilistelyyn. Todelliset Sunrise Avenue fanit nyt varmaankin kuuntelevat tätä missä ja milloin ja miten päin vain, mutta satunnaisille kuuntelijoille tämä ehkä antaa enemmän kuin pelkän biletyslevyn ja hittikappaleet.
Muutamia popimpiakin kappaleita levyltä löytyi. Niitä on esimerkiksi never let go, question marks and beautiful. En itseasiassa tiedä mitä kaikkia sinkkuja levyltä on julkaistu, mutta levyn eka sinkku oli tuo I help you hate me. Siihen en itseasiassa tykästynyt niin paljon kuin yleensä ennen näihin ensimmäisiin sinkkuihin. Kyllä se menettelee, mutta jokin siinä vain on ettei sytyttänyt ihan täysin heti. Livenähän se toki taas menee niin paljon enemmän kuin levyllä.
Miksi muuten levy päättyy aina johonkin hitaamman puoleiseen kappaleeseen? Tällä levyllä tätä edusti home, joka saa kyllä mielikuvat hyvin päätökseen. Mikäs sen parempaa kuin kotiinpaluu.
Omat TOP 3 lempparibiisit:
+ never let go
+question marks
+beautiful
Näiden tahdissa voisi kyllä popittaa ja etkoilla mennen tulleen. Sen verran räväkämpiä biisejä ovat. Kyllä tämä levy antaa enemmän kuin ottaa. <3 Nytkin tätä arvostelua kirjoittaessa olen jo kuunnellut muutaman biisin uudelleen ja sehän on aina hyvä merkki hyvästä levystä :D
Oi, miksi olenkaan aina viivytellyt levyarvostelujen kanssa, näitähän on ihan kiva kirjoitella kun on aikaa! Ehkä palataan piakkoin jonkin muun levynkin kanssa ;)
No niin, tässä se on hieman erilainen viikon randomit osio. Jokaiseen kirjaimeen on valittu tietty bändi, joka ei ole ihan suosikkibändini, mutta kuitenkin aika korkealla siellä suosikeissa. No okei, ehkä joku on myös artisti jota rakastan ;) Lisäksi kerron myös jonkin jutun ja/tai liitän suosikkibiisin ko. bändiltä.
P = PMMP. Ensimmäisenä tuli mieleen PMMP. PMMP on mulle ollut myös aika rakas bändi. En aluksi sitä rakastanut, mutta rakkaus PMMP:hen syntyi vähitellen. Veden varaan oli se levy, mikä räjäytti rakkauteni tähän bändiin. Se levy on mielestäni paras PMMP:n levy, siinä on niin pysäyttäviä, loistavia ja parhaita biisejä sekä sanoituksellisesti että musiikillisesti.
E = Enrique. E niin kuin Espanja ja Enrique. Enrique on kyllä mun rakkaus <3 ja rakkaus Enriqueen syntyi kyllä heti alussa. Omistan todella monia Enriquen levyjä ja ei ole tullut vielä hetkeä kun en olisi tykännyt niistä. No okei, ehkä se hetki on Enrique meni naimisiin Annansa kanssa sillä munhan se piti olla E:n morsian ;) ;) ;)
Liitän tähän kuitenkin portugalinkielisen version tuosta mahtavasta Bailando -hitistä. <3
R = Rasmus. Rasmus on mulle se teiniaikojen bändi. Vaikka Rasmuksesta tulee kyllä mieleen villit opiskeluvuodet. Muistan varmaan aina F-f-f-falling biisin tuomat muistot, eikä ne kaikki ole kyllä aina välttämättä niitä mairittelevia muistoja. Joukkoon mahtuu myös niitä noloja hetkiä. OMG :D
J = Juanes. No jossain vaiheessa varmaan kyllästyin hetkellisesti Enriqueen ja löysin Juaneksen. Oli muuten aikoja, kun pidin Juaneksesta paljon enemmän kuin E:stä. Ja tiesittekö muuten, että Juanes on esiintynyt Helsingissä? En muista vuotta, mutta se oli Helsingin Jäähallilla ja yleisöä oli vain kourallinen. Mutta se oli silti ikimuistoinen keikka <3 Välispiikit oli suurimmaksi osaksi espanjaksi ja mahtui tanssimaan, mutta rakastin sitä keikkaa täydestä sydämestä <3 <3
A = Apulanta. Apulanta ei ole merkinnyt mulle oikeastaan ikinäkoskaanmitään. :D Olen kuunnellut Apulantaa ja niiden biisit ovat ihan okei, mutta en ole mikään suunnaton Apulanta-fani. Jostain syystä Apulannasta on tullut mieleen aina vähän sellainen angsti ja anarkismi. Mutta kunnes löysin toinen jumala -kappaleen. Apulannan biiseissä sanathan ovat sitä parhaimmistoa; Toni Wirtanen on kyllä niin guru biisintekijänä että ei voi kun ihailla. Ja tämä kappale kyllä siis palautti muistot Apulantaan ja tätä biisiä voisin vaan luukuttaa vaikka kuinka paljon.
N = Neljä ruusua. Tie ajatuksiin. Ei vaadi enempää sanottavaa. Tää oli mun syvällinen ajatusbiisi vuosia sitten. Silmät kiinni ja kuunnelkaa <3
T = Tatu. Venäjänkieliset biisit. Viikonloppuna muistin erään venäjänkielisen biisin, josta taaperomme tykkäsi. Sitä kautta tuli mieleen Tatun musiikki. Olen aina tykännyt eri kielisestä musiikista, mutta jostain syystä en ole kuitenkaan löytänyt paljon venäjänkielisiä biisejä. Siitä syystä olen varmaan aina kuunnellut Tatua, kun on tehnyt mieli kuunnella venäjänkielisiä biisejä.
A = Anna Abreu.
Tämä ei vaadi enempää tekstiä.
I = Indica. Oli muuten aika lähellä ettei Indica liittynyt mun graduun. Eräs tutkimusaihe liittyi Indican musiikkiin, mutta ehkä parempi kuitenkin niin etten siitä tehnyt gradua. Olisi se silti ollut hyvä Plan B.
Ihanaa perjantaita! Tätä oli hauska tehdä. Olisi kiva jokaisesta viikonpäivästä aina tehdä myös vastaavanlainen tai sitten esim. niillä omilla suosikkikappaleilla tms. Vain taivas on taas rajana tälle mielikuvitukselle!
Ai kamala mikä sana tohon otsikkoon tuli, sinkkuvinkki :D Mutta koska en nyt parempaakaan keksiä ja tahdon jakaa tämän. Huomiselle on jo ajoitettu vähän erilainen viikon randomit postaus niin pakko tulla jakamaan tämä tänään. Mutta siis asiaan, huomenna ilmestyy Maija Vilkkumaalta uusi sinkku, teini. Ja mitä nyt pienen pätkän kuuntelin Maijan instagram Storysta, niin kuulostaa kyllä erittäin teiniltä :D Biisi tuo varmaan monelle mieleen teiniajan "ongelmat"; ihastukset, surut, rakastumiset ja kun mikään ei tunnu miltään jos ei saa sitä ihastusta :D
Ihanaa, että Maija on palannut maijamaisen musiikin pariin taas! Nämä Maijan uuden biisit kuulostavat kyllä juuri siltä Maijalta, josta pidin... no teinivuosina... :D On kivaa olla vanha kun voi jo fiilistellä tällaisia sinkkuja :D
Musiikki on kyllä siitä aika jännä, että kun lukee tms jonkin jutun, niin sitten alkaa tehdä mieli myös kuunnella ko. artistia / bändiä. Kirjoittelin viime viikolla että ihana Jonna Geagea on Warmenin uudella sinkulla mukana. Siitä hetkestä lähtien on taas tehnyt mieli kuunnella Jonnaa. Voidaan sanoa, että Jonna on kyllä mun lemppariartisti, jota fanitan ihan täysillä. Nyt raapaisenkin pintaa aika syvästi tällä kirjoituksella, sillä tuntuu, että lemppariartisteista kirjoittaminen on aina niin henkilökohtaista ja siinä kyllä jollain tapaa asettaa myös itsensä likoon :D Nyt ymmärrän mitä bloggaajat tarkoittavat, kun sanovat pistävänsä itsensä likoon henkilökohtaisilla kirjoituksilla.
Olen fanittanut (voiko käyttää tätä sanaa? :D ) Jonnaa todella pitkään ja voin siis kutsua itseäni Jonnan faniksi. Olen tykännyt Jonnasta Nylonbeat-aikoina, Jonnas Problem -aikoina, Jonnan soolourasta ja Jonnasta ihan noin muutenkin. Nylonbeat -aikoina Jonna oli mun lemppari, kun pitihän sitä valita että Jonna vai Erin. Valinta oli vaikea, mutta jostain syystä päädyin aina valitsemaan loppupelissä Jonnan. Ehkä siksi, koska Jonna on blondi, räväkämpi ja jotenkin samaistuin Jonnaan helpommin kuin Eriniin? Onkohan tässäkin kyse että vastakohdat täydentävät toisiaan?
Olen nähnyt Jonnan Nylonbeat -keikoilla, JP -keikoilla ja kuten myös soolokeikoilla sekä myös muissa lukuisissa tapahtumisssa (mm. feat. keikat). Nylonbeatkeikkoja on kyllä varmaan vähiten, mutta se johtunee varmaan siitä, koska olin aika pieni kun Nylonbeat keikkaili. Eikä ehkä silloin vielä keikat innostaneet minua. Mutta voin todeta, että mulla on kuitenkin kaikki Nylonbeat levyt! Jonnan historiasta huomaa, että Jonna on monipuolinen multilahjakkuus, kun on tehnyt niin paljon erilaisia juttuja. Musikaalit unohtuivatkin mainita, mutta niitä en olekaan valitettavasti nähnyt. Mutta uskon kyllä että niissäkin Jonna oli varmasti aika mahtava! En pureudu tässä postauksessa kuitenkaan Jonnan monipuoliseen uraan, vaan ajattelin hehkuttaa Jonnan soolobiisejä. Jonna on julkaissut yhden kokonaisen soololevyn katso mua. Mä tykkäsin kyllä siitä, vaikka jossain se aikoinaan sai kyllä jotain negatiivisiakin arvosteluita. Mun mielestä koko levyn paras biisi on tässä:
Tykkäsin tästä silloin, tykkään tästä vieläkin. En tiedä mitä se kuvastaa minusta, mutta tykkään silti :D Tätä levyä taidettiin kritisoida sen takia, että biisit olivat aika biletyspainotteisia - siis sanoituksien osalta. Mutta voihan sitä biisien sanoja tulkita muillakin tavoin.
Nyt, vuonna 2018, Jonna on julkaissut pari uutta biisiä. Ensimmäinen oli viime vuonna ja kantaa nimeä pumppaa. Tämä ei henkilökohtaisesti puhutellut minua, mutta ehkä se taas vaatii enemmän kuuntelua niin siitä alkaa tykätä. Toinen biisi, arpia polvissa, on ehdottomasti enemmän suosikkini. Jonna on myös itse sanoittanut nämä kummatkin ja - arvostan!
Kuunnelkaa itse ja todetkaa, että kyllä se on ihan hyvä kappale! ;) Mua vähän harmittaa, että Jonnan sooloura ei sitten saanut ehkä näiden jälkeen ansaitsemaa huomiota. Ja ehkä siksi myös halusin kirjoittaa tämän postauksen, koska minusta Jonna on upea artisti ja jää nyt aivan liian taka-alalle. En tiedä paljonkaan musiikkibisneksestä, mutta haluaisin, että Jonna tekisi taas enemmän keikkoja ja lisää musiikkia. Jonna ansaitsee tulla kuulluksi biisiensä kautta ja Jonna on ihan mahtava sooloartistikin. Mikään ei ole sen ihanampaa kuin päästä oman lemppariartistin keikalle ja vieläpä niin että edellisestä on kulunut aikaa. Nimittäin siinä on sekä itse että artisti muuttunut ja olisi mahtavaa huomata kuinka sitä rakastakaan artistia edelleen. Joten Jonna, jatka musiikin tekoa, kyllä sinulla on edelleen faneja jotka odottavat että jonain päivänä palaat lavalle vielä! <3
Mun teki mieli kirjoittaa Antti Tuiskusta, mutta koska en oikein tiennyt, että miten ja mistä aloittaisin, niin päätin sitten kirjoittaa Antin biiseistä. Sain luettua no kuunneltua Antti Tapani -kirjan, ja täytyy sanoa, että suosittelen kyllä kaikille! Se, että oon hurahtanut äänikirjoihin, niin olen myös hurahtanut näihin elämäkertakirjoihin. Ihan huippuja! Tulee niin uutta asiaa monelta saralta, vaikkei mikään henkilön fani olisikaan. Tuntuu, että suhtaudun Anttiin nykyisin ihan eri lailla kuin ennen. Tai siis en ole oikeastaan koskaan ollut mitään mieltä Antti Tuiskusta, en muuten edes omista yhtään Antin levyä. Nyt sen sijaan pidän Anttia äärimmäisen lahjakkaana ihmisenä, mutta myös ihmisenä, joka on herkkä ja aivan tavallinen. Monille on varmaan aina julkkikset jotenkin superihmisiä, mutta kun kirjassa tutustuu paremmin Antti Tapaniin, niin huomaa, että Antti on myös aivan tavallinen ihminenkin. Siis kaiken sen julkkis-Antin lisäksi. Kirjan kuuntelemisen jälkeen on myös tullut kuunneltua Antin biisejä enemmän kuin ennen. Ennen en juurikaan kuunnellut, mitä nyt hittibiisejä sillointällöin, mutta nyt huomaa, että oikein etsimällä etsin esim. youtubesta ja kuuntelin - ja useamman kerran.
Tässä kuitenkin mun TOP 3 + 1 biisit Antilta:
Peto on irti. En löytänyt tästä videota, niin laitoin nyt sitten Petoshowsta kuvatun. Siellä on oikeasti ollut poliisiauto lavalla. Tästä Antti kertoikin enemmän kirjassa. Antti on ihan mieletön tanssija, laulaja ja suunnittelija. On suunnitellut näitä kiertuita enemmän kuin vastaavat muut artistit. Ihan mieletöntä! Ja näihin saa uppoamaan kyllä aikaa ja ideioita, ja tässä kyllä huomaa, että kuinka paljon Antti rakastaakaan esiintymistä ja laulamista.
En kommentoi. Täähän on ihan mahtava idea, että laittaa biisin nimeksi en kommentoi ja siihen vaan kylkeen omia asioita / sanoja. Antin biisit kuvaavat kyllä hänen elämäänsä aika lailla ja varsinkin nyt kirjan jälkeen niin sen huomaa.
Hyökyaalto. Tätä biisiä olen kyllä kuunnellut ennen kirjan lukemista. Tässä on jotain samankaltaisuutta niiden biisien kanssa jotka yleensä kolahtaa muhun kympillä. Tykkään melodiasta, tykkään sanoista, tykkään niiden yhteensovittelusta, tykkään Antin äänestä. Tämä jää soimaan päähän, mutta hyvällä tavalla. Jotenkin niin ihanan herkkistä <3.
Rahan takii. Pakko laittaa tämä, koska olen tätä huudattanut aika lailla :D No onhan tää nyt kuitenkin aika hyvä biisi ja osuvat sanat ruuhkavuosiin :D Jos kävisin yökerhoissa, niin tämä olisi kyllä takuuvarma etkoilubiisi siinä muutaman promillen hiprakassa :D Kaiken näiden ylistussanojen lisäksi Antti on kyllä monipuolinen artisti. Hän on myös läpikäynyt aika traagisiakin asioita, mutta noussut niistä kuitenkin aina voittajana ja vahvempana. Kyllähän ne laulajat suurimman osan sanoituksista ottaa omasta elämästä - näin myös Anttikin. Pakko vaan todeta edelleenkin, että kirjat ovat kyllä aivan mainio tapa tutustua artistiin ja niistä saa myös niin paljon puhtia omaan tekemiseen. Voi olla että siitä omasta lemppariartistista olisi vaikea lukea / kuunnella, mutta ainakin näin ei-ihan-lemppariartisteista on kyllä ihan huippua lukea. Suhtautuu musiikkiinkin ihan uudella ja erilaisella tavalla. Seuraavaksi varmaan otan kuunteluun Cheekin kirjan tai Kiiran (vaikkei nyt artisti olekaan).
Viikon keikkatallenne: Kaaoszinestä löytyy Espoossakin keikkailleen Within Temptationin keikka. Keikkatallenne ei ole tosin se Espoon keikka, vaan Moskovan keikka. Mutta mun mielestä tällaiset livekeikat ovat vaan parasta mitä voi kiireisenä arkena löytää. Aina ei ole aikaa tai rahaa mennä jokaisella haluamalle keikalle, niin onkin kiva, että kotisohvaltakin voi osallistua keikkoihin. Mikäs sen mukavampaa; rentovaatetus, hyvää syötävää ja juotavaa ja mukava asento <3 Eikä vessajonoja tai meikkaamista! Tätä lisää! <3
Viikon uutuus: Bongasin eilen Jonnan instagramista Warmenin uutuuden featuring tietenkin Jonna Geagealla. Jonnahan on aiemminkin tehnyt feattauksen Warmenin kanssa mutta huikealla mielenkiinnolla odotan tätäkin. Jonna on niin omalla alueella rock-henkisissä biiseissä ja rockbiiseissä niin ihan huippua että saadaan lisää tällaista Jonnaakin! Jonna on rock!
Tähän en tietenkään nyt löytänyt tätä uusinta uutta, mutta mennään hetki vanhalla vielä. Tulikin fiilistä kuunnella Jonnaa pitkästä aikaa.
Viikon paras podcast tunnari: Okei, myönnetään että tämä kohta on hieman hakemalla haettu :D Mutta koska tämä viikko on ollut hieman tylsemmän puoleinen musiikkirintamalla niin sallittakoon se. Joku musiikillinen punainen lanka tässä kuitenkin on :D Äänikirjojen lisäksi olen myös koukussa podcasteihin. En aiemmin ollut kyllä yhtään kiinnostunut podcasteista; aina niissä oli jotain vialla että pystyi edes kuuntelemaan loppuun asti. Mutta Alexan ja Lindan Nonsense -podiin rakastuin kertaheitolla <3 Ja niiden podcast tunnari on kyllä ihan paras kaikista! Olen tämän jälkeen kuunnellut tai yrittänyt kuunnella kyllä muidenkin podeja, mutta ihan paras tunnusmusiikki on Alexalla ja Lindalla. Ja kuulemma se löytyi ihan ensimmäisellä kertaheitolla. Tähän vielä sellainen knoppitieto, että Alexan ja Lindan podi löytyy myös Spotifysta, helpottaa kuuntelua todella paljon.
PS: Ensi viikolle kehittelin hieman erilaisemman viikon randomit jutun. Se tosin vaatii vielä hieman suunnittelua, mutta eiköhän se saada valmiiksi ensi viikon perjantaihin mennessä - stay tuned ;)
Viikon viini: Sopivasti tälleen perjantaina on hyvä julkaista viini viikonlopulle ;) Luin täältä että Apulanta saa oman nimikkoviininsä. Muistan kun Yön juhlavuoden kunniaksi julkaistiin myös viini ja olihan se pakko hankkia. Aika mielenkiintoista, että Apulantakin saa oman viininsä. Jos Apulanta olisi juoma, niin se olisi olut :D Viinin nimi on tuttu apulantamaiseen tapaan pirun morsian. Viini kuulostaa kyllä hyvältä, näin valkkarin ystävällekin, sillä ei tarvitse mainita kuin Espanja niin olen myyty. Viini on nimittäin Valencian alueella valmistettu Pago de Tharsysin punaviini ja pitäisi löytyä Alkoista eilisestä lähtien.
Viikon keikkavinkki: Helsingissä olevat ja miksei muuallakin; jos tekeminen puuttuu tälle illalle, niin suuntaa Virgin Oiliin, siellä esiintyy Mira Luoti. Olen jo pitkään halunnut nähdä Miran livenä, mutta en ole vielä saanut sitä aikaiseksi ja valitettavasti tämänkin huomasin liian myöhään. Mutta jos sieltä ruudun takaa löytyy tekemistä vailla olevia illalle niin ottakaa ihmeessä suunta Virgin Oiliin! Luulen, että mahtava keikka tiedossa :D
Tänä iltana Sellosalin lavan valtaa Jonna Tervomaa. Jonna on ollut mun lapsuuden suosikki kautta aikojen, mutta valitettavasti olen kyllä nyt etääntynyt Jonnasta eikä minua ole näkynyt hirveästi Jonnan keikoilla. Tahdoin kuitenkin vinkata tälle torstaille Jonnan keikasta. Sinne saa muuten vielä lippuja: lippu.fi. On kyllä varmasti kokemuksen arvoinen ilta. Jonna on upea!
Päädyinpä myös selailemaan Jonnan keikkoja, ja jos tämä ilta ei sovi, niin tässä muutama:
26.10. Akustiikka, Ylivieska
24.11. Ravintola Hämeenportti, Somero
22.12. Rytmikorjaamo, Seinäjoki
7.2. Henrys Pub, Helsinki
Ja kotisohvakin on ihan mukava vaihtoehto välillä; niin sieltä käsin voi tutkailla Jonnan musaa täältä: http://jonnatervomaa.fi/
Taannoin löysin uuden tuttavuuden espanjalaismusarintamalta. Olin ihan heti täysin rakastunut <3 En ole pitkään aikaan löytänyt mitään uutta espanjankieliseltä saralta, ja siksi tämä iskikin heti ja lujaa. En ole kyllä hetkeen edes kuunnellut mitään espanjankielistä musaa, mutta nyt siihen tulee kyllä muutos. Rakastan espanjankielistä musiikkia, mutta liian usein kuuntelen Enriqueta, Juanesia ja muita vastaavia mitä nyt levyhyllystäni sattuu löytymään. Eikä sillä, että niissä olisi jotain vikaa, mutta aina ei niitäkään jaksa kuunnella ja sitten se espanjankielisen musiikin kuuntelu jää taakse.
Tittidii, tässä se tulee! Uusin rakkauteni! <3 Ja nyt puhun nimenomaan musiikista, vaikka eipä sillä, voisihan tuo olla muutenkin rakkaus ;) Tämä biisi on ihanan eläväinen ja ihanan positiivinen että en vaan voi olla kuuntelematta tätä huonolla mielellä. Tai jos olen huonolla fiiliksellä, niin vähemmästäkin tulee hyvälle mielelle. Musiikki antaa niin paljon voimaa ja energiaa! Se on ihan mahtavaa!
Pakkohan sitä sitten oli vähän googletella lisää, ja tämä on siis Alvaro Soler; espanjalainen laulaja ja lauluntekijä, syntynyt vuonna 1991 Barcelonassa. Todella kiva saada uutta ja nuorta verta mun espanjamusiikkihyllyyn. Vaikka ei nyt konkreettisesti, sillä en tiedä saako tämän levyjä Suomesta? Seuraavan kerran kun menemme Espanjaan, täytyy yrittää muistaa metsästää Alvaron levyjä. Ja nyt voisikin alkaa tutustua herran muuhun tuotantoon. Sofia -biisiä on kuunneltu jo tarpeeksi, vaikka hyvä se on, mutta haluan löytää enemmän helmiä herralta.
Viikon uutuussinkku: Ihana Paula on julkaissut uuden sinkun monta nimee. Paula on kyllä niin lahjakas, että tulee mieleen että mitä vaan Paula tekee niin ei hän epäonnistu ikinä :D Kuuntelin pienen pätkän sinkusta, ja aivan ihana, taattua Paulaa! <3 Paula on onnistunut taas sanoittamaan ja sovittamaan uuden ihanan biisin. Biisin tarkempaa analyysiä en tässä nyt tee, sillä en ole sitä vielä kuunnellut kovin montaa kertaa. Sanon vain että Paula on loistavan ihana!
Viikon Idols-muistelo: Täällä juuri kirjoittelin Idolsista, niin tällä viikolla luin että Idolsin ekalta kaudelta Victoria julkaisee sinkun ja levynkin ensi vuonna. Tuon ekan kauden finalistit muistan kokonaan, niin oli hauskaa lukea, että Victoria julkaisee sinkun. Hyvä Victoria! Ja vielä suurempi plussa sille, että on onnistuttu tekemään työtä ja perhettä yhteensovittaessa uusi sinkku!
Viikon paluu-uutinen: XL 5 tekee paluun! En ole kyllä koskaan ollut pahemmin ko. bändin tai muutenkaan tuon aikaisten poikabändien fani, mutta olihan tämä nyt legendaarista että mainita pitää. Mua kyllä vähän hämää se, että otsikoidaan suuresti näin, ja sitten itse uutisessa on maininta että kyseessä on yhden illan keikka. XL 5 tekee siis Nenäpäivä-lähetyksessä keikan ja lupaa esittää mm. Kaunis peto -kappaleen. Mutta onhan tämäkin paluu ja iso uutinen faneille, vaikka kestääkin vain sen yhden illan. Tässä muuten tunnistaa olevansa V A N H A, kun on ihan fiiliksissä näiden ysärisuosikkien paluista :D
Viikon odotetuin oikeuden päätös: Koska olen puhunut tästä aiemminkin täällä, niin viedään saaga loppuun asti. Eli siis Yön Ollin ja Jukin välisessä kiistassa käräjäoikeuden tuomio jäi voimaan ja näin ollen Juki joutuu siis maksamaan ne korvaukset. :/ Plääh, olihan tämä odotettavissa, mutta silti minusta niin väärin. Kaikki sympatia siis Jukille nyt <3.
Koska tällä hetkellä on meneillään Idolsin ties mones kausi, niin ajattelin listata vähän omia suosikkeja menneiltä kausilta. Päädyin myös jotenkin haaveissani kuuntelemaan näiden suosikkieni musiikkia. Nämä kyllä painottuvat ensimmäisiin kausiin, sillä edes wikipedia ei kerro kaikkia osallistujia tai finalisteja viimeisimmiltä kausilta. No sanomattakin on selvää että Hanna on mun ykkönen Idols-suosikeista, joten jätin Hannan pois näistä. Tämän tarkoitus on ehkä muistella ja fiilistellä niitä vähemmän tunnettuja Idols-kilpailijoita. Voin sitten joskus tehdä vaikka lempparit Hannan biiseistä / videoista tai postauksen Hannasta tms.
Hannan kaudelta (toim.huom. nimesin tämän Hannan kaudeksi) kaikki finalistit ovatkin suhteellisen tuttuja, koska Idols oli ekaa kautta ja sitä tuli katsottua ihan jokainen jakso. Tältä voisi nimetä muitakin, mutta otan nyt esiin Anniina Karjalaisen. Multa nimittäin löytyy edelleenkin Anniinan levyt ja kuuntelin Anniinaa aikoinaan ihan todella paljon. Ihan selvä suosikki siis! Valitettavasti en löytänyt tähän mitään videota Anniinan biiseistä youtubesta :/ Anniinassa viehätti sellainen rockmaisuus. Olin ehkä silloin myös sellaisessa iässä, että kaikki senikäiset tai suunnilleen samaa ikäluokkaa / plus miinus x vuotta olevat tytöt tottakai viehätti. Oli kiva seurata pukeutumista, tyyliä yms muilta ja siksi varmaan miellyin myös Anniinaa, koska Anniinalla oli niin kiva tyylikin. Jotenkin niin helposti samaistuttava!
Nyt kun muistelen, niin katsoin kyllä jonkin verran kakkoskauttakin, ilmeisesti silloin elettiin vielä Idolshuumaa, kun tuli katsottua sitä. Tältä kaudelta ihan ehdoton lemppari on Agnes Pihlava. Muistan niin elävästi kun tykästyin Agnekseen ja kävin Agneksen keikoillakin. (toim.huom. onneksi ne keikkajutut ovat jääneet sentään edelliseen blogiin :D). Agnes oli kyllä niin ihana ja mahtava laulaja. Ja se tyyli oli jotenkin niin rock ja goottimainen! Ah, tykkään edelleenkin Agneksen musiikista!
Agnes on mun mielestä kyllä menestynytkin musiikin saralla. Ei ehkä nyt niitä menestyneimpiä tai tehnyt mitään jättituloja, mutta ei tarvitse kuin googlata niin Agnes on tehnyt vaikka mitä. Agnes on tehnyt kaksi levyäkin ja ah, pakko hehkuttaa, mulla on ne molemmat! Agneksen tyyli oli ehdottomasti rock ja ripaus ehkä goottimaisuutta. Vaikken Agnekseen ole ehkä samaistunut vaatteiden osalta, niin silti ihan mieletön mimmi esiintymään ja laulamaan. Myönnän, että kuuntelen edelleen Agneksen levyjä. Tämän takia tykkään myös fyysisistä levyistä, sillä niihin on kiva palata ja niitä voi pistää soittimeen vuosienkin päästä. (Okei, löytyisihän nämä varmaankin myös Spotifystakin, ehkä?) Agneksen energisyys keikoilla oli kyllä ihan jotain käsittämätöntä. Mimmi oli niin energinen että siinä kyllä saattaisi jäädä Irinat ja PMMP.t kakkoseksi. Agneksesta näki, että tykkäsi esiintyä ja laulaa. Tai sanotaanko että rakasti laulamista! <3 Tältä kaudelta varmasti kyllä Katri Ylander on se menestynein, sillä Katri on tehnyt neljä levyä (jos mitataan levymyynneissä tms). Mulla taitaa olla kaksi niistä. Katrihan teki myös mainetta ja kunniaa Stellalle, kun lauloi Stellan piste Idolsissa. Tykkäsin kyllä Katristakin, mutta ehkä enemmän kuitenkin mulle se suosikki oli Agnes. Jostain syystä.
Tässä vaiheessa mun mielenkiinto vissiin jo vähän hiipui Idolsiin, koska en seurannut enää niin paljon eikä muuten ole niin montaa suosikkia. En osaa valita vaan yhtä niin valitsen Kristiina Braskin ja Anna Abreun. Muistan kyllä elävästi että olin enemmän Kristiinan fani kuin Annan mutta nyt se on varmaan kääntynyt toisinpäin. Annassa ja Kristiinassa varmaan viehätti se laulutaito ja ääni. Kristiinan ääni on ainakin vähän erikoinen ja syy löytynee siitä, miksi tykkäsin hänestä. Ehkä myös laulukieli; vaikka tykkään englanninkielistäkin biiseistä, mutta muistelisin, että tuohon aikaan ehkä kuitenkin enemmän tykkäsin suomenkielisistä. Nykyisinhän Annakin on tehnyt jo suomenkielistä musiikkia, niin siitäkin tykkään ehkä enemmän kuin Annan englanninkielisistä. Annan englanninkieliset biisit ovat kyllä aivan ehdotonta juoksumusaa, ja kuuntelinkin niitä aina juostessa! Oi, mitä muistoja nekin tuo mieleen!
Miten nää mun suosikit onkin näin naisvoittoisia :D eli pakko tähän varmaan ottaa vähän miespuolisiakin. Tykkäsin kyllä tän kauden voittajastakin; Ari Koivusesta! Muistaakseni multa löytyy myös Arin levy, vai oliko se joku kokoelma tältä kaudelta? Mulla oli vissiin menossa joku hevikausi tai rankempi musiikin kausi, sillä kuuntelin Arin musiikkiakin aika paljon. Vaikka Ari Koivusen musiikki tyrmättiin hevipiireissä, niin minä kyllä tykkäsin. Voi olla, että tätä ei edes laskettaisi heviksi, ja no, onhan se ehkä vähän sellaista kesympää heviä, jos nyt näin voi sanoa.
Mun mielenkiinto Idolsiin vissiin hyytyi kokonaan tähän, sillä nyt oli pakko ottaa jo avuksi wikipedia ja enää myöhemmistä kausista ei oikein löytynyt suosikkeja. Kaikki muistaa varmaan ainakin Koop Arposen ja Anna Puun. No, koska he nyt ovat olleet jonkin verran julkisuudessa edelleen. Koop ei ehkä niinkään mutta Anna Puu. Kummankaan musiikki ei mua enää oikein innostanut silloin, sillä ei löydy enää levyjä. (Sorry, antakaa mahdollisuus!) Täytyy kyllä todeta, että Anna Puu on kyllä lahjakas. Mä en ole vaan (vielä!) löytänyt sitä. Voi olla, että mulla tuli tässä vaiheessa joku toisen musiikin kausi, etten enää kiinnittänyt huomiota Idols-kilpailijoihin. Tai sitten yksinkertaisesti suurelta yleisöltä loppui jo mielenkiintokin Idolsiin.
Lopuista kausista ei ole niinkään sitäkään vähää sanottavaa kuin Koopista ja Annasta, ja ilmeisesti wikipedia on taas samoilla linjoilla, sillä sielläkin on vaan voittajat. Martti Saarinen ja Diandra ovat varmaan jonkin verran tuttuja kaikelle kansalle ja Diandra eritoten on näkynyt musiikkipiireissä. Pakko kertoa, että muistan kyllä, että huudatin Martin jotain biisiä :D Ilmeisesti se on mun salainen pahe, pakko ehkä etsiä se biisi.
Ei paha ollenkaan, tulee ihan nostalgiset muistot mieleen tästä(kin) biisistä :D Ja no, nyt ensimmäinen reaktio oli, ah, tuo ääni :D Voisin kuunnella ja tykkään kyllä! En ehkä niin paljon, että levyn hankkisin, mutta kyllä se menettelee! Tältä kaudelta nostan kyllä myös Stinan, koska se on mun suosikki!
Stina ei enää kaipaa esittelyjä ja mun hehkutuksia, mutta sen sanon kuitenkin, että Stinalta on muuten tullut viime vuonna sinkku. Mahtaakohan ihanuus tehdä paluuta musiikkibisnekseen? Stinassakin ehkä kiehtoo se tyyli, suomenkielisyys, mukava melodia ja ääni tietenkin. Stinakin on mun mittapuulla menestynyt; on kuitenkin julkaissut levyjä ja sinkkuja ja tehnyt keikkoja. Harmillisesti en taida olla nähnyt Stinaa livenä, mutta voin vannoa, että ainakin se on kyllä ollut keikkatavoitteissani.
Muistoja muistoja. Voi näitä muistoja! Tuntee kyllä itsensä jokseenkin vanhaksi, ainakin jos katsoo levyjen julkaisuvuosia. :D Ei ole kyllä mitään yksiselittäistä kaavaa, että kuka menestyy ja kuka ei. Se johtuukin monista seikoista, mutta melkeinpä väittäisin, että tässäkin kuten monessa muussa elämän alueella se palo ja intohimo tehdä sitä mitä rakastaa vaikuttaa suuresti. Ja sitten siihen loppuun tarvitaan ripaus onnea ja tuuria niin menestymisen avain on valmis. Monihan varmasti rakastaa laulamista ja esiintymistä, jos osallistuvat Idolsiin, mutta on ihan eri asia antautua intohimolla siihen kuin että vaan huvikseen tykkää laulaa. Ja vaatiihan se ihan hitosti kovaa duunia, että pääsee sinne missä Antti Tuisku tai Anna Abreu on. Persoonakin on yksi iso osa suurempaa kokonaisuutta. No tässä nämä muistelot, näitä oli kyllä kiva muistella! Voisi ehkä joskus tehdä jonkin kakkososionkin - jos siihen riittää vaan omia suosikkeja.
Viikon jymäytys: Vaikka en Sannin keikalla viime viikolla ollutkaan, niin pakko nostaa tämä asia esille. Sanni oli jymäyttänyt yleisöä hieman ja "kaksoisolento" oli esiintynyt alussa (?) Sannina. :D Ihan hauska idea ja varmasti uponnut useisiin ihmisiin. Kuitenkin sellainen positiivinen jymäytys!
Viikon ihanin musiikkiuutinen: Luin Ylen sivuilta uutisen, jossa kerrottiin, että Kouvolan kaupunki on päättänyt tuoda kotihoidon asiakkaille elävää musiikkia. Ai että, miten iloiseksi tulin. On minusta aivan ihanaa että musiikilla voidaan piristyttää vanhuksia. Juuri näin se pitäisikin mennä. Ja hei, tässähän luodaan työpaikkoja samalla kun kaupungit ja kunnat palkkaisivat muusikkoja viihdyttämään. Varmasti moni on tykännyt tästä ja toivottavasti useat kaupungit ottavat mallia.
Viikon mielenkiintoisin duetto: Luin Rumban sivuilta, että Anna Eriksson tähdittää Staminan uusinta kappaletta. Aika mielenkiintoista! Anna Eriksson on ollut kyllä eräänläinen suosikkini (omistan useita levyjä!), Staminaa en puolestaan ole kyllä kuunnellut, mutta silti aika mielenkiintoista että melkein iskelmätähti ja hevibändi yhdistävät voimansa. Pienen pätkän pystyin kuuntelemaan tuolla sivuilla, mutta en ihan koko biisiä. Mielenkiinnolla kyllä odottelen, kun saan kuulla koko biisin. Musiikissa on mielenkiintoista sen vaihtelevuus, joka on loputon. Ehkä alan kuunnella tämän myötä enemmän Staminaakin? Who knows!
Idea tähän tekstiin lähti vähän monista pienistä eri asioista; Antti Tapani -kirjasta, Stina Girsistä ja tietenkin se, että tällä hetkellä Idolsin ties mones kausi on menossa TV:ssä. Se, että miten nämä kaikki liittyy toisiinsa ja miten ne loppupelissä sitten vaikutti tämän tekstin syntymiseen, kannattaa lukea teksti loppuun asti ;)
Oli olemassa pilvinen ja sateinen päivä, jolloin selasin youtubea, että mitä kuunnella seuraavaksi. Ajatuksia virtasi päässä sinne tänne tonne ja en oikein saanut mistään mitään kiinni, että mitä kirjoittaa seuraavaksi. En ole ehkä oikea henkilö arvioimaan ohjelmaformaattia monestakin eri syystä, mutta päätinpä pistää sormeni peliin ja lähteä kirjoittamaan ajatuksia Idolsista. Tämäkin on edelleen sitä ajatustenvirtaa. Olen jo muistaakseni kertonut, että kuuntelen tällä hetkellä Antti Tuiskun kirjaa, ja on kiva päästä kirjan kautta kurkistamaan vähän myös Idolsin maailmaan. Koska itse en ole mikään muusikko, niin ei ole oikeastaan mitään hajua, miten musiikkipiirit toimivat. Idols on siis TV-ohjelmaformaatti, joka on käsittääkseni lähtenyt Britanniasta ja Suomessa se nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 2003-2004. Ekalla kerrallahan kaikki on aina niin jännittävää niin katsojille kuin ohjelmassa laulajanaluillekin. Ainahan se kiinnostus sitten laskee kuin lehmän häntä mitä enemmän kausia tulee. Näin se vaan on; oli kyseessä Idols, Big Brother tai vaikka Kauniit ja rohkeat. Itse seurasin ekaa kautta Idolsista ja myöhemmin satunnaisesti myös muita kausia. Nyt en edes tiedä monesko kausi on menossa, saatikka että olisin sitä ehtinyt edes katsomaan. Toki tähän vaikuttaa myös muutama muukin asia. Kaikki tietää Hannan, Janin ja Antin, mutta ketkä muistavat Mitran, Martin ja Anniinan? Niinpä, myöhempien kausien voittajistakaan ei siis enää kuulu tai näy mediassa sen koommin. Voi olla, että voittajien omasta halusta tai jostain muusta.
Suosittelen kyllä Antin kirjaa kaikille, vaikkei Antin fani olisikaan. Siinä pääsee myös kurkistamaan Idolsiinkin ja mihin kaikkialle muuallekin, siitä itsellänikään ei ole mitään tietoa, sillä kirja ei ole vielä lopussa. Mun mielestä ihan liian vähän huomiolle on jäänyt Stina Girs. Ellen väärin muista, Stina oli kisassa mukana sinä vuonna kun Martti Saarinen voitti Idolsin. Olen pystynyt samaistumaan Stinaan ja siksi se varmaan tuntuu itselle sopivalta artistilta (kuulostaapa kamalalta...) mutta tarkoitan, että jotenkin olen mieltynyt Stinan musiikkiin. No, tiedättekö kun jokin asia kolahtaa, niin Stina on vaan aina kolahtanut minuun. Ja minusta Stina on jäänyt ihan liian vähälle huomiolle musiikkimaailmassa. Musiikkimaailma on raju, ja menestyminen siellä tarkoittaa myös ripauksen onnen tähtiä ja sattumaa. Hävettää myöntää, etten ole edes päässyt muistaakseni Stinan keikalle. Ajattelin seuraavaksi nostaa muutamia lemppareita Stina tuotannosta:
Kirje taisi olla Stinan eka sinkku. Siitä tulee vaan ihan tahtomattaan mieleen eräs taannoisten vuosikymmenten laulaja ja biisi ;) Mutta tykkään sekä tykkään tuosta toisestakin. Stinan ääni on minusta niin kaunis, että oon jo ihan lumoutunut siitäkin.
Idols on siitä jännittävä konsepti, ettei koskaan voi tietää että kuka menestyy, kuka jää elämään musiikkimaailmassa ja kuka ei. Paljon puhutaan, että ei kannata voittaa, koska toinen ja kolmas sija antavat niin paljon enemmän ja he melkeinpä menestyvät enemmän kuin voittajat. No, varmaan pätee aika moneen. Onneksi on kuitenkin youtube ja menneet ajat, joiden kautta kaikkia Idolstähtösiä voi muistella. Muistatteko muuten ekalta kaudelta Anniinan? Anniina oli kans mun suosikki ja niin suosikki, että ihan levytkin piti ostaa. Mulla on Anniinan kaksi levyäkin! Pakko varmaan kuunnella Anniinaa tämän tekstin jälkeen. Tykkäsin Anniinasta, koska se oli jotenkin niin rock. Ellen väärin muista, niin olisin ehkä nähnyt Anniinan jossain keikallakin?
Vastaus ensimmäisen kappaleen kysymykseen voisi olla että ei mitenkään :D Ei tässä nyt ollut mitään punaista lankaa, tai ehkä se että jos on kirjoitusflow niin mieti että mistä kirjoittaisit :D Tämän tekstin jälkeen nimittäin tuli muutama idea taas, mistä tänne voisi kirjoitella. Oon jotenkin nyt niin fiiliksissä tän blogin kanssa, että oon alkanut kirjoittaa ylös aiheita ja ennen kaikkea suunnitella asioita. En odota tältä blogilta nyt mitään sen kummempaa, kuin että saan kirjoittaa. Olen kyllä enemmän kartalla musiikkijutuista, sillä luonnollisesti seuraan niitä enemmän. Eli stay tuned, tulossa piakkoin on myös omia, harvemmin nähtyjä Idols-suosikkeja!
