Rauhallista joulun aikaa!

Levyarvostelussa: Sunrise Avenue: Unholy ground

Ihanaa, viikonloppu, ihanaa! Ja kerrankin tämä ilta aikaa vain minulle, ei kenellekään muulle. Viinilasi, hyvää musiikkia, hyvää ruokaa ja mikäpä sen parempaa. Ajattelin nyt sitten uhrata hetken tästä ihanuudesta blogille ja levyarvostelulle. Tätä levyä ei ole vielä kovin montaa kertaa kuunneltu ja ajattelin että jos nyt kirjottaisi ihan ensifiiliksiä. 

Tää poikien levy tuli mulle tietoon jotenkin yhtäkkiä. Jostain, fb:stä tai muualta luin että levy ilmestyy. No mikäs siinä, yksi suosikkibändeistä kun on kyseessä niin aina mielenkiinnolla odottaa uutta kuultavaa. Eka sinkku on myös jotenkin mennyt ohi aika lailla. En tiedä johtuuko tää itsestä vai nyt vaan tästä levystä. No, mutta, kokonaisvaikutelma on vähän ristiriitainen. Mun elämänmittainen rakkaus laulajan ääneen on toki voimassa ja jatkuu edelleen mutta tavallaan tän levyn myötä huomasi että kyllähän siinä biisissä täytyy olla muutakin :D Varsinkaan kun levy on levy eikä esim. dvd jossa näkis vähän komeutta ;) Eka kuuntelukerta oli kyllä aika katastrofaalinen, koska se tuntuu ihan yhtä puurolta vaan. Eipä lähes yhtään suosikkia noussut ja yleensä on edes joku. Tuntui jotenkin semmoselta vanhantoistolta ym. Toivottavasti en oo nyt sit vähän liian ankara. Mutta tältä se eka kuuntelukerta vaan tuntui. Rehellistä puhetta.

Seuraavilla kuuntelukerroilla sitä sitten alkoi erottaa juttuja levyltä mutta pakko kyllä edelleen todeta että en tiedä löydänkö tuolta sellasii ultimatesuosikkeja, vähän niinku to die for -tyyliin. Levyn ekan biisin unholy ground sai ilmaiseksi jostain ja sekin jäi vähän etäiseksi silloin. Kuuntelinkohan sen kerran tai pari. Eka sinkkubiisi on lifesaver ja joo, se tuntuu jo aika hyvältä mutta kauan sekin kesti. Tää voi olla vähän kyllä negatiivinen arvostelu, mutta ehkä sekin sallitaan näin alkumetreillä. Jollain tasolla sen levyn pitää olla koukuttava tms jotta sitä kuuntelis enemmän. Kuuntelukerrat toki tuo aina uusia ulottuvuuksia, mutta jollain tasolla sitä jotain pitää saada jo ekasta kuuntelukerrasta jotta sitä alkaa kuunnella levyä uudelleen. Little bit love on vähän ärsyttävä. Se kohta nimittäin jää soimaan päähän. En ikinä olisi voinut kuvitella että sanon jotain tällaista mutta se on ärsyttävää kun joku kohta jää korvamatona soimaan päähän. Kyllä toi biisi nyt ehkä jotenkin menee ja ei siitä inhokkia tule. I can break your heartin alkusoinnut tuo mieleen ihan jonkun muun artistin biisin. En tosin sitä saa nyt tähän päähäni, mutta jotain muuta siitä tulee mieleen. Biisin sanat "...confidence in dance floor..." tuo myös päähän yökerhomaisen kuvan. Tää levy on ehkä "pahimpia" tuomaan mieleen kaikki muut kuin itse asian. Hurtsville nimittäin tuo taas mieleen smallvillen tai jotain sinnepäin olevaa tv draamaa. 

Musta tuntuu että mun pitää lopettaa tää arvostelu pian, koska tää taitaa olla aika karua. Mutta kun nää vaan tulee mieleen. Ihan ekan kuuntelukerran jälkeen mieleen jäi myös letters in the sand. Olisin kuvitellut siitä nimen perusteella jotain monk bayn jatkajaa tai jotain sinnepäin. Mutta nyt se jää kaipaamaan jotain. Ehkä ainut biisi joka saa jotain muuta reaktiota on girl like you. Alkusoinnut ja muutenkin se biisi on ehkä levyn parhaimmistoa. Itselleni toki. Voin kuvitella itseni sen biisin tahdissa keikalle jossa Samu laulaa koskettimien soittaessa taustalle ja miljoona saksalaistytöt kiljuu :D No ei, mutta se biisi nousee ylitse muiden. Levyn lopuista biiseistä mulla ei oo sanottavaa. Tai itseasiassa on. Levyn vika biisi on big band theorylta joku nauhoitus. Hieman speciaaliakin levyltä siis löytyy. 

Meen ehkä kuunteleen levyä lisää. Ehkä sadanmiljoonan kuuntelukerran jälkeen oon eri mieltä? En silti hylkää mun poikia tai sitä ihanaa ääntä ja aivan varmasti keikoille menen jos ne Suomeen tulee. Annan levylle siis vielä mahdollisuuden vaikka meidän tarina ei ollutkaan rakkautta ensisilmäyksellä. 

Levyn top:

* Girl like you <3

* Lifesaver <3

Nyt meen kuunteleen lisää josko irtoaisi siitä jotain muuta kuin tätä puuroa. Tällaista tällä erää. Palataan taas.

@ circus

Oon rakastunut. <3. Nyt kun tässä katteli eilisiltaisia kuvia sekä videopätkiä Jennin keikalta, niin huomasin että oon rakastunut <3. En ehkä ihan heti olisi uskonut että sanon tän Jennistä koska oon kuitenkin aika uskollinen Irinalle ja Hannalle ja ketä näitä nyt on :D Toisaalta uusimman levyn myötä, tää oli ehkä odotettavissa. Mutta eilisiltana tieni vei siis Circukseen, joka oli loppuunmyyty keikka. Keikka alkoi siinä puoli kahdentoista pintaan ja pääsin aika hyvin lähelle eturiviä. Keikka alkoi muistan kirkkauden biisillä. Sen jälkeen taisi tulla  junat ja naiset, duran duran. Tähän mun biisilista sitten oikeastaan päättyikin. Muistan biisit mutten järjestystä. Se oli yllättävää että aika paljon tuli aiemmilta levyiltä, ja joulubiisiä sekä päivät ovat lyhyitä ei tullu ollenkaan. No en valita, setti oli aika täydellinen, Jenni ihana ja pojat poikia. 

Jenni oli ihana. Kuten kuvasta näkyy. Hirveen korkeet korot, nahkahousut, valkoinen toppi sekä toi hapsujuttu alussa sekä hattu. Hyvin yksinkertaista mutta hirveen tyylikästä. Sain muuten inspistäkin keikalla :D Mulla on yhet kengät, jotka tuli mieleen noista kengistä niin niitä täytyy heti tänään sovittaa.

Valot oli muuten ihan hirveen mageet. Mun muistaakseni valoilla ei oo ollu ihan noin näyttävää showta, mutta nyt jotenkin ihan hirveen mageita elementtejä ja näkyvyyttä. Otin kuviakin hienoista elementeistä mutta en niitä nyt tänne viiti laittaa kun ei ne nyt sentään niin hienoja kuvissa ole. :D

Jotenkin mun mielestä Jennin keikat ei oo ennen ollu noin energisiä tai eläväisiä, mutta nyt ihan selkeesti muutosta on tapahtunut ja niitä välispiikkejä ym oli. Tanssimista, pyörimistä ym kaikkea sellaista mihin kuulija kiinnittää huomion :D Ihan sairaan upeeta. Spiikitkin välillä vähän rivouden piikkiin tai jotain :D Mutta oli ihan sairaan hieno keikka, mä en edes muista millon viimeks oon Jennin keikalla ollut, mutta pakkohan se on taas tutkailla keikkakalenteria sillä silmällä. Jenni nous heittämällä mun suosikkinaisartisteihin. Pieni miinus ehkä Circuksen tilajärjestelyille koska se narikkajono on vaan ihan valtava ja aika kamala. Kaikki vaan rynnii ja tönii :D No selvitty sieltä, ja uusiks ihan ehdottomasti jos sinne joku upea artisti tulee :D Levy sai kyllä ihan uuden hienon tulkinnan noilla livebiiseillä. <3 Mutta nyt koska tää kehuminen ei oikein lopu niin juttu loppuu. Palataan taas joskus jollain keikalla. En osaa sanoa milloin, mutta jos vaikka jotain muuta sais raapustettua tänne.

Levyarvostelussa: Jenni Vartiainen - Terra

Joistakin levyistä sitä vaan tulee asiaa ja joistain sitä ei vaan saa millään mitään kirjoitettavaa. Näin se vaan menee. Mutta nyt siis vuorossa Jennin uusimman, Terran, levyn arvostelua - tai lähinnä omia mielipiteitä. Ei siis mitään virallista vaan ihan omia mielipiteitä ja asioita, joita on tullut mieleen levyä kuunnellessä. Ensin kuitenkin biisilista tähän alkuun (niin itekin sitten muistan sen :D )

 

muistan kirkkauden - junat ja naiset - selvästi päihtynyt - kaukaa - päivät on täällä hitaita - tyttövuodet - suru on kunniavieras - sivullinen - minä sinua vaan - tule meille jouluksi

 

Sanotaan nyt alkutekijöiksi, että levy vaati useamman kuuntelukerran, että siihen pääsi sisälle ja varmaan jokainen tulevaisuuden kuuntelukerta muuttaa ehkä näitä mielipiteitä tai sitten ei. Ekan kerran jälkeen oli hieman sellainen wtf -olo, positiivisessa mielessä :D Eka sinkkuhan oli junat ja naiset ja se on musta aika ookoo vaikkakin muutamat jutut siinä vähän ärsyttää lievästi sanottuna. Se voisi olla huonompi vaikka ei se ju-ju-u-uuu -renkutuskaan ehkä maailman paras sanoitus ole. Sinänsä yleensä noi tollaset jutut mua kyllä ärsyttää ja ne on vähän niinku sanoituksen puutetta mutta ei tällä kertaa. En tiiä onko syynä se että Jenni vai eikö se oikeasti ole niin paha. No oli miten oli, niin ei ärsytä. Kieltämättä nimivalinta on aika hauska, oon ihan varma että joku repii siitä vielä jonkun sloganin vr:lle :D Mutta, se siis, ekasta sinkkubiisistä. Eka biisihän on siis tuo muistan kirkkauden, ja se avautui tosiaankin vasta useimpien kuuntelukertojen jälkeen. Kieltämättä Jennin ääneen jotenkin sopii noi ooouoouuuou -jutut tai sitten oon vaan niin jo tottunut niihin. Mistä Jenni oikein keksii nää biisien nimet? Ne on oikeesti hauskoja. Levyn hauskin biisin nimi on ehdottomasti selvästi päihtynyt. Muuten ihan kiva ja menevä biisi mutta en diggaa kun siitä parjataan (ehkä?) tammikuuta. Tammikuu on ihan hyvä kuukausi. Piste. Hauskat sanat ja kivanhauska biisi. Jenniltä luonnistuu kyllä nää menevät biisit. Mut tammikuu ei oo pitkä. Piste.

 

Teen oikeen oman kappaleen seuraavalle biisille, koska se musta ansaitsee sen. Ekalla kerralla, ei ylläri, vielä tajunnut sitä, mutta nykyisin se biisi vaan aiheuttaa kylmät väreet sen ihanuudella. Voisin kuvitella itteni kallioille tuijottelemaan merta ja kaukaisuuteen. Kaukaa on siis biisin nimi ja ihan ehdottomasti paras levyltä! Se ei oo mikään hauska bilebiisi, synkkyys aina lumoaa <3 Pientä, siis ihan pienenpientä miinusta, biisi saa ranskankielisistä sanoista, mutta muuten se on siis kyllä kymppi miinus. Se vaan lumoaa aina ja ikuisesti kauneudellaan ja synkkyydellään. Odotan Jennin livetulkintaa tästä <3 Melkein tulee kyyneleet silmille, niin kaunis se on.

 

Seuraava biisi sitten palauttaa takas maan pinnalle, ja no, mitäs siitä nyt sanoisi. Musta se ei oo levyn parhainta antia. Hyräilyt ja hmm hmmmmm mmm -kohdat tekee siitä ehkä vähän kehnomman. Tällä levyllä on muuten yllättävän paljon näitä kikkailuja, ja en aina tiedä että tykkäänkö vai en. Tyttövuodet muistuttaa ihan jostain sinkkuelämäästä tai joka naisen sinkkuvuosista. Sinänsä ihan kelpo biisi ja huvittaa hauskoilla sanoituksilla, mutta ei ehkä mikään mestariteos sanoitusten puolesta. Siitä lallatuksesta vaan tulee vähän sellai fiilis, että sanat ovat loppuneet kesken. Muuten siinä on käytetty kyllä ihan mielenkiintoisia soittimia. Suru on kunniavieras sitten palauttaa taas mielen synkkyyteen ja suruun. Tääkin on sellai biisi, että vois vaan olla ja tuijotella ja hakea uusia uloittuvuuksia. <3 Ei tavallaan kovin surullinen biisi, mutta hyvällä mielellä tehty hieman melankolinen biisi. Sivullinen on Leijonasydän -elokuvasta oleva tunnusbiisi ja se jatkaa oikeastaan samaa levyn linjaa. Tunnelmallinen, melankolinen biisi. Tää biisi ei mua silleen sytytä kuin nuo pari edellistä. Ihan ok mutta arvosanan saisi ehkä jonkin seiskan tms. Minä sinua vaan on levyn vika biisi ennen bonusbiisiä :D Sanat taas loistaa kekseliäisyydellään karhuemoa ja sellaista :D  Mutta tää ei yllä mun listalla korkealle, edellisen biisin tasoa, sanoisinko. Bonusbiisinä on sitten joulubiisi ja se on tietenkin aina plussaa jos bonusta on ja uudet joulubiisit on tervetulleita aina. Oikeastaan sen koommin siitä ei oo sanottavaa.

 

Levy on kaiken kaikkiaan aika hieno mestariteos, joka saa multa kyllä jopa ysin kouluasteikolla. Levyllä on helmiä ja plussaa myös siitä, että uudet kuuntelukerrat tuo aina jotain uutta. Pientä miinusta ehkä siitä, että levy on aika Jenninnäköinen. Upea teos ei sillä, mutta jotain uutta kokeiltavaa on aina ihana päästä kuulemaan. Sinänsä onhan tää erilainen kuin edellinen, Jenni on kehittynyt ihan valtavasti ja on jotenkin aivan upea. <3 Odotan niin paljon että pääsen kuulemaan biisit livenä.

Levyn top kolmonen

- Kaukaa <3 Sanat ei riitä kertomaan enempää.

- Tyttövuodet. Hauska. Jokaisen tyttösen sinkkuelämääbiisi :D

- Suru on kunniavieras. Arvoin pitkää että minkä valitsen, tähän olisi voinut valita muunkin biisin.

 

Mutta ei tartte kauaa enää odottaa että pääsee kuulemaan ihanaista Jenniä livenä. Siihen asti bye bye ja palataan pian!

 



Keskiviikon hurmaa

Tämmöisiä keskiviikon piristyksiä pitäisi olla ihan ehdottomasti enemmän. Se tunne kun lähtee keikalta hymyssäsuin on ihan mieletön fiilis. Kiitos Irina & pojat <3 Irinan keikalta ei vaan voi lähteä onnettomana, ihan mieletön energia mitä sieltä saa. Pitkään mietin että pitäisikö sitä vernissaan ja/tai stoan keikoillekin lähteä (siis mitä ihmettä, miksi mä mietin tällaista :D ) Eikö se pitäisi olla ihan ilmiselvää että pitää lähteä. Varsinkin kun sai opiskelijalipun (mikä säästö!) niin pitihän se lähteä. Vähän on aina tietty ennakkotunne istumakeikkoja kohtaan, mutta tää vaan vahvisti sen, että oon vaan niin happyhappy jokaisella Irinan keikalla, oli se sitten istuma- tai mikä tahansa muu keikka. Istumakeikalla on tietty aina puolensa esim. ei oo pahemmin tönimistä tai känniääliöitä :D Mutta joo, jos sitten siihen asiaan.

 

Tässä tulisi biisilistaa, jos vaan suinkin saan selvää omista kirjainlyhenteistä, jotka on melkein kuin aakkosia: koko kuva, juulian totuudet, selkä selkää vasten, jotain suurempaa, kipu kasvattaa, vastaukset, liibalaaba, vahva, kuurupiiloa, yläpuolella, näe minut tässä, hiljaisuus, kaikki haluaa, älä sano mitään, kymmenen kirosanaa ja encorena kuolee hiljaa, pokka. Noin niinku aika perussetti. Ihanana yllärinä oli minusta kuolee hiljaa, jossa Antti lauloi jotenkin niin mahtavasti. Johtuikohan siitä, että olin oikealla puolella suht Antin edessä :D Tahtoisin kyllä niin kuulla kivusta normin version, eikä sitä ns.vähän hitaampaa. Settilista oli kutakuinkin noin, saattaa olla, että jos oon jossain kohti vaipunu jonnekin haavemaailmaan niin joku jäi ottamatta ylös :D vahva ja kuurupiiloa oli muistaakseni niin että aluksi hieman pelleiltiin vahvan säkeillä mutta sitten tulikin kuurupiiloa :D

 

Kuvia nyt tällä hetkellä ei oo laitettavissa, koska no, öh, kirjoittelen tätä sellaisessa paikkaa jossa niitä kuvia ei ole :D Olipa ovelasti sanottu. Joojoo, teen niitä töitäkin hetijust. Muttajoo, oli kyllä niiiiin sairaanmahtavaa nähdä taas tyypit lavalla ja voi vitsi, miten onnellisena sitä olikaan keikan jälkeen. Vaikka keikka oli aika peruskeikka, niin kummasti sekin vaan piristää tässä tummassa syksyssä. Tahtoo vaan taas keikalle. Valot oli taas niin upeata. Kuvausta ne valot pikkasen haittasi tai oikeastaan niiden puute, mutta noin muuten niin valomestasi Saari teki kyllä loistavaa taidetta. Jännä, että sitä kiinnittää nykyisin yhä enemmän valoihin ja oheisjuttuihin. Niin, ja Irinalla oli tosi nätti mekko, jotenkin inspiroiduin siitäkin ja lähdin suunnittelemaan seuraavien päivien asuja, heh heh :D Mutta. lokakuu oli kuitenkin ihan jees, varsinkin tää loppu, keikkojen puolesta. Aika mahtavia keikkoja osui ja niitä ei kyllä hetkeen unohda. Nyt vielä ehkä jokunen pari keikkaa ennen joulutaukoa, niin saattaapi blogikin hiljentyä. Ihan kun tää siis olisi jotenkin ollutkin tosi aktiivinen. Joojoo, ne arvostelut, niitä kyllä riittää, mutta jostain syystä ei vain kaikista saa irti niin kuten haluaisi ja siksi ne saattaa vähän venähtää. Mutta nyt painun tekemään ihan oikeita töitäkin, ja palaan taas tänne kun jotain sanottavaa on. Pus pus <3

Jäähyväiset

Se oli sitten siinä. Nimittäin PMMP:n tarina ja keikat. Ai että, ensinnäkin oli ihan hirveen upeemagee keikka eilen. Sinänsä haikeeta, mutta aikansa kaikkea. Ei sillä, oon viime lähivuosina ollu niin rakastunut pmmp:hen että kyllähän niillä keikoilla vielä olisi käynyt. Fiilikset oli aika lailla neutraaleja. Ensinnäkin tää lokakuun loppu tuli ihan pirun nopeesti. Minne aika menee? Justhan mä ostin vasta lipun ja nyt sekin keikka on jo ohi. Sunnuntai oli hitusen outo aika olla keikalla, mutta ainakaan ei tarttenut törmätä niihin känniääliöihin. Lyhyestihän voisi kuvata keikkaa että ihan parasta, yybermageeta, huippua <3 <3 <3. Jäähalli loi kyllä ihan parhaat puitteen bändille ja pakko todeta, että on se pmmp vaan niin energisen riehakas. Suomen keikkarintama tulee kyllä kaipaamaan tyttöjä! Tai minä ainakin. Jo nyt. Onneks on aina levyt mutta ei ne oo tietty sama asia. 

Lämppärinä oli pertti kurikan nimipäivät ja oikeastaan siitä ei sen enempää. Mulle ei kyseinen bändi oikein auennut, niin en siitä sitten sen enempää kirjottele. Odotus ei ollu kovin pitkä, tai ainakaan tuntunut siltä. Olin toki hyvissä ajoin ja paikkani sain jostain kymmenennen rivin tienoilta. Mä en oikeastaan odottanut sen suurempia tolta keikalta. Tavallaan se oli sellainen päätös pmmp:lle "että nyt ei sitten niitten keikoille enää pääse". Yritin kovasti vältellä lauantain keikan uutisointeja ettei vähääkään spoilaannu mistään ja aika hyvin kyllä onnistuinkin. Osa biiseistä oli uusia sovituksia ja osa taas vanhalla, tutulla, raivolla eteenpäin. Odotan oli kyllä ihan loistavaa kuulla. En niin pahemmin innostu tosta ekasta levystä, mutta onhan siellä huippuja biisejä. Keikka alkoi muuten rusketusraidoilla. Ei ookkaan tainnu alkaa keikka koskaan ruskiksilla. Biisilista oli vähän niinkuin kronologia levyistä, ekana biisejä ekalta levylta, sitten LT:ltä, Veden varaanilta ja lopuksi oli sitten uusimmalta levyltä biisit. Ihan hyvin suunniteltu kyllä toi musta oli. Toki aina voi toivoa ja haluta toisia biisejä mutta mä olin aika tyytyväinen tähän. 

Paula ja Mira oli ihania kuten aina. Bändin pojat ihania kuten aina. Kaikki vaan oli aika lailla täydellistä. Enempää ei voisi toivoa. <3 Tohon showhun oli nähty aikaa, vaivaa ja suunnitelmia. Oli pyroja, hienoja valoyhdistelmiä, vierailevia tähtiä ym ym. Vierailevina tähtinä oli mm. Asa, Mariska, Lauluyhtye Viisi ym. Keikkahan kesti varmaan vajaa kolme tuntia ja huh, mikä aika seisoa :D Tuntui nimittäin pikkusen jaloissa. Mutta silti, mistään en valita. Toki olisin voinut haluta esim. San fransiscoa mutta ehkä se on kuultu jo myös aika montakin kertaa. Valot muodosti hienon pmmp:n kirjaimet katossa ja ne hienot rakenteet myös liikkui keikan aikana. Takana oli levyistä kankaat. Kaikkea tommosta hienoa speciaalia oli kyllä keksitty. Ihan mahtavaa! Tohon oli mun mielestä hyvä lopettaa. <3 Bändi otti niin hienosti hyvin haltuun noinkin ison tilan. 

Tytöt vaihteli vaatteitakin aina levyvaihdoksen aikana. Välillä oli mekkoo, glitterii, takkii ym :D Vika biisi oli tytöt jonka aikana sitten Mariska tuli feettaamaan. Lavalle tuli myös ihana Jenni Vartiainen ja Jori Sjöroos hyppäs kitaroimaan. Lauantaina lavalla oli ollut Maija Vilkkumaa. Mutta kyllä toi oli oikea veto että otin sunnuntaille lipun. En olis varmaan jaksanu kahta iltaa putkeen, setit vissiin aika samanlaisia. Jotenkin hyvä lopettaa sunnuntaihini kun sehän se vihoviimeinen keikka oli. En mä tiedä, pää lyö nyt jotenkin tyhjää eikä oikein keksi enää mitään sanottavaa kuin upeita ylistyssanoja. Joten lopettelenpa sitten tähän. Ja nähdään taas pian ;) Yllättävän pian muuten taas mennäänkin ;)

Lauantai-illan rientoja

Pitkästä aikaa taas lauantai-iltana keikalla. Ai että, olipas mahtavaa <3. Pakko kyllä sanoa että ehkä se on Irina joka on mun lemppariartisti. Sen huomaa monista asioista, kun oot lemppariartistin keikalla. Sitä vaan on niin uppoutuneena ja unohtaa koko muun maailman sekä edes ne itselle "inhokkibiisit" ei haittaa. Ja se energia, jonka sieltä keikalta saa on ihan mahtavaa. Menee niin tyytyväisenä nukkumaan, silmät sydämenmuotoisina <3. 

Keikka alkoi hieman yllättävästi selkää selkää vasten, jonka jälkeen vastaukset. Semmonen kivan rauhallinen aloitus. Sitten alkoi armoton tanssiminen liibalaaballa ja jotain suuremmalla. Sitten tuli et huomaa, lainasiivet.  Olin vissiin lainasiipien aikana ihan jossain muualla maailmoissa kun meni hetki ennen kuin tajusin että mikäs biisi se on. On se vaan kyllä niin iiiiiihana biisi. Ehdottomasti mun suosikki uusimmalta levyltä! On yksi biisi, jota en vieläkään vaan siedä, tai no paremminkin en vaan tykkää. Nimittäin kuurupiiloa. Ei ei ei, en vaan tykkää vieläkään niin ei kai sille sitten mitään voi. Sen olisi voinut jättää pois. Mutta kuten jo totesin niin lemppariartisilla sietää jopa ne vähemmän suosikkibiisitkin. Mutta sitten, ehkä illan odotetuin juttu. Pitkästä aikaa: vieras.  Pakko varmaan ottaa tehosoittoon liibisalbumi. <3 <3 Oon ihan lovena myös tohon vieraaseen. Niin ihana oli kyllä kuulla se biisi. Sitten oli vuorossa  mitä kesken jäi ja hiljaisuus. Kummatkin taitaa olla sellaisia biisejä, että keskityin vaan ihastelemaan ja kuuntelemaan ja tsekkailemaan poikien soittoja. Sen jälkeen alkoi taas tanssittamaan: koko kuva, kaikki haluaa, näe minut tässä. Niin ja vieraan jälkeen tuli pokka. Tällä kertaa biisit on muuten järjestyksessä kun nappasin kuvan settilistasta. Encorena saimme tällä kertaa kuulla mistä minua palkitaan, vahvan alkua  sekä keikan lopetti kirosanat. Että semmoista. Ihan mahtava fiilis ja keikka. En oikein nykyisin osaa keikoista sanoa mitään, mutta varsinkin toi loppu ja Janne ja Jii ja niiden "sekoilut" oli ihan hupaisaa seurattavaa. Jotenkin Janne nousi enemmän tällä keikalla <3 Ehkä se oli se puuhka, josta lähti muuten ihan hitosti höyheniä :D

Loppuun vielä yksi kuva. Tällä jaksaa taas pitkää syksyä ja arkea. Ai, että on ne livekeikat vaan ihania. Tahtoo lisää ja heti. Näillä näkymin ei vissiin ihan heti oo tiedossa mitään. Mutta jospa sitä Erinin levyarvosteluu (:D ) sais aikaiseksi tännekin. Aika menee niin hiton nopee ja on ollut hirveesti kaikkee niin ei vaan ole ehtinyt. Mutta mutta, nyt adios ja palataan taas joskus!

Leppoisaa sunnuntaita!

Syksy tuli ja lehdet putoaa ja pimeys ottaa kohta vallan täällä meillä Suomessa. Mutta jottei vaivuta mihinkään masennukseen niin tässä olisi äärimmäisen herkullista biisivinkkiä ja vielä suhteellisen tuoretta sellaista ;)

Tänään tajusin että herranjumala, näiltähän on tullut uusi sinkku ja missä mä oon silloin ollut? No ei muuta kun nyt tää tehosoittoon. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Kyllähän tätä ääntä kuuntelee ;) 

Syksy on siitä ihanaa aikaa kun on tiedossa keikkoja ja kaikkea kivaa. Tosin mä voisin kyllä joskus raahautua sinne keikoille (nimim. perjantaina olis ollut kaksi ihanaa keikkaa mutta mitä tekee minä. Menee saunaan :D ) En luultavasti nää Jukia enää ikinä kun en saa itteäni keikkapaikoille. Ens vkl:na on kyllä ihan ihana keikka joten sitä ehkä sitten odotellessa.

Levyarvostelussa Hanna Pakarinen: Olipa kerran elämä

Nyt kun bloggaaja on palannut hyvin ansailtultaan lomalta niin olisi varmaan aika palata jo näihin levyarvosteluihin, jotka ovat tuolla jossain jo odotelleet. Ensimmäisenä vuorossa Hannan. Pakko sanoa ensin, että tää levy tuli jotenkin niin yllättäen, lähinnä siis tarkoitan, että fiilis "oho, nyt jo uusi levy :D ". Eli onneksi näillä "tauoilla" on taipumus mennä ihan mielettömän nopeasti. Ekan kerranhan näitä biisejä kuulin vähän tolla mini pop up -tourilla, joka oli ihan mieletön <3.

Ensivaikutelmat levystä on kyllä ihan mielettömät ja sanotaanko että jotenkin niin erilaiset ja paremmat tietyllä tavalla kuin Paperimiehen tyttären jälkeen. Levy alkaa olipa kerran elämällä, joka on sinkkukin jo ja antaisin sille arvosanan 8. Sitä jaksaa kuunnella ja jokunen fraasi olis tehny mieli laittaa jo otsikoksikin biisistä :D. Tokana biisinä on laitetaan kuolema polvilleen johon suhtauduin aika ristiriitaisesti nimensä takia. Jos nimessä on kuolema niin musta siitä tulee jotenkin pelottava tms fiilis tai ainakin sellainen ei hyvänmielen fiilis ja musiikki kuitenkin ensisijaisesti tuo (mulle) hyvää mieltä. Mutta kuunneltuaan tätä biisiä niin ehdottomasti levyn parhaimpia biisejä. Rytmi, fiilis, sanat, kaikki vaan natsaa hyvin. Eli tätä biisiä tulee kyllä luukutettua paljon - ja on tullut jo! Kolmantena on jokapäiväinen, joka kuultiin myös mini pop up tourilla sekä sinkkuna myös muualla. Näiden sinkkujen perusteella voisi sanoa että levy tulee olemaan mieletön ja ei pahemmin ehdi pölyttymään hyllyssä. Totta, hyvät melodiat molemmissa ja tulee heti jotenkin sellainen hyvän mielen musa mieleen. Joidenkin mielestä nää nyt on varmaan sellaista poppirinkutusta, mutta... no, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mitä siihen nyt voi muutakaan todeta. Ehdottomasti plussaa siitä, että Hanna on osallistunut niin monen sanoitukseen ja sävellykseen että ei olisi uskonut. Hyvä Hanna! 

Neljäntenä biisinä on sitten hieman hitaampi biisi nimeltään anna minut takaisin. Sopii hyvin näiden joukkoon myös. Vaikka en yleensä (ehkä?) pidä hirveen hitaista biiseistä, mutta tässä on jotain harmoniaa ja voisin hyvin kuvitella itseni meren äärelle tuijottelemaan. 

Viidentenä biisinä on musta aika hassu biisi, voisi melkein sanoa että miehetkakkonen. Biisin nimi on menen kaljalle. Vaikka nimi nyt on vähän hassu mutta sanat musta on kuitenkin aika mieleenpainuvat. Vaikken edelleenkään tykkää lallatuksista. Vakaville aiheille voi laittaa myös hassun nimen ja pohtia niitä vaikka kaljan ääressä. :D Kuudentena sitten duettobiisi Pepe Johanssonin kanssa selät vastakkain. Tästä tuli mieleen jotenkin Irinan selkäbiisi. Mun mielestä Hannan ja Pepen äänet menee kyllä aika hyvin yhteen. Ei oo semmoinen liian hidas biisi, että tarvis olla korva suussa, mutta kuitenkin sellainen pohdiskeleva biisi. Taas vois mennä sinne meren äärelle tuijottelemaan.

Seuraava biisi on ihan ehdottomasti mun tuleva ikuinen lemppari. Rakastuin tähän jo tolla mini pop up tourilla ja tiiän, että meiän rakkaus on ikuista <3. Sammuttakaa koko kaupunki. Tässä on jotain ihanaa melankolisuutta, jotain syksymäistä, jotain aivan ihanaa <3 Sanat ei vaan nyt riitä kertomaan. Melodia on täydellinen, rytmi täydellinen ... kaikki vaan on jotain melankolisen ihanan täydellistä. Voin kuvitella tähän sellaiset sadepäivät, kun sade ropisee ikkunalaudalle ja mieli tekee vaan kääriytyä peiton alle. Tätä biisiä on kuunneltu jo ihan täysillä ja tullaan vielä kuuntelemaan. En kyllästy tähän ikinä! <3

Tää seuraava taisi olla ihan eka sinkku joka tuli joskus alkuvuodesta (?) kait. Sydän tuli vastaan. Silloin en vielä tiennyt levyn ihanuudesta ja nyt rehellisesti niin tää ei ihan mua vakuuttaisi vielä. Vähän sellainen liian iskelmämainen, joka ei herätä mussa mitään. Kyllähän tää siis ihan menettelee ja varmaan antaisin jonkun seiskan kouluarvostelulla eikä tää sellainen inhokki ole. 

Miten mulla aina jää nää levyn vikat biisit jotenkin huomioimatta?! Jostain syystä aina vikat biisit jää liian vähälle kuuntelukerralle. Niin myös nytkin. Pieni prinsessa on levyn tokavika biisi ja se on jäänyt ihan liian vähälle kuuntelulle. Erityisesti taidan tykätä noista välirytmeistä. Vika biisi on taas sitten meikit päällä nukkumaan. Nimet on kivoja, mutta ei tää kyllä mene mun suosikin yli. Ehkä se olen vain minä, joka en niin paljon tykkää hitaimmista biiseistä. Sanat on kyllä ihan koskettavat ja ihanat mutta siihen se jää. Livenä tääkin on tietty parempi. Kokonaisuudessaan kuten jo sanoin, levy on musta ihan huippu ja ei tosiaankaan jää levyhyllylle pölyttymään. Tykkään enemmän kuin edellisestä ja tykkään nyt enemmän suomenkielisestä Hannasta. Tietty osa mussa varmaan kaipaa niitä rock-Hannavuosiakin mutta tää levy kertoo, kuinka paljon Hannakin pystyy muuntautumaan artistina. Siihen ei moni pysty. Plussaa ehdottomasti sanoituksista ja sävellyksistä. Nyt vaan pitäisi tutkia keikkakalenteria sillä silmällä.

Loppuun vielä oma suosikki TOP 3:

Sammuttakaa koko kaupunki

- ihan ehdoton ykkönen koko levyltä eikä miksikään ykköspaikalta lähde. Se vaan iskee.

Olipa kerran elämä

- Aloitusbiisinä rento ja rempseä. Menevä. Hyvät sanat.

 

Selät vastakkain

 - Valitsen nyt tähän tän duettobiisin vaikka onkin hitaampi. Musta on aina kiva seurata artistien duettobiisejä, että ketkä tekee kenenkin kanssa ja sitä rataa. Äänet sopii hyvin yhteen ja sanatkaan ei hullummat. 

 

Näihin tunnelmiin. Vaikeuksia tulee olemaan nyt siirtää tämä levy tauolle ja siirtyä Eriniin. Mutta jossain vaiheessa pitäisi sekin levyarvostelu tehdä. Kuullaan & palaillaan taasen joskus!

Helsingin Juhlaviikot

Menee vähän myöhäiseksi aina nämä keikkakertomukset. Ennen sitä päivitti heti keikan jälkeen, oli yö tai päivä. Nyt tuppaa vähän venyä mutta siis eilen tuli oltua ekaa kertaa Helsingin Juhlaviikoilla ja ei missään hullummassa seurassa nimittäin kahta ihanaa naista kattomassa: Laura Närheä ja Irinaa. Tätä oli odotettu ja oivoi, olihan aikamoinen elämys. Aloitetaan Laurasta, koska hän esiintyi ekana. Pientä jännitystä toi Lauran flunssa ja tilapäivitys päivällä että keikka oli hieman vaarassa peruuntua. Mutta ei peruuntunut ja pakko sanoa, Laura veti ihan uskomattoman hienosti koko keikan. Itsehän makaisi puolikuolleena sängyssä flunssassa eikä toivoakaan että jossain lavalla heiluisi. Siksi täydet pisteet Lauralle. Biisit oli hieman oudompia, koska kröhöm mulla ei ole vieläkään sitä uusinta levyä ;< Pitäisköhän aktivoitua :D Siskoni, ja mä annan sut pois on ihan mielettömiä kappaleita ja eilen duettopariksi tuli Irina. Erinhän vetää Lauran kanssa tuon Siskoni-biisin mutta koska Erin on saanut pojan viikko sitten (Onnittelut Erinille!) niin pariksi tuli ihana Irina. <3 Biiseistä mulla ei oo mitään erillistä keikkalistaa, koska en ihan kaikkia tunnistanut mutta ainakin Tuhlari, tämä on totta, hetken tie on kevyt tulivat. 

Tuossa Ihanaiset <3

Mun pitää nyt kyllä oikeesti tsempata ton levyn kanssa ja hankkia se. Laura on noussut ihan yhtäkkiseksi suosikiksi eikä mikään ihme. Se on aivan loistava ja lahjakas laulaja. Me likes!

Tuolla oli muuten ihan hyvää se että ei sitten ollut tungosta, koska istuttiin. Tai no hyvää ja hyvää, tietenkin laitan sellaiset kengät joilla jaksaa seistä. Noh, ei mennyt ihan nappiin :D Istumakeikoissa on aina vähän se huono puoli että Irinaa on pirun vaikea katsella istuen, sen verran riehakkaita sen keikat on. 

Irinalla oli lapsensa tekemä kangas, josta oli sitten tehty mekko. :D Irina oli ihku kuten aina ja oli ihan sairaansiistiä olla keikalla. Miks mä en ollut kesällä enemmän keikoilla? :D Tuntuu että kaikki mitä tänne kirjoitan on aina ihan sairaansiistiä mutta kun ne on <3. Ilmeisesti kaikki joilla käyn on harvinaista herkkua ja niistä tulee nautittua ihan tositositosi paljon. Hypin aiheesta toiseen nyt mutta eniwei, ei ollut muuten yhtään turhaa odottelua, keikkojen välissä oli ehkä joku 30 min joka meni nopeesti. Paikallekin saavuin juuri sopivasti.

No niin, takaisin keikkaan. Keikka alkoi hiljaisuudella, jota seurasi koko kuva, älä riko kaavaa, kuurupiiloa. Sen voisi kyllä jättää pois. En oo vieläkään oppinut tykkäämään kuurupiilosta. En vaan tykkää. Tokihan se menee keikoilla eikä siihen tylsisty tms mutta ei kuulu suosikkeihin edelleenkään. Sen jälkeen tulikin sitten hieman speciaalia. Joskus ehkä muinoin ovat tehneet samaa. Jii tuli rummuista pois ja vetivät biisejä jotenkin "akustisesti" tms, en nyt tiedä oikeaa termiä. Mutta näitä biisejä sitten oli:  kipu kasvattaa (!), liibalaaba, älä sano mitään,vastaukset. Ne oli ihan kivoja speciaalivetoja mutta hetken musta tuntui että niitä oli vähän liikaa. Pari kolme sellaista vetoa olisi ehkä riittänyt, jos nyt siis saa sanoa mielipiteensä :D Erityiskiitos tosta kivusta.  <3 Mielellään olisin kuullut sen normina mutta menihän se näinkin kun ties milloin sen on kuullut. *menee kaivamaan ÄRK-levyä kaapista*

Tässä vaiheessa biisien listaaja ei enää sitten listannut :D Mutta ainakin nämä tulivat vielä: jotain suurempaa, miksi hänkin on täällä, yläpuolella, juulian totuudet, kirosanat, pokka. Luultavasti tossa oli jotain muitakin biisejä mutten nyt juuri muista että mitä. Mutta ihan mahtava keikka ja paikkakin oli ihan upea ja valloittava elämys kylläkin. Toi energian määrä aina jonka saa keikoilta sekä se fiilis niin ai että <3 

Valotkin oli jossain vaiheessa sen verran upeat että yritin ottaa kuvaa niistä mutta eipä ne oikein kuvissa välity joten jätetään ne kuvat ihan sinne omaan arkistoon vaan :D Mutta tämmöistä, mä en enää osaa kirjoittaa mitään kivaa keikoista joten on ehkä parempi nyt lopettaa. Tykkäsin ihan hirveesti ja tahtois vaan lisää ja lisää. Kyllä sieltä taas eilen lähti hymyssäsuin pois :D

Nyt seuraavana aiheina on vuorossa parit levyarvostelut mutta eipä kannata silti mitään sen suurempaa jokapäiväispostauksia täältä hakea. Muu elämä vähän haittaa tätä bloginpitoa ;) Ja eipä mulla varmaan aiheitakaan niin paljon riittäisi kuin joillakin muotibloggaajilla :D

Mutta näihin tunnelmiin siis adios, hasta la vista ja palaillaan taas piakkoin!  Tunnelmallista syksyn odotusta!

Olipa kerran elämä

Sellainen perjantai <3 Varsinkin alkuillasta. Töistä suoraan mini pop up rundille, kun Hannalta tuli eilen kuudes levy. En tosin kiertänyt kuin kaksi ensimmäistä paikkaa, sitten iski nälkä ja illalla piti mennä saunaan niin vaihteeksi näinkin. Olis kyllä ollu kiva kiertää pari vikaakin paikkaa. Hannan keikkoja onkin jo odoteltu ja ai että, hyvää kannattaa odottaa. Hanna on jotenkin niin ihana ja symppis ja tietyllä tapaa muuttunutkin, parempaan suuntaan tietty. Ei sillä etteikö se ennenkin olisi ollut ihana ja symppis ja vaikka mitä. Torstaina olisi ollut levyjulkkarit mutta koska oma arvontani näytti etten mene sinne niin perjantai tuntui jotenkin ihanan luksukselta ja erilaiselta ja kaiken kaikkiaan kivalta jutulta. Enemmän vaan tällaisia. Kyllähän sitä nyt hyvän bändin perässä kiertää ;) Ja vaikka arpaonni ei tuolla keikoilla nyt osunutkaan niin pakkohan toi levy on mennä ostamaan, toivottavasti jo pian! Siitä sitten arvostelua myöhemmin (Juujuu, on se Erininkin arvostelu tulossa.... ;) )

Eka paikka oli siis Kahvila Regatta josta siis tour alkoi. Aika hyvin ehdin sinne vaikka vähän mietitytti että miten ehdin. Ihan 3-4 biisiä bändi esitti ja jostain syystä olin taas aika ekstaasissa niin en muista niitä :D No tietty tuli jokapäiväinen, olipa kerran elämä, sitten se duettobiisi ilman duettokumppania ja menen kaljalle. Toi menen kaljalle oli kyllä kaiken kaikkian aika hauska biisi. Nimi saattaa kuvata ihan jotain muuta mutta annas kun pääsen vauhtiin levyarvostelussa niin saan siitä vaikka mitä asioita irti ;)

Seuraava paikka oli Salmiakkikioski Töölössä ja Hanna oli ihan vaihtanut vaatettakin siinä välissä. Ja ne korkkarit, ne oli mageet. Mulla oli niistä ihan oma kuvakin mutta jos nyt en tähän sitä kuitenkaan laita. Mageet oli! Setti oli hieman eri koska kuultiin sammuttakaa koko kaupunki. Voin sanoa että toi on mun lemppari! <3 Oon nyt jo ihan in love siihen. Taidanpa mennä kuunteleen sitä minivideopätkää taas <3 Tuolta sitten ajelin todella hymyssä suin kotiinpäin. Ai että, on kivaa olla rakastunut <3 nyt vaan sitten pitäis löytää seuraava keikka jonne sitä suuntaisi, Hannan osalta meinaan. Seuraava keikka on tiedossa ja aika piankin ;) Aktivoidun kun tulee syksy :D 

Vika kuva on lopusta kun piti päivittää (Hanna Teamin, ei mun!) joku kuva someen eli facebookkiin ja kaikki halukkaat sai mennä kuvaan. Itsehän liukenin silloin paikalta hymyssä suin kotiinpäin. Oli kyllä tosi siisti tempaus toi mini pop up tour. Lisää vaan ehdottomasti sellaisia.

Mutta että sellaista. Tosi hienoa! Upeeta Hanna! Levy on varmasti tosi magee, aistin sen jo nyt <3 Tuun oleen rakastunut siihen <3 Palaillaan ihan pian taas ;)

Junat ja naiset

Nyt pukkaa tekstiä, oon siis liekeissä. :D Perjantaina myös eräs, ihana neitokainen julkaisi piiiiitkän tauon jälkeen ekan sinkun. Tässä sitä tulee:

Ihanaa! Oon varmaan taas tosipuolueellinen mutta tää on musta ihan mahtava. Ehkä se on se Jennin ääni joka vaan on ihan paras. <3 Yleensä en diggaa kauheesti tollasista ju-u-ju-u-uuu -jutuista ja yleensä ne vaan ärsyttää. Mutta ei vaan nyt. Ei sitten yhtään ja ihan rehellisesti. Tykkään ihan hirveesti ja en vaan malta odottaa keikkoja. Tahdon kaikkimullenytjaheti. Jossain kommenteissa oli sanottu että tää muistuttaa Madonnan Frozenia ja tarkemmin ajateltuna niin onhan siinä vähän sellaisia fiboja. Ei ne mulle kyllä tulleet ekana mieleen mutta kun sanottiin niin sitten ehkä vähän sellaista fibaa. Mutta onhan Jenni nyt vähintäänkin Suomen Madonna. 

Syksy on kyllä kivaa aikaa. On taas luvassa sellaisia keikkoja että ihan hymyksi vetää. Ei malttais odottaa kaikkia näitä tulevia levyjä, ja keikkoja ja ja ja... Mutta eihän tässä muutakaan voi. Palataan taas pian. Yritän saada vihdoin sen Erinin levyarvostelun ja PMMP:n keikaltakin vois laittaa jotain kivoja kuvia.

Vaikka kaikki saa unohtua, kiitos siitä, kun liiankin kauan jaksoit mua

Oijoi. Täällä ollaan hengissä vielä vaikka taas tällainen pikku huomaamaton kuukauden tauko. Nyt kun on taas asiaa tänne niin voisin vaikka jotain kirjotella eilisestä keikasta. Eilen oli siis PMMP Tavastialla ja ihan vikat PMMP:n keikat siis menossa. Tänään ihan vikavika keikka siellä ja ihan huippua oli kyllä eilenkin. Jotenkin niin seesteinen olo koko keikan ajan ja nautti vaan siitä mitä tuli. En edes osannut, enkä osaa vieläkään kaivata, mitään sen spesiaalibiisejä tai omia lemppareita. koska jotenkin vaan se tunne kokoajan oli niin hyvä ja otti vaan ilolla kaiken vastaan mitä tuli. Tytöt oli ihan huippuja koko keikan ajan, Mira taas kiipesi vaikka minne ja lopussa ihan vikan encoren aikana joka oli muuten Rusketusraidat niin tytöt lähti daivaamaan yleisöön. Paula ensin ja Mira perässä. Jotenkin näitä tunteita on aika vaikeata kuvailla, koska ei niitä vaan pysty kuvailemaan. Mainitsin jo että tosi semmonen seesteinen, rauhallinen, ihana fiilis koko keikan ajan. Semmonen onnellinen. Yhtään haikeutta ei ainakaan itellä ole pään sisällä. Sitä vaan nauttii kaikesta mitä tulee keikalla eteen <3 Ainahan voisi haluta sitä ja tätä ja vähän totakin biisiä (kuten esimerkiksi San Fransisco!) mutta äh, ei vaan tunnu siltikään siltä että ne olisi pitäneet juuri soida eilen. Plussaa muuten ehdottomasti siitä että yhtään känniääliötä ei ollut jotenkin ei ollut yhtään tönimisiä tms. Joku kameraheppu tuli siihen välillä vähän törkeästi mutta pysyin lujana ja mun eteenhän se ei ainakaan tule. Toikin oli niin pikkujuttu ettei sitä huomenna edes varmaan muista. Välispiikeistä ihmettelin kun musta alussa niitä ei juurikaan tullut? Oon ollu varmaan jossain kuplassa keikalla mutta jossain kohti havahduin että ei oo pahemmin tullut välispiikkejä. Puolivälissä (?) tai jossain siinä sitten niitä alkoi tulla. Ei mitään sen maailmanmullistuttavampaa mutta aika peruspmmpvälispiikkejä. Mira oli vissiin hieman flunssassa ja ääni ei kait ihan parhaimmillaan kulkenut, mutta tosi hienosti se veti kyllä. Ite varmaan makaisin puolikuolleena sängyssä enkä missään reppuselässä kitaristin selässä :D Pointsit vaan Miralle kun jaksoi temppuilla koko keikan ajan. Nämä vähän harvemmin biisit ainakin kuultiin : onko sittenkään hyvä näin, poika, päiväkoti. Oliko niitä jotain muitakin? Tietenkin sitten kuultiin kevään valo, JETOV, rakkaalleni, matoja, ruskikset, joutsenet, tytöt, pariterapiaa, oo siellä jossain mun, heliumpallo, ... Ja varmasti vielä vaikka mitä. Koska muistini on rajallinen, niin en nyt muista sitten tämän enempää. Keikka kesti about pari tuntia, kaksi encoreakin oli. Ihan vikavika biisi oli ruskikset. Ja sitä ennen kolmen biisin encore.

Vois tietty kirjotella kaikkea enemmän ja vähemmän turhaa tietoa keikasta. Sananen vielä ehkä pitää mainita tästä bändin lopettamisesta. Kun se kuitenkin on ympärillä mediassa ja siitä informoitiin jo hyvissä ajoin. Siis vielähän tulee jäähyväiskiertue joka on vissiin vähän poikkeavampi kiertue, lähinnä siis biiseistä kuullaan erikoisversioita ja ihan vikatvikat keikat on vielä julkaisematta. Itsehän suhtaudun tähän vähän niin, että "kaikki bändit lopettaa joskus" vai nähdäänkö vielä jotkut nylonbeatit vetämässä syytöntä 70-vuotiaina? Ei, eli mikään ei ole ikuista. Odotettavissahan tämä myöskin oli ja itselle se on ihan ok. Toki keikkatulevaisuus näyttää hieman erilaisemmalta ja jättäähän pmmp sinne aika suuren loven tietyllä tapaa. Nää keikat kun on olleet niin energisiä ja jotain mitä kukaan bändi ei samalla tapaa saa aikaiseksi. (Eikä ehkä pidäkään saada.) Siksi varmaan onkin niin onnellinen olo tästä keikasta kun se vaan oli niin täydellinen. <3 Ihan mielelläänhän näitä keikkoja kiertelis vielä edelleen mutta valinta ei ole omissa käsissä. Tämä oli itselle ehkä(?) vika keikka, koska en tiedä tuleeko pks:lle noita kiertueen keikkoja ja minne ja minkä hintaisia on liput ym ym ym. Joten suhtauduin tähän kuin vikaan keikkaan.

Paljon varmaan jäi sanomatta, mutta ehkä jatkan tästä kun saan esim. kuvatkin purettua kamerasta. Ja jotta tämäkään postaus ei jäisi ihan kuvattomaksi niin liitän turhaakin turhempaa kuvaa tähän.

Ja loppuun voisi todeta vielä, että kun toinen ovi sulkeutuu, niin toinen ovi aukeutuu. Paljon kaikkea kivaa luvassa siis keikkarintamalla. Nyt vaan pitää aktivoittaa itsensäkin!

On holiday... or not!

Bloggaaja on ollut hieman lomalla (blogista, ei ehkä muuten) kun tuli tähän sellainen reilu kuukauden blogitauko. Toisaalta, kun kerran ei ole ollut keikkoja tai on ollut muuta tekemistä niin aika mennyt aika siivillä niin ei vain ole tullut sitten täällä käytyä. Niinhän sitä kuvittelis että kesä olisi keikkojen aikaa. Haha, niinhän se onkin mutta nyt vaan sitten jostain syystä näin. Mutta pitemmittä puheitta, nyt olis pientä asiaa, nimittäin eilen sain pienen lahjan ja tadaa, Erinin Sä osaat -levy kotiutui meille <3 Vielä ei ole arvostelun aika mutta sitä olisi kyllä tulossa, kun taas aktivoidun bloggailussa.

Mitäs vielä?! Ei kait tässä sen kummempaa kuin että kuuntelemaan levyä ;)

Kesälauantai

Missäpäs muualla sitä kesälauantaita viettäisi kuin keikoilla tai keikalla. Lämppärinä oli (mulle) Status Quo :D ja sitten "pääesiintyjä" PMMP Virgin Oilissa. Juuri näin, kaikki luki oikein että lämppärinä Status Quo. Keskiviikolta oli ilmaislippuja sinne niin pitihän siellä käydä kääntymässä. Rehellisesti sanoen, en tiedä heiltä kyllä mitään biisejä - muita kuin sen in the army nown. Ihan mielenkiinnolla odottelin kyllä keikkaa ja millasesta musasta on kyse. Kunnon rockiahan se oli ja tykkäsin kyllä. Vaikka Suomen kesä on hyvin kylmä (vaatetus on tietenkin aina oikea ;) )niin lähin kyllä sitten hieman ennen loppua jo seuraavalle keikalle eli Virginiin.

Pakko myöntää että odotusaika oli tylsää ja pitkästyttävää vaikkakin muutamia hyviä biisejä Virginissä tuli ja silleen aika meni nopeesti. Kiitos vaan oman hajamielisyyteni niin unohdin puhelimen kotiin ja siitäkään ei ollut viihdykkeeksi. No mutta kyllähän sitä kannatti odottaa. Keikka oli musta ihan hirveen huikee <3 Kiitos vaan bändille pienistä muutoksista settilistassa. Ne tekee aina hyvää ja hienoa. Keikka alkoi Kuvilla. Pitkästä aikaa oli hienoa kuulla se biisi. Tuntui että keikan alkupuoli oli vähän rauhallisempaa biisien puolelta siis. Tuli kaikkea hitaampaa biisiä kuten mun ikilemppari San Fransisco. Kiitos siitä! Oon ikionnellinen! Myös henkilökohtaisesti, joutsenet oli kiva kuulla. Matkalaulu, kesäkaverit, joku raja, ruskikset, kesä -95 kuultiin ja oon myös erityisen ikionnellinen tosta kesä 95:sta. Huippua! Keikkahan päättyi aika "kaaokseen", siellä lavalla oli soittimet ja ihmiset ihan sekaisin ja kuka ties missä :D Siis näin positiivisesti. Palstalta huomasin että  myös isin pikkutyttö tuli myös mutta se oli varmaan se joku biisi mitä en tunnistanut. Mun paikka oli vielä hyvä, vältyin tönimiseltä ja kuumuudelta kyllä tosi hyvin. Ainut vaan että jotain nestettä mun kengille kaatui kun jotkut heilui myös siinä tasanteella. No pikkujuttuja! :D

Kuvat ei niinkään kovin hyvin onnistuneet ja panostinkin videoihin :D Niitä kun kameralla saa hyvin ja niitä on ihan kiva kattella myöhemmin. Siitä lopusta olisi varmaan pitänyt myös kuvaa. Se voisi olla kivannäköistä.

Ehkä paras pmmpkeikka tälle vuodelle. Alkuvuodesta ne oli jotenkin niin samantapaisia mutta nyt oli ihan eri fiilis kun oli vähän muutettu biisilistaa ja jotenkin muutenkin ihan eri fiilis. Jos sit seuraavan kerran tavastia elokuussa. Ei varmaan sen nopeammin tule nähtyä bändiä. Juhannukseksi taitaa myös keikkablogi hiljentyä vaikka monelle juhannus tarkoittaa keikkoja ja festareita. Seuraavasta keikasta en muuten osaa sanoa mutta näillä nyt mennään ja voihan tässä tulla jotain ex temporea. Fiiliksen mukaanhan tässä muutenkin on menty niin sillä on hyvä jatkaa. Mulla ei nyt oikein enää toimi pää ton eilisen suhteen muuta kuin että ihan hirmuhuikee ja lisää <3 Siinä oli kivassa nosteessa polkea kotiin yön kylmyydessä :D 

Nyt siis näin, palaillaan taas jossain vaiheessa!

Helsinkipäivä

Perinteinen Helsinkipäivän konsertti oli siis tänään. Ei oo varmaan kovin fiksu idea tulla heti kirjoittamaan siitä, varsinkin kun pitäisi tehdä miljoonatsiljoona muuta asiaa nyt. Mutta tulin jo. Ja koska oli arkipäivä niin tänäänhän oli työpäivä ja pikkusen kiirus oli että ehti ekan artistin näkemään. Ekanahan oli tietty iki-ihana Laura Närhi ja hän aloitti kun olin vielä turvatarkastusjonossa. Mitä ihmettä muuten, kaikki syötävä otettiin pois? Ja sateenvarjot? Kyllä mä ymmärrän että alkoholi otetaan pois mutta että syötävä? Sateenvarjotkin on sellai näköeste mutta että syötävä edelleen? No vähän oli sellaista kiire fiilis vielä vaikka pääsi sinne sitten seurailemaan Lauraa. 

Laura oli ihana <3. Silloin vielä paistoi aurinko. Niin ja joo, vois sanoa että vtun ilmapallot. Kuvat on just sellasii että vtun ilmapallo Lauran pään kohdalla :D  On joo tosi onnistuneita. Suunnittelin meinaan tappavani kaikki ilmapallot tuolta mutta jostain syystä en sitten enää muistanut niiden olemassaoloa Lauran jälkeen. Laura muistaakseni esitti 4-5 biisiä ja ainakin Siskoni, tämä on totta, hetken tie on kevyt, viimeinen ilta. Laura oli huippu, ainahan toi eka esiintyjä on vähän sellai että kaikki ei oo niin fiiliksissä. Siitä sitten suuntasin vähän kiertelemään ja päädyin baarialueelle :D (ylläri :D ) Sieltä kattelin seuraavan keikan eli Haloo Helsingin. En oo mikään HH-fani ja siksipä nytkin keskityin varmaan kaikkeen muuhun kuin niihin. 

Joku tossa Ellin äänessä mua vaan ärsyttää niin en vaan voi sille mitään. Hyvä meno niillä oli lavalla ja osa biiseistä on ihan ok mutta ei musta vaan saa niitten fania.
Tossa jossain vaiheessa tuli sitten tää typical Finnish weather eli vettä kuin ....sieltä. Aluksi olinkin aika suojassa kun keksin sen paikan mutta sitten päätin ostaa kertissadetakin ja nauttia tästä kesästä :D Niin ja pitihän sitä jo hyvissä ajoin lähteä hyville paikoille koska seuraavana oli ihana Irina <3 Ennen keikkaa olin taas kuin lapsi karkkikaupassa. En tiedä oliko se ne lonkerot  :D vai kesä vai mikä mutta ihan hirveen euforinen olo. Sieltähän ne sitten tuli lavalle. Oliskohan esittäneet ainakin seuraavat biisit: jotain suurempaa, koko kuva, yläpuolella, kaikki haluaa, kirosanat. Ihan mieletön fiilis oli kyllä ja olis vaan halunnu kuulla lisää ja lisää ja lisää ja lisää....

Kovin oli taas vauhdikasta menoa. Tiesin että Irinan jälkeen tulee tylsä hetki koska piiiiiitkä aika ennen seuraavaa artistia. Olihan siinä välissä Anssi Kela ja Anna Puu. Mutta en niistä silleen oikein välitä. Anssista ei tainnut tulla edes kuvaa. Annasta jotain. Ai niin, Irinasta piti vielä sanoa että edes sade ei haitannut pätkääkään. Ajattelin että hyvä vaan että sataa koska osa ihmisistä lähti vissiin pois :D Ja oli ihan kivan väljää yms :D Näin sen pitääkin olla. Kun on kivaa niin pikkuasiat unohtuu!

Kuvat puhukoon puolesta. Sitten olikin illan toinen odotetuin artisti, nimittäin Sunrise Avenue. Ihanaa taas nähdä poikia pitkästä aikaa. Ihan huippuu. Taas tuli pieni lapsi karkkikaupassa -efekti, tosin se sade sitten häiritsi enemmän tämän keikan aikana. En sitten viitsinyt edes ottaa kuvia paljon koska pelkäsin kameran puolesta ettei se vaan kastu liikaa. Muutenkin oli jo aika festarimainen olo. 

 Sunrise Avenue oli hyvä ja vauhdikas ja tykkäsin kyllä mutta nyt vaan tuntui siltä ettei ollut parhaimpia keikkoja. Noh, eihän tää ihan real keikka ollut kuin 4-5 biisiä mutta noin muuten. Jotenkin ei vaan ollu enää se euforinen olo. Tykkäsin ja nautin mutta ei tullut se paras keikka fiilis. Ehkä se oli se sade joka sitten kuitenkin haittasi. Kiitos Sunrise Avenue kuitenkin, oli ihanaa nähdä teidät taas pitkästä aikaa! Ja kuulemma ainut Suomen keikka! Mun mielestä kyllä niitä keikkoja saisi olla enemmän täälläkin eikä vaan jossain Saksassa. Noh, koska mulla ei varmaan oo enää mitään kovin järkevää sanottavaa niin taidan lopetella. Paljon varmaan jäi sanomatta mutta ehkä tulen kertomaan ajatuksia myöhemmin jos tuntuu siltä. Lauantaille nähtävästi tuli keikkaa kun tuolla sai ilmaislippuja erääseen tapahtumaan mutta saas nähä. Ei siellä oikein ollut itseä kiinnostavia bändejä. Tietty ilmaislippu houkuttaa aina mutta katsotaan. Lauantaina on kuitenkin jotain muutakin tiedossa ;) Siitä kuullaan sitten sunnuntaina tai myöhemmin. Mutta nyt adios ja nukkumaan! Kiitos Helsinki, on kiva olla helsinkiläinen! Proud of it!

Stella

Tässähän tulee ihan vanhat blogiajat mieleen jolloin oli "pakko" kirjoittaa aina heti keikasta oli kello mitä hyvänsä. Ihanaa että on kesä ja valoisaa ja sekin on myös niiiiin jees että keikat alkaa ajoissa :D Ehtii tällainen vanhakin sitten vielä raapustamaan keikan jälkeen jotain. Otsikko jo sen kertookin että Stellaa olin kattomassa Tavastialla äsken. Olihan sinne päästävä ja nähtävä bändi todennäköisesti vikan kerran koska Stellahan lopettaa kesän jälkeen. Stellassa on musta parasta Marjan ääni, osuvat lyriikat, ja mieleenpainuvat biisit. Marjan ääni on ehkä ykkösjuttu. Se on jotenkin niin sellainen puhdas ja erottuva ja haluan kyllä että Marjasta kuullaan vielä vaikka Stellaa ei ole kesän jälkeen. Toisaalta levyt on aina.

Keikka alkoi jollain uudella biisillä ja sen perään vielä toinen uusi biisi. Mulla oli varmaan ekan vartin aikana sellainen olo että bändillä ei oo samanlaista kuin ennen ja ehkä se vaan on hyvä että ne lopettaa. En tiiä sitten että johtuiko se jännityksestä, vai siitä etten oo nähnyt pitkään aikaan bändiä vai noista ekoista ei niin tutuista biiseistä? Jollain tasolla tuntui että se oli sellaista vaisumpaa ja jäsenet ei puhu kenellekään mitään ja että vedetään nää keikat nyt loppuut. Silleen hyvällä tavalla. Mutta se oli todellakin siis se eka vartti jos sitäkään. Kyllä se siitä lähti ja varsinkin kun se toinen kitaristikin spiikkasi biisejä ja kertoi juttuja niin tuli sellainen ihan eri fiilis. Hipaisun päässä tuli siinä aika alussa ja se varmaan sai myös yleisöön vauhtia ja menoa. Se on varmaan muuten mun lempparibiisi Stellalta. Se vaan on <3. Kiitos muuten yleisölle koska yhtään känniääliötä ei ollut. Ehkä se oli tää aikainen aika ja kaikki oli vielä terassilla eikä eksyneet Tavastialle. Hyvä!

Ehkä tää ei ollut nyt mikään vauhtikeikka mutta kyllä mun mielestä ehdottomasti kannatti tietenkin mennä sekä oli ihan superii nähdä bändi vikan kerran. Mulla on kuitenkin Stellan levyjä vissiin kolme? niin kyllähän tässä jonkin sortin fani on vaikken oo kuunnellut sitä vähään aikaan. Ja tulee ehkä myös ikävä. Toivottavasti kuullaan sitten erikseen ainakin Marjasta. Lumottu tuli ja se on kans aika ihku. Häävalssi, Korkokengät ja joku vielä noitten jälkeenkin kuultiin mutten nyt muista että mikä se oli.

Loppuun on heitettävä vielä tällainen rauhallinen kuva joka ehkä myös kuvaa keikkaa jollain tavalla sekä siihen on musta hyvä päättää.

Tää oli nyt kuitenkin ehkä vähän tynkäpostaus mutta ei jostain syystä nyt tuu enempää juttua. Ei kait voi muuta kuin kiittää isosti Stellaa <3 Ootte kuitenkin antaneet musiikilla aika paljon ja ihania keikkaelämyksiä. Nyt nukkumaan ja ehkäpä ensi viikollakin kuultaisiin. Jos vaikka ilmat suosisi eräänä päivänä ja pääsisin taas näkeen vähä bändejä. Olis kyllä aika monta helmee jos vaan näin olis. Mutta siitä lisää myöhemmin, nyt adios!

Ne pari asiaa

Sellasia kivoja pikku asioita, jotka tuli ittellenikin vähän puskista. Kaiken tän hektisyyden keskellä meinaan Erin on julkaissut jo uuden sinkun ja se kuulostaa tältä:
Eipä tainnut tietää tyttö. En nyt jostain syystä löytänyt sitä youtubesta että olisin voinut linkittää sen tähän. (Hyvä minä ja tietotekniikka ;< ) Ja uusi levy, siis uusi levy tulee jo 7.6. Siis jo ensi viikolla. Mihin tää aika oikeesti menee? Ihan mahtavaa. Keikkoja ehkä saadaan odotella perheenlisäyksen johdosta mutta ihan mahtavaa. Oon ihan fiiliksissä. Levy jatkanee edellisen levyn tuttua musiikillista teemaa ja soundia. Tästä sinkusta mulla ei oo nyt sen koommin sanottavaa kun että mahtavalta kuulostaa. Mielenkiinnolla jään venaileen keikkoja.

Toinen asia joka on kans jäänyt jotenkin sinne pimentoon. Nimittäin Hanna Pakarinen on julkaissut tässä viime aikoina myös pari uutta biisiä. Toinen tulee tässä: (Jos nyt löydän sen edes youtubesta)

(En nyt sitten tiedä näkyykö toi edes?) Mutta tarkoitus on siis kertoa että Hanna on julkaissut pari uutta biisiä, eka oli Jokapäiväinen ja toka Olipa kerran elämä. Kuulostaa muuten ihan sairaan mahtavalta. Ootan Hannankin keikkoja, varsinkaan kun neitiä ei ole nähnyt since viime vuoden helmikuun. Hanna on kyllä muuttunut ihan hirveesti musan myötä, silleen positiivisesti of course. Kaipaan tietenkin sitä englanninkielistäkin Hannaa mutta jotenkin aina niin upeaa nähdä kun joku tekee jotain ihan uutta ja ihmeellistä. Ja koko levykin tulee varmasti piakkoin. Oon ihan fiiliksissä,aurinko paistaa ja upeaa musiikkia tulossa ja aijai, mahtavaa. Hanna on mun ihan lemppari. Eli ei oo mitään uutta että oon näin fiiliksissä. Mutta näihin tunnelmiin ja ehkä tässä jotain keikkaakin on tulossa jossain vaiheessa. Palaillaan taasen.

Maailman kylässä

Olipa kerran lauantai-aamu ja Maailma kylässä Kaisaniemen puistossa. Sinnepä siis suunnattiin aikaisin (meille aikaisin :D ) lauantaiaamuna. Pyörät vaan alle ja menoks. Ja niinpä sitä ehdittiin hyvissä ajoin sinne ennen kuin PMMP esiintyi. Oli tosi kivaa nähdä tytöt pitkästä aikaa ja vielä kivempaa oli nähdä bändi ulkona ja olla festaroimassa. Festarikesän avaus! Vaikkei mua kyllä yleensä kovin paljon festareilla näy. Keikka alkoi Heliumpallolla jota seurasi JETOV. Ainakin Lautturi, Matkalaulu, Tytöt, Pariterapiaa, Rakkaalleni... ja vika biisi oli Se vaikenee joka pelkää. Sopii musta jotenkin vikaksi biisiksi. Lavalla taas nähtiin jos jonkinlaista performanssia, Miran kiipeilyä bändin poikien harteille, Paulan kiipeilyä tolppaan tms, vauhdikasta ja aistillista liikkumista. Ihan mahtavaa! Tykkäsin kovasti ja oli tosi kivaa kun oli ulkokeikka. Vaikken sen suuremmin välitä festareista mutta tällaiset tapahtumat on kivoja. 

 

 

Juu, ja Pussy Riotinkin piti esiintyä tuolla mutta ilmeisesti turvallisuussyistä peruutettiin se esiintyminen. Tytöillä oli tuollaiset "Free Pussy Riot" topit (kirjotin eka free pussy cat :D )Niin ja tulihan siellä tietty Joku rajakin. Semmonen kiva 45 min setti oli. Sen jälkeen hetki kiertelyä ja Diandra tuli jonkin ajan päästä. Koska en ole vieläkään nähnyt Diandraa niin olihan se pakko nähdä tuolla. Tytsyn levy on hyvä vaikka jäänytkin nyt taas taka-alalle. Eli seuraavana sitten Diandran kuvia ja sen keikasta jos tässä nyt jotain sanottavaa on. Ainakin sen voin sanoa että Diandra on ihan hirveen symppis ja söpö :D Ja niin mahtava ääni tytöllä. Hyvin on kyllä päässyt jo ammattilaiseksi. Niin ammattilaisena oli lavalla ettei tosikaan. Biisit jäi vähän etäiseksi, tai ainakin jotkut koska en oo niitä niin paljon kuunnellut. Vikana biisinä tuli Outta my head ja olisko toka vika ollut se uusi biisi josta tulee ensi viikolla sinkku ja video, lost tais olla sen nimi.

Siinä Ihana Diandra pinkeissä housuissa ja mustassa yläosassa. 

 

Joo, siinäpä ne. Kamera alkoi näyttää jo vähän loppua Didin keikalla niin vikat biisit kamera vietti aikaa sitten visusti laukussa. Lisää vaan tällaisia tapahtumia, nää on kivoja. Ilmakin suosi niin mikäs siinä. Ja nyt on vielä mahtavampi ilma. Harmittaa vähän kun Helsinkipäivän konsertti on sitten keskiviikkona. Sehän on niinku työpäivä niin kuka sinne nyt ehtii. No sen päätin että jos on hyvä ilma niin lähden töistä ajoissa koska siellä oli niin ihania artisteja että pakkohan ne olis taas nähdä vaikka jokainen nyt varmaan esittäneenkin vain 3-4 biisiä. Mutta Irina ainakin pitäisi nähdä. No sen näkee sitten taas miten sen kanssa tekee. Sitä ennen ehkä jotain tai jokunen keikka on mutta enpä tiedä vielä mitään varmaksi. Jää nähtäväksi siis taas milloin musta kuuluu. Ai niin piti niistä parista uutuudestakin tulla kirjoittamaan mutta jos ensi viikolla koska nyt on seminaarityö palautettu, jess! On ehkä aikaa kirjoittaa taas muutakin kuin vaan jotain humanistianalyysiä. Jeeee! Mutta nyt aurinkoon ja nauttikaa viikonlopusta! Pussss!

@pressa

No niin, saatiinhan tää toukokuun keikkailukin avattua ja ei mikään huonompi keikka. 2010 oon ollu viimeks Indican keikalla ja oli ihan hirveen kivaa päästä taas tyttöjen keikalle. Oon tässä välissä mm.keksinyt kivan graduaiheen joka liittyis Indicaan ;) Noh, en tosin kyllä tiedä toteutanko sitä mutta musta olis kiva jos se aihe liittyis musiikkiin. Mutta asiaan, paikkana aikuisten yökerho, Pressa. Ihmisillä on aina hirveet ennakkoluulot tota paikkaa kohden mutta musta se on ihan kiva. Se on hyvällä paikkaa, pääsee nopeasti kotiin. No joo, onhan siinä sellai pikkumiinus että ihmiset ei oo kovin hyvin käyttäytyviä. Mutta tällä kertaa kun kyseessä ei ole tod.näk. loppuunmyyty niin olin siinä uskossa että ääliöitä siellä ei olisi. Eikä ollutkaan, hyvä niin. Jokunen pikku tönimiskohtaus oli kyllä jossain vaiheessa mutta ite vältin sen aika hyvin. Niin ja aplodit mulle, en mennyt mun vakkaripaikalle vaan ihan toiseen laitaan :D Odotusaikakin mun mielestä meni ihan kätevästi, tuli suhteellisen hyvää musaa mm. Erinin uusi biisi (tästä lisää juttua myöhemmin!) sekä Irinaa ja espanjankielistä musaa <3

No mutta itse keikkaan. Keikka alkoi suhteellisen myöhään, joskus varttia yli kakstoista. Hittibiisit sai tietenkin yleisöön vauhtia ja mikäs siinä, mulle ainakin tuli keikan myötä taas sellainen olo että nyt Indica tehokuunteluun! Olin jopa bongailevani pari espanjalaista/meksikolaista fania yleisössä. Siistii että on noinkin kansainvälisiä faneja. En pidä itseäni kovin suurena Indicafanina mutta kuitenkin kyllä ehkä jonkinlaisena fanina. Nautin ihan suuresti tosta keikasta ja biiseistä. Jotain ihan tosi "outoja" biisejä tuli tai siis en tunnistanut niitä mutta silti on ihan tosi kivaa kattella bändiä ja kuunnella niitä. Varsinkin Jonsun liikkeet ja eleet on ihan huippuja. Näki kyllä että tytöt nauttii ja niillä on ihan sairaan hauskaa lavalla. Niin, ja kitaristia/basistia tuurasi Tiktakin Emppu. Ilmeisesti tuuraillut enemmänkin bändiä. Yksi pieni miinusasia, mun mielestä Indicaan kuuluu se pukeutuminen. Tai no ne mekot. Aiemmin Jonsulla ja muillakin on ollut ihan sairaansiistejä mekkoja ja se on vähän niinkuin se juttu Indicassa. Tai osa sitä juttua. Mutta nyt, Jonsu ja muut on pukeutunut ginavaatteisiin (kaikki kunnioitus kyllä Ginan vaatteita kohtaan!) :/ Pieni miinus siis siitä, koska musta ne mekot on vaan ihan sairaan siistejä ja on sitä Indican tyyliä. Pieni juttuhan tää on ja kivoja vaatteitahan tytsyt oli valinnu, just sopi Jonsun ym tyyliin. Ehkä Jonsu on vaan muuttanut keikkatyyliä tässä ajan kuluessa?! Ja koska tämä ei ole muotiblogi eikä sellaiseksi ikinäkoskaan tulekaan (eli heti ens viikolla saan hyvän idean ja teen tästä muotiblogin :D ) niin se niistä vaatteista. 

Kuvat ei varmaan niin hyvin onnistuneetkaan syystä x. Pitäis vähän terävöittää niitä ja tarkentaa mutta äh, kuka jaksaa?! Voisko sen tehä se mun assari missä ikinä se onkaan :D Siltikin tässä jotain kuvia vaikkeivat mitään hyviä olekaan.

 

Niin ja Jonsun kengät oli kyllä ihan mahtavat. Mäkin tahdon. Eli yhteenvetona vois todeta että ihan sairaan siistiä oli olla pitkästä aikaa Indican keikalla. Kivaa vaihtelua tähän Irina-Pmmp -putkeen. Miinusta siitä että heitän mun korkkarit mäkeen koska ne satutti mun jalkoja ja vähän meni fiilistä niistä. 

Tuun kertoo piakkoin pari kivaa löytöä biisirintamalla. Joten palataan taas pian!

Toukokuun tunnelmia

Joko se on jo toukokuun puoliväli? Mihin ihmeeseen tää aika menee? No mutta päätinpä nyt tulla avaisemaan sanaisen arkkuni tuosta maanantain uutisesta. Eli siis mistä? No tästä: http://yle.fi/uutiset/pmmp_lopettaa_-_toistaiseksi/6638145. Pmmp on siis päättänyt lopettaa yhtyeenä. En tiedä olenko kyyninen vai mitä mutta musta tuntuu että lähes kaikki bändit lopettaa kuitenkin jossain vaiheessa eli jotenkin en siis ylläty näistä uutisista. Onhan toi ihan ymmärrettävää, tyypit tehneet jo 10 vuotta samaa touhua ja jossain vaiheessa siinä on ehkä vähän pakkokin alkaa miettiä että mitäs nyt, oliks tää tässä ja sellasii. Niin surullista kun se tavallaan fanien kannalta onkin. Josta pääsenkin sitten minun ja pmmp:n suhteeseen. Mähän olen varmasti herännyt tähän bändiin ehkä ihan joku pari kolme vuotta sitten. Varmaan joku Veden varaan iski sitten enemmän lopullisesti. Toki niitä aiempia levyjäkin löytyy mutta jostain syystä oon pitänyt bändiä vähän sellaisena "riehumismusana" eikä sitä oo ehkä niinkään tullut arjessa kuunneltua tai jonakin sellaisena angstin purkamisena eikä sitä angstia sit vissiin oo niin kauheesti tullu purettua kun ei oo tiettyjä levyjä kuunnellut kovin paljon arjessa. Keikat on kyllä ihan toinen lukunsa ja sama pätee niihin, en mä niistä alussa niin kovin paljon tykännyt mutta sitten tuli taas Veden Varaan ja sen keikat niin siitä se sitten lähti. Ja vaikka ei toi rakkaudestalevykään ihan heti kolahtanut mutta kyllä se nyt on jo paikkansa ottanut. Nyt tän bändin näkee ihan uudessa valossa ja pakkohan se on keikkoja tiirailla sillä silmällä että nyt pitäis käydä mahdollisimman monella koska kohta ei enää pääse. Joku livelevyn/kokoelmalevyn tapainenkin kait tulossa sitten joskus syksyllä sekä jotain kiertuetta. Ihan siistii! Toivottavasti vaan ajat mätsää silleen että edes johonkin pääsisi. Niin ja toivottavasti tulisi myös elokuun perinteiset tavastiat. Ne on huippuja! Liekö sitä vaikka menisi jopa kummallekin silloin. Noh, nähtäväksi jää.

Heti tietenkin ton uutisen jälkeen alkoi tulla uutinen "näin pmmp työllistyy eron jälkeen" Mun mielestä toi oli jo kielellisestikin koominen otsikko :D Paulalla ja Mirallahan on omia projekteja ja aivan varmasti työllistyy. Pojillakin on myös toinen bändi. Kyllähän tyttöjä jää kaipaamaan ja aivan varmasti kattelee jotain dvd:itä kaihoisasti myöhemmin. Toivotaan tietenkin että tytöistä kuulee esim. soololevyjen tiimoilta vaikkei se sama olekaan sekä ehkä bändi myös joskus palaa jos se siltä tuntuu henkilöille. Se on hyvä se että paluu jätetään avoimeksi.

En sitte saanu sataa keikkaa näiltä :D Mutta nyt ainakin vikoista keikoista aion nauttia täysin rinnoin.

Palataan taas joskus kun keksin jotain jutun tynkää tai löydän jotain keikkaa jonne suunnata. Tsaude!

Levyarvostelussa: Irina Askeleita

Parempi kait myöhään kuin ei milloinkaan. Eli levyhän ilmestyi jo yli 2 kk sitten. On ainakin saanut kuunnella paljon tähän asti ja niitä kuuntelukertoja on kyllä useita kymmeniä. Ja on jopa testattu levy lenkkipoluillakin. 

Mä olin kirjoittanut jotain ensituntemuksia ihan ekalta kerralta ja näemmä on ekalla kerralla fiilikset vaihdelleet todella paljon laidasta laitaan. Osa musta oli vähän silleen että tykkääkö, eikö tykkää, mitä tästä pitäisi ajatella. Ekalla kerralla ei ainakaan tullut mitään sellaista joka olisi inhokkibiisi. Nythän näitä biisejä on jo kuullut livenäkin niin ihan eri tuntumalla vähän tässä kirjoittelee. Sinänsä olisi hyvä kirjoittaa levyfiilikset aina pian levyn tulon jälkeen mutta nyt mennään näin.

Levyn aloittaa jotain suurempaa ja se on myös keikoillakin aloittanut. Ja se on mun lemppari! Ihan ehdottomasti parhaimpia biisejä tolla levyllä. Mitä enemmän kuuntelee niin ihan ehdottomasti sitä parempi biisi. <3 Hyväntuulinen biisi. Seuraavana vuorossa on yläpuolella. Tää biisi jatkaa myös rempseää Irinamaisuutta, hieman synkillä sanoituksilla mutta melodia tekee siitä kuitenkin musta rempseänoloisen.  Ja tässä jos jossain jalat alkaa vispaa eikä paikalla pysy. Kolmas biisi onkin sitten koko kuva. Se on sinänsä tuttu sinkkubiisinä ja kyllä, tykkään. Ylläri. Mistä mä nyt en tykkäisi mitä Irinaan tulee :D Nelosena sitten mennään kurinpalautuksen tahtiin.  Ja sama reippaus biiseissä jatkuu. Tää on muuten mun suosikkeja, siis keskivertoa suosikimpi.  Tosin yksi pieni miinus tässä on, en muistanutkaan tätä mun ekan kerran kuuntelulistaa. Se miinus on nuo la la la –huudatukset. Mulle tulee aina sellai tunne että sanat on loppunu kesken niin en oikein pidä niistä sellaisista kohdista. Noh, plussana se, että keikoilla en oo huomannut edes tota lalala-kohtaa koska siellä se ei herätä niin negavaikutusta kuin mitä ekalla kerralla.

Viides biisi on vasta ensimmäinen joka on vähän hitaammanpuoleinen. Syksy. Ei oikein tunnu ihan sopivalta näin kesän edessä, mutta uskon että tää iskis paremmin tossa elo-syyskuussa. En mä siltikään tätä inhoa, ja tässä on jotain. Jotain mitä en osaa selittää. Jotain missä voi vain tuijottaa ja vajota omiin fiiliksiin. Voisin kuvitella käveleväni sateessa syksyllä tän tahdissa. Paitsi että inhoan sadetta ;<  Näissä levyn nimissä on kyllä käytetty mielikuvitusta. Seuraava biisi on nimittäin tyrmistys. Tääkin on kyllä sellainen ehdoton keikkabiisi joka saa viimeistään jalat vispaamaan. Perusrentoairinamaisuutta. I like. Vaikka onkin tuttua ja turvallista.

Nyt kun tälle linjalle lähdin niin mennään sitten biisi biisiltä. Kaikki joskus haluaa.  Tää on tullut keikoilla ja ellen oo ihan väärässä niin aika loppupuolella. Tää on ehkä itelle sieltä heikoimmasta päästä mutta bändillä on kyllä ihan mieletön fiilis tän biisin aikana. Ehkä just kaikki loppurevittelyt ja kaikki niin vois vaan sanoa että ou mai gaad mitä menoa :D

Lainasiivet. Voin omistaa tälle koko kappaleen koska tää on niiiiiiin ihana. Tää on just niitä biisejä jotka kolahtaa heti ja ikinä ei kyllästy. Muistaakseni ekalla kerrallakin olin jo ihan pähkinöinä. Tää on ihan ultimate love love love <3 Ja vähänkö olin pähkinöinä kun tää tuli Nrj livessä kun tätä ei ehkä osaa odottaa että bändi vetää tätä ja vielä alussa. Mutta totaalinen transsi tän biisin aikana <3

Mä en tiedä mikä mulla on aina näitä loppubiisejä kohtaan mutta jostain syystä sieltä löytyy aina ne ”heikoimmat biisit”, noin yleistettynä siis. Niin siis nytkin. Mitä kesken jäi on siis levyn 9.biisi ja ehkä mun pitäisi kuunnella sitä jossain yksinäisessä huoneessa sateen ropistessa ikkunaan. Silloin voisi syntyä ne filosofisimmat pohdiskelut ja mietteet biisistä. Näin päin menee kans tähän samaan kategoriaan. Tää ei oo sellainen perusirinamainen ja mua tää ei niin paljon sytytä. Kyllähän tätä kuuntelee ja varmaan lisää vaan pitäisi kuunnella, tosin jätetään nyt pois se yksinäinen huone ja sade. Tätä vois kuunnella vaikka vappupiknikillä aurinkoisessa säässä. Vika biisi on kauhistus. Ja samalla linjalla mennään, tästä tulee mieleen joku vanhempi biisi mutten juurikaan saa päähän sitä. Ei mikään lemppari mutta mikäs nyt olis inhokki kun Irinasta kyse eli kuuntelen myös tätä ja tääkin menee. Toim.huom. Oon kirjoittanut ittelleni muistiin ekalla kuuntelukerralla että vika biisi hirveen rento :D

No niin, siinä se levyarvostelu. Ei tullut nyt kyllä mikään mahtipontinen arvostelu. Jollain tasolla koko levy on hirveen rento ja mielenkiintoinen, yhtään ylitse muiden inhokkia siellä ei ole, jokunen helmi. Tavallaan tuttua ja turvallista mutta silti jotain uutta. Eli ota tästäkin nyt sitten selvää :D

TOP 3 biisit:

- lainasiivet. Ihan ehdottomasti. Herkkä ja ihanat sanat ja kaikki kohdallaan. Täyskymppi <3 Pure love.

- jotain suurempaa. Mun toinen suosikki. Ei kyllästy, reipas, biitit kohdallaan.

- kurinpalautus. Vähän kymmenten kirosanojen perijä, sen verran reipas ja ehdottomasti bilebiisi ja viimeistään tässä peppu alkaa heilua ja fiilis on kohdillaan. Oli muuten vaikea valita tää kolmas biisi.

Se on siinä. Jos seuraavana sitten joku keikkaraportti. Niin *syvä huokaus*  Olishan esim. Petra LeBonkissa perjantaina mutta jaksaiskohan tää raahata ruhonsa sinne… ;) Se jää nähtäväksi.