Levyarvostelussa: Irina Askeleita

Parempi kait myöhään kuin ei milloinkaan. Eli levyhän ilmestyi jo yli 2 kk sitten. On ainakin saanut kuunnella paljon tähän asti ja niitä kuuntelukertoja on kyllä useita kymmeniä. Ja on jopa testattu levy lenkkipoluillakin. 

Mä olin kirjoittanut jotain ensituntemuksia ihan ekalta kerralta ja näemmä on ekalla kerralla fiilikset vaihdelleet todella paljon laidasta laitaan. Osa musta oli vähän silleen että tykkääkö, eikö tykkää, mitä tästä pitäisi ajatella. Ekalla kerralla ei ainakaan tullut mitään sellaista joka olisi inhokkibiisi. Nythän näitä biisejä on jo kuullut livenäkin niin ihan eri tuntumalla vähän tässä kirjoittelee. Sinänsä olisi hyvä kirjoittaa levyfiilikset aina pian levyn tulon jälkeen mutta nyt mennään näin.

Levyn aloittaa jotain suurempaa ja se on myös keikoillakin aloittanut. Ja se on mun lemppari! Ihan ehdottomasti parhaimpia biisejä tolla levyllä. Mitä enemmän kuuntelee niin ihan ehdottomasti sitä parempi biisi. <3 Hyväntuulinen biisi. Seuraavana vuorossa on yläpuolella. Tää biisi jatkaa myös rempseää Irinamaisuutta, hieman synkillä sanoituksilla mutta melodia tekee siitä kuitenkin musta rempseänoloisen.  Ja tässä jos jossain jalat alkaa vispaa eikä paikalla pysy. Kolmas biisi onkin sitten koko kuva. Se on sinänsä tuttu sinkkubiisinä ja kyllä, tykkään. Ylläri. Mistä mä nyt en tykkäisi mitä Irinaan tulee :D Nelosena sitten mennään kurinpalautuksen tahtiin.  Ja sama reippaus biiseissä jatkuu. Tää on muuten mun suosikkeja, siis keskivertoa suosikimpi.  Tosin yksi pieni miinus tässä on, en muistanutkaan tätä mun ekan kerran kuuntelulistaa. Se miinus on nuo la la la –huudatukset. Mulle tulee aina sellai tunne että sanat on loppunu kesken niin en oikein pidä niistä sellaisista kohdista. Noh, plussana se, että keikoilla en oo huomannut edes tota lalala-kohtaa koska siellä se ei herätä niin negavaikutusta kuin mitä ekalla kerralla.

Viides biisi on vasta ensimmäinen joka on vähän hitaammanpuoleinen. Syksy. Ei oikein tunnu ihan sopivalta näin kesän edessä, mutta uskon että tää iskis paremmin tossa elo-syyskuussa. En mä siltikään tätä inhoa, ja tässä on jotain. Jotain mitä en osaa selittää. Jotain missä voi vain tuijottaa ja vajota omiin fiiliksiin. Voisin kuvitella käveleväni sateessa syksyllä tän tahdissa. Paitsi että inhoan sadetta ;<  Näissä levyn nimissä on kyllä käytetty mielikuvitusta. Seuraava biisi on nimittäin tyrmistys. Tääkin on kyllä sellainen ehdoton keikkabiisi joka saa viimeistään jalat vispaamaan. Perusrentoairinamaisuutta. I like. Vaikka onkin tuttua ja turvallista.

Nyt kun tälle linjalle lähdin niin mennään sitten biisi biisiltä. Kaikki joskus haluaa.  Tää on tullut keikoilla ja ellen oo ihan väärässä niin aika loppupuolella. Tää on ehkä itelle sieltä heikoimmasta päästä mutta bändillä on kyllä ihan mieletön fiilis tän biisin aikana. Ehkä just kaikki loppurevittelyt ja kaikki niin vois vaan sanoa että ou mai gaad mitä menoa :D

Lainasiivet. Voin omistaa tälle koko kappaleen koska tää on niiiiiiin ihana. Tää on just niitä biisejä jotka kolahtaa heti ja ikinä ei kyllästy. Muistaakseni ekalla kerrallakin olin jo ihan pähkinöinä. Tää on ihan ultimate love love love <3 Ja vähänkö olin pähkinöinä kun tää tuli Nrj livessä kun tätä ei ehkä osaa odottaa että bändi vetää tätä ja vielä alussa. Mutta totaalinen transsi tän biisin aikana <3

Mä en tiedä mikä mulla on aina näitä loppubiisejä kohtaan mutta jostain syystä sieltä löytyy aina ne ”heikoimmat biisit”, noin yleistettynä siis. Niin siis nytkin. Mitä kesken jäi on siis levyn 9.biisi ja ehkä mun pitäisi kuunnella sitä jossain yksinäisessä huoneessa sateen ropistessa ikkunaan. Silloin voisi syntyä ne filosofisimmat pohdiskelut ja mietteet biisistä. Näin päin menee kans tähän samaan kategoriaan. Tää ei oo sellainen perusirinamainen ja mua tää ei niin paljon sytytä. Kyllähän tätä kuuntelee ja varmaan lisää vaan pitäisi kuunnella, tosin jätetään nyt pois se yksinäinen huone ja sade. Tätä vois kuunnella vaikka vappupiknikillä aurinkoisessa säässä. Vika biisi on kauhistus. Ja samalla linjalla mennään, tästä tulee mieleen joku vanhempi biisi mutten juurikaan saa päähän sitä. Ei mikään lemppari mutta mikäs nyt olis inhokki kun Irinasta kyse eli kuuntelen myös tätä ja tääkin menee. Toim.huom. Oon kirjoittanut ittelleni muistiin ekalla kuuntelukerralla että vika biisi hirveen rento :D

No niin, siinä se levyarvostelu. Ei tullut nyt kyllä mikään mahtipontinen arvostelu. Jollain tasolla koko levy on hirveen rento ja mielenkiintoinen, yhtään ylitse muiden inhokkia siellä ei ole, jokunen helmi. Tavallaan tuttua ja turvallista mutta silti jotain uutta. Eli ota tästäkin nyt sitten selvää :D

TOP 3 biisit:

- lainasiivet. Ihan ehdottomasti. Herkkä ja ihanat sanat ja kaikki kohdallaan. Täyskymppi <3 Pure love.

- jotain suurempaa. Mun toinen suosikki. Ei kyllästy, reipas, biitit kohdallaan.

- kurinpalautus. Vähän kymmenten kirosanojen perijä, sen verran reipas ja ehdottomasti bilebiisi ja viimeistään tässä peppu alkaa heilua ja fiilis on kohdillaan. Oli muuten vaikea valita tää kolmas biisi.

Se on siinä. Jos seuraavana sitten joku keikkaraportti. Niin *syvä huokaus*  Olishan esim. Petra LeBonkissa perjantaina mutta jaksaiskohan tää raahata ruhonsa sinne… ;) Se jää nähtäväksi.