Ihanaa, viikonloppu, ihanaa! Ja kerrankin tämä ilta aikaa vain minulle, ei kenellekään muulle. Viinilasi, hyvää musiikkia, hyvää ruokaa ja mikäpä sen parempaa. Ajattelin nyt sitten uhrata hetken tästä ihanuudesta blogille ja levyarvostelulle. Tätä levyä ei ole vielä kovin montaa kertaa kuunneltu ja ajattelin että jos nyt kirjottaisi ihan ensifiiliksiä.
Tää poikien levy tuli mulle tietoon jotenkin yhtäkkiä. Jostain, fb:stä tai muualta luin että levy ilmestyy. No mikäs siinä, yksi suosikkibändeistä kun on kyseessä niin aina mielenkiinnolla odottaa uutta kuultavaa. Eka sinkku on myös jotenkin mennyt ohi aika lailla. En tiedä johtuuko tää itsestä vai nyt vaan tästä levystä. No, mutta, kokonaisvaikutelma on vähän ristiriitainen. Mun elämänmittainen rakkaus laulajan ääneen on toki voimassa ja jatkuu edelleen mutta tavallaan tän levyn myötä huomasi että kyllähän siinä biisissä täytyy olla muutakin :D Varsinkaan kun levy on levy eikä esim. dvd jossa näkis vähän komeutta ;) Eka kuuntelukerta oli kyllä aika katastrofaalinen, koska se tuntuu ihan yhtä puurolta vaan. Eipä lähes yhtään suosikkia noussut ja yleensä on edes joku. Tuntui jotenkin semmoselta vanhantoistolta ym. Toivottavasti en oo nyt sit vähän liian ankara. Mutta tältä se eka kuuntelukerta vaan tuntui. Rehellistä puhetta.
Seuraavilla kuuntelukerroilla sitä sitten alkoi erottaa juttuja levyltä mutta pakko kyllä edelleen todeta että en tiedä löydänkö tuolta sellasii ultimatesuosikkeja, vähän niinku to die for -tyyliin. Levyn ekan biisin unholy ground sai ilmaiseksi jostain ja sekin jäi vähän etäiseksi silloin. Kuuntelinkohan sen kerran tai pari. Eka sinkkubiisi on lifesaver ja joo, se tuntuu jo aika hyvältä mutta kauan sekin kesti. Tää voi olla vähän kyllä negatiivinen arvostelu, mutta ehkä sekin sallitaan näin alkumetreillä. Jollain tasolla sen levyn pitää olla koukuttava tms jotta sitä kuuntelis enemmän. Kuuntelukerrat toki tuo aina uusia ulottuvuuksia, mutta jollain tasolla sitä jotain pitää saada jo ekasta kuuntelukerrasta jotta sitä alkaa kuunnella levyä uudelleen. Little bit love on vähän ärsyttävä. Se kohta nimittäin jää soimaan päähän. En ikinä olisi voinut kuvitella että sanon jotain tällaista mutta se on ärsyttävää kun joku kohta jää korvamatona soimaan päähän. Kyllä toi biisi nyt ehkä jotenkin menee ja ei siitä inhokkia tule. I can break your heartin alkusoinnut tuo mieleen ihan jonkun muun artistin biisin. En tosin sitä saa nyt tähän päähäni, mutta jotain muuta siitä tulee mieleen. Biisin sanat "...confidence in dance floor..." tuo myös päähän yökerhomaisen kuvan. Tää levy on ehkä "pahimpia" tuomaan mieleen kaikki muut kuin itse asian. Hurtsville nimittäin tuo taas mieleen smallvillen tai jotain sinnepäin olevaa tv draamaa.
Musta tuntuu että mun pitää lopettaa tää arvostelu pian, koska tää taitaa olla aika karua. Mutta kun nää vaan tulee mieleen. Ihan ekan kuuntelukerran jälkeen mieleen jäi myös letters in the sand. Olisin kuvitellut siitä nimen perusteella jotain monk bayn jatkajaa tai jotain sinnepäin. Mutta nyt se jää kaipaamaan jotain. Ehkä ainut biisi joka saa jotain muuta reaktiota on girl like you. Alkusoinnut ja muutenkin se biisi on ehkä levyn parhaimmistoa. Itselleni toki. Voin kuvitella itseni sen biisin tahdissa keikalle jossa Samu laulaa koskettimien soittaessa taustalle ja miljoona saksalaistytöt kiljuu :D No ei, mutta se biisi nousee ylitse muiden. Levyn lopuista biiseistä mulla ei oo sanottavaa. Tai itseasiassa on. Levyn vika biisi on big band theorylta joku nauhoitus. Hieman speciaaliakin levyltä siis löytyy.
Meen ehkä kuunteleen levyä lisää. Ehkä sadanmiljoonan kuuntelukerran jälkeen oon eri mieltä? En silti hylkää mun poikia tai sitä ihanaa ääntä ja aivan varmasti keikoille menen jos ne Suomeen tulee. Annan levylle siis vielä mahdollisuuden vaikka meidän tarina ei ollutkaan rakkautta ensisilmäyksellä.
Levyn top:
* Girl like you <3
* Lifesaver <3
Nyt meen kuunteleen lisää josko irtoaisi siitä jotain muuta kuin tätä puuroa. Tällaista tällä erää. Palataan taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti