Sattuneesta syystä tämä on jäänyt hieman vaiheeseen tai lieneekö tätä edes koskaan aloitettu :D Levyn julkaisustahan on jo vissiin kohta kaksi vuotta. Tämä levy tuli hankittua viime vuoden alkupuolella Saksasta, yllättäen :D Levy on tietenkin Sunrise Avenuen uusin heartbreak century. Nyt vasta jotenkin pääsin kuuntelumoodiin ja ajattelinpa sitten samalla kirjoitella vähän ajatuksia ihan näin ensimmäisellä kuuntelukerralla. Välillä näinkin. Asiaan liittyvänä vinkkinä kerron, että Yle Areenasta saattaa löytyä vielä Sunrise Avenuen keikka. Se ainakin tuli viime viikolla uusinta tv:stäkin.
Sunrise Avenue on mulle kyllä todella rakas bändi vaikka viime vuoden Hartwall Areena keikka jäikin näkemättä ja ikävä keikoille on kyllä todella kova! Onneks on levyt <3 Se on fakta, että jälkimmäiset levyt muuttuvat eivätkä ne ole enää ensimmäisten kaltaisia. Niin myös tämäkin. Samun ääntähän nyt kuuntelee vaikka hän laulaisi gospelia :D Ja siis sinänsä olen varmaan vähän jäävi arvioimaankin tätä, sillä enhän mä tästä äänestä osaa varmaan sanoa mitään negatiivista :D
Levy on erilainen kuin aikaisemmat. Tuntuu näin ensikuulemalta että on monipuolisempi eikä vain sellaista perusrallatusta. Bändi on minusta kehittynyt. Taustamusiikkina tämä ainakin menee jos ei muuten. En ehkä lähtisi kuuntelemaan tätä etkoilla jos tarvitsee hakea biletysmoodi. Mutta kuuntelisin tätä sadepäivinä kun sade hakkaa ikkunoihin ja kynttilät palavat sisällä ja stereoissa soi musiikki :D Tällöin se musiikki voisi olla tätä. Levy on siis oiva levy fiilistelyyn. Todelliset Sunrise Avenue fanit nyt varmaankin kuuntelevat tätä missä ja milloin ja miten päin vain, mutta satunnaisille kuuntelijoille tämä ehkä antaa enemmän kuin pelkän biletyslevyn ja hittikappaleet.
Muutamia popimpiakin kappaleita levyltä löytyi. Niitä on esimerkiksi never let go, question marks and beautiful. En itseasiassa tiedä mitä kaikkia sinkkuja levyltä on julkaistu, mutta levyn eka sinkku oli tuo I help you hate me. Siihen en itseasiassa tykästynyt niin paljon kuin yleensä ennen näihin ensimmäisiin sinkkuihin. Kyllä se menettelee, mutta jokin siinä vain on ettei sytyttänyt ihan täysin heti. Livenähän se toki taas menee niin paljon enemmän kuin levyllä.
Miksi muuten levy päättyy aina johonkin hitaamman puoleiseen kappaleeseen? Tällä levyllä tätä edusti home, joka saa kyllä mielikuvat hyvin päätökseen. Mikäs sen parempaa kuin kotiinpaluu.
Omat TOP 3 lempparibiisit:
+ never let go
+question marks
+beautiful
Näiden tahdissa voisi kyllä popittaa ja etkoilla mennen tulleen. Sen verran räväkämpiä biisejä ovat. Kyllä tämä levy antaa enemmän kuin ottaa. <3 Nytkin tätä arvostelua kirjoittaessa olen jo kuunnellut muutaman biisin uudelleen ja sehän on aina hyvä merkki hyvästä levystä :D
Oi, miksi olenkaan aina viivytellyt levyarvostelujen kanssa, näitähän on ihan kiva kirjoitella kun on aikaa! Ehkä palataan piakkoin jonkin muun levynkin kanssa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti