Viikon randomit

Viikon ihanin keikkauutinen: Sunrise Avenue tekee stadionkeikan ensi kesänä! Tämä oli niin ihanaa kuulla ja nyt on vain pakko hankkia liput. Sunrise Avenue on kyllä niiiiiiin stadionbändi kuin olla ja voi, niin olen niin iloinen tästä uutisesta. Tuntuu vaan niin hauskalta jo ensi kesälle bookata lippuja, kun talvikaan ei ole alkanut. Mutta näinhän se menee, ensimmäiset festaritkin ovat jo bookanneet esiintyjiä.


Viikon keikkakiertue: Tää postaus voisi olla joku keikka edition -tyyppinen, sillä tuntuu, että tällä viikolla on tullut ihan hirveästi keikkauutisia. Mutta pakko vielä mainita tämäkin, sillä Vesalan keikalle en ole vielä ikinä selvinnyt. Nyt siihen olisi mahdollisuus; Vesala nimittäin julkaisi keväälle keikkakiertueen ja keikat ulottuvat ympäriinsä Suomessa. Ah, tänne olisi kyllä ihan pakko päästä!


Viikon unohdetuin musiikkiohjelma: Pysytään edelleen keikkauutisissa ;) En ymmärrä, miten tällainenkin ohjelma mulla on mennyt ohi, mutta SuomiLove on taas julkaissut päätöskeikan. Muistan kun Irinakin esiintyi siellä, ja sekin meni mulla ohi :/ Ilmeisesti puoli Suomea on koukuttunut tohon ohjelmaan, kun saadaan tällaisia ihania keikkapäätöksiäkin. Jospa tämän saisi aikaiseksi että katsoisi.


Viikon paluu: Ei mene viikkoakaan ellei ole näitä paluu-uutisia. Kirjoittelin täällä omia mietteitä Idolsista. Nyt nimittäin Katri Ylander on tekemässä paluuta musiikkirintamalle. Katri on kyllä ihana laulaja; laskin että mulla on peräti kolme Katrin levyä. Pitäisikin ottaa pitkästä aikaa niitäkin kuunteluun.


Viikon duetto: Kilpi -yhtyeen Taage ja Movetronista tuttu Päivi Lepistö ovat julkaisseet singlen mitä rakkaudesta maksetaan. Tämä kyllä kuulostaa mielenkiintoiselta, sillä raskaampi musiikki ja Päivi Lepistön ääni on aika mielenkiintoinen yhdistelmä ja ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen. Tuttuja nimiä on häärinyt myös taustalla mm. Juki ja Daffy! Ihanaa! <3


Tämä viikko on kyllä ollut kunnon paluu-uutisten viikko. En laittanut tähän kaikkia niitä paluita, joita olisi voinut laittaa. On kivaa olla "vanha" , kun kaikki ysärisuosikit tekevät nyt paluita :D Ja hei, ensi viikolla alkaa joulukuu ja nyt viimeistään joululaulut esiin! Maanantaiksi ajattelin listailla omia joululauluja ja ehkäpä sieltä löytyy muillekin joululauluvinkkejä ;)

Miten aloin tykätä - Kaija Koo

Sain taannoin tämän postaussarjan myötä jostain päähäni, että haluan kirjoittaa Kaija Koosta. Noh, tässä sitä nyt ollaan ja katsotaan mitä saan aikaiseksi. En ole koskaan kyllä inhonnut Kaija Koon musiikkia. Muistan joskus 90-luvulla kun kaverini piti Kaija Koota lemppariartistina ja sen myötä siis tuli kuunneltua silloin jo Kaijaa. Joskaan biisit eivät kovin säväyttäneet; kyllä niitä kuunteli ja tykkäsin jopa osasta, mutta mitään sen suurempaa vau efektiä ei minulle tullut. Sen jälkeen Kaija Koo on jäänyt unholaan minulle, enkä ole sitä kuunnellut 2000 -luvulla. Kunnes....

Kaija Koo on julkaissut 16 levyä. Aika huikea saavutus! Osa näistä on toki kokoelmalevyjä, mutta silti! Ei niitäkään julkaistaisi ellei olisi suosittu ja lahjakas artisti. Aika moni levy on myös saanut kultaa tai platinaa. Kaija Koo on ihan mielettömän upea artisti. Katsoin Kaijan keikkaa areenasta ja huh heijakkaa miten energinen artisti! Itselle varmaan se H-hetki levy oli jollain tapaa merkityksellinen. Tykästyin siihen, ja kuuntelin sitä repeatilla. Muistan vieläkin kun soittimessa soi mentävä on ja  Valeria. Silloin en ehkä vielä syventynyt sanojen merkitykseen, mutta melodia ja biitti olivat riittäviä. Mentävä on:ia on toki kiva kuunnella kun jättää parisuhteen ja samaistua :D H-hetkestä tuli Irti. Sitäkin levyä tuli kyllä kuunneltua surutta ja erityisesti vapaa ja vanhaa suolaa ovat jääneet mieleeni ja soittimeen pyörimään pitkäksi aikaa. Muistan kun tämä levy ei sitten niin paljon kolahtanut kuin edellinen. Mutta kyllä tätä vielä kuunteli paljon! Kuuntelen artisteja randomisti eli kuuntelen välillä ja sitten moni jää vuosiksi cd-hyllyyn. Näin kävi myös Kaijallekin. Joskus vuonna 2011/2012 havahduin taas Kaijaan ja sitä myötä kaunisrietasonnelliseen. Luulen, että tämä oli varmaan monelle muullekin havahtuminen Kaijan musiikkiin. Tuo biisi varmasti teki sen ja räjäyttihän se radiot, iskelmätaivaan ja kaiken. Monelle se biisi on varmaan täyttä kuraa, mutta kyllähän siitä huomaa sellaisen vapauden, juhlimisen ja nyt voin tehdä mitä vaan -meiningin.

Tässä välissä muutama FUN FACTS Kaija Koosta!

* Tiesittekö, että Kaija on aloittanut uransa disco- ja poprockyhtye Steelissä 1980-luvulla?

* Vuoden 1981 Eurovision laulukilpailussa Kaija on laulanut Frederikin taustakuorossa.

* Risto Asikainen on tuottanut myös Kaija Koon levyn 1980-luvulla.

Varmaan se oma tykästyminen Kaija Koon musiikkiin tuli kuka sen opettaa -levyn myötä. Silloin tuntui, että sillä levyllä kaikki biisit ovat sellaisia joita rakastan. Tuli kuunneltua tuota levyä aamusta iltaan yötä myöden ja jokainen biisi. Enkä muuten sen koommin jättänyt kuuntelematta mitään biisiä. Eli toisin sanoen, voin sanoa, että jokainen biisi olisi lempparibiisi. Erityisesti tuolta levyltä on noussut kyllä suosikikseni vihalla raivolla lämmöllä kaiholla. Mitään suurta radiosoittoa biisi ei ilmeisesti ole saanut tai en ole vain sitten kuullut sitä paljon radiosta, mutta tämä on itselle kyllä aika lempparibiisi jota voisi huudattaa päivästä toiseen. Hassu sattuma, mutta Samu Haber löytyy tuon biisin taustalta. :D Senkö takia se onkin niin hyvä, haha :D

Tuon levyn jälkeen on ilmestynyt vielä sinun naisesi levy. Se ei kyllä nouse itselläni läheskään noin ylös kuin edeltäjänsä. Mutta tykkään silti! Levyllä on biisi nimeltään hei dj, joka muistuttaa sattumalta Nylonbeatin samannimistä biisiä. Muistan kun ensimmäisenä piti kuunnella tuo biisi että onko se Kaija Koo -versio Nylonbeatin biisistä :D Ei ollut ei, mutta hauska sattuma silti!

Omat TOP 3 -lempparit:

* vihalla raivolla lämmöllä kaiholla

* en pelkää pimeää

* ajoin koko yön

Jätin nyt tarkoituksella pois kaunisrietasonnellisen, mutta kappas kun kaikki suosikit ajoittuu tuonne lempparilevylle. Sitä vaan on kuunnellut niin paljon, etten oikein osannut kertoa muilta levyiltä suosikkeja. Yksi suosikkini on kyllä näiden lisäksi kuka keksi rakkauden. Mutta se on minusta jo vähän kulunut biisi, etten oikein itsekään kuuntele sitä enää, niin jätin senkin pois tästä. Mutta hieno biisi se silti on! Kaija on kyllä yksi hienoimman uran tehneistä tämän päivän naislaulajista <3


PS: Pieni update, kyllä sinun naisesi -levykin on ihan hyvä, sitä vain pitää kuunnella enemmän. Ehkä se ei heti sytyttänyt, mutta nyt muutamien kymmenien kuuntelukertojen jälkeen se on hyvä! Niin hyvä, että levyn kannetkin ovat hävinneet jonnekin :D

Viikon randomit

Viikon soololevy: Ei taida mennä viikkoakaan ilman Spice Girls -uutista. Milloin uutisoidaan paluusta, milloin Mel B:n sekoiluista, mutta nyt on vuorossa uutinen Emman suunnasta. Siis tuon vaaleaverikön, Baby Spicena,tunnetun naisen. Emma Bunton on nimittäin palaamassa musiikkirintamalle ja tekee soololevyä! Mulla ei kyllä koskaan ollut ketään suosikkia Spaissareista, tykkäsin vähän ehkä kaikista, mutta onhan se aika mielenkiintoista odottaa, että millaista musiikkia sieltä Emman suunnalta tulee. Ja sitä levyä täytyy varmaan hetkisen vielä odottaakin, sillä Emma julkaisi instassa kuvan studioilta, josta siis kaikki lehdet päättelevät että uusi soololevy tulossa. No, Emma Bunton instassa seurantaan niin ehkä piakkoin tulee lisää uutisia asiasta.


Viikon uutuussinkku: Nyt on kyllä ihan selvästi joku menneiden aikoiden buumi menossa (tai sitten minä olen vain vanha? :D ) sillä taas tällä viikolla luin uutisen, että eräs bändi tekee paluun. Nimittäin Teleks julkaisi keskiviikkona uuden sinkkunsa. Sinkun nimi on ikean kuvasto ja valitettavasti en ole vielä päässyt kuulemaan sitä. Mutta nimi vaikuttaa kyllä sen verran kekseliäältä että sen on pakko olla hyvä - tai ainakin kuunnelta enkä välttämättä inhoaisi sitä heti. Ihan mieletöntä kekseliäisyyttä bändiltä nimen suhteen! Jo nimi houkuttelee kuuntelemaan sen!


Viikon Apulantatieto: Ensi viikolla julkaistaan Apulannan toinen sinkku tänä vuonna. Voisin tehdä Apulannasta miten aloin tykätä -postauksen, sillä olen alkanut tykätä Apulannankin musiikista ja odottelen tätäkin sinkkujulkaisua aika mielenkiinnolla. Toni Wirtanen on niin lahjakas ja hyvä eläytyjä laulaessaan että mielenkiinnolla odotellaan. Mikäli ensi viikkoa ei jaksa odottaa, niin bongasin, että tänään tulee TV:stä Apulannasta kertova elokuva. Joo, just se, jossa on Roope Salminen ja Tuukka Temonen ohjaajana.


Viikon yllättävä keikka: Taí tähän voisi kyllä sanoa, että ensi vuoden paras areenakeikka! Nimittäin Tiktak julkaisi tänä aamuna tiedon, että palaavat esiintymään ensi vuonna Hartwall-areenalle. Aika makeeta! Ensi vuosi on Tiktakille juhlavuosi, ja siksi päättivät tehdä tällainen once in Hartwall Areena keikan. Tiedä sitten, vaikka tähän olisi myös bookkaus toisellekin areenakeikalle. Tiedättekö siis, kun artistit odottavat, että myydäänkö liput loppuun ja sitten julkaistaan toinenkin keikka? No aika huikeeta jos näin on! Minusta jo tämä yksi keikka on huikea, mutta että sitten vielä toinenkin... ? Jäädään siis odottelemaan!

Miten aloin tykätä - Sanni

Nykyisin tulee kyllä niin paljon nuoria artisteja, ettei perässä meinaa pysyä. Hyvä niin, sillä sen lisäksi että nuoret saavat mahdollisuuden toteuttaa haaveita, niin on kiva löytää uutta kuunneltavaa sen ainaisen suosikkilistan tilalle. Herranjumala, niistähän voi tulla vaikka uusia suosikkeja :D Oli aika kun itselle nämä Sannit, Eveliina, Tuulit ja ketkä lie olivat suhteellisen tuntemattomia. Ja osa varmaan vieläkin. Mutta sanotaan, että toistolla tässäkin asiassa, on aika mielenkiintoinen merkitys. Välillä toki ärsyttävää on kuulla se ainainen tuntematon korvamato radiosta, mutta, newsflash, sen radion voi sulkea silloin kun alkaa tuntua siltä, että samat biisit soi liikaa :D Tai vaikka vaihtaa vaan kanavaa! Muistan kun kuulin Suomipopilta hitin, jossa laulettiin Sinkkuelämäästä ja Carriesta! Olen sitä ikäluokkaa, jolle Sex and the City on suunnilleen raamattu - tai ainakin oli. Tuntui kivalta, että joku oli tehnyt biisin omasta ultimatesuosikkisarjasta, mutta silti jokin siinä biisissä ärsytti. Enhän edes tiennyt laulajaa, ja silti se korvamato soi koko ajan radiossa. Toinen artisti, jonka tuli mielestäni samaan aikaan tunnetuksi kuin kyseinen kappale on Sanni. Päätinpä tutustua tuohon artistiin, koska niin monet hänestä pitävät ja eihän miljoona tai satatuhatta kuulijaa voi olla väärässä, eihän?

Korostetaan nyt aluksi, että en ole kyllä koskaan inhonnut Sannia. Hän vaan nousi huipulle niihin aikoihin, joina itsellä ei ehkä ollut mahdollisuutta tutustua uusiin artisteihin niin paljon, ja kun niitä uusia tuli jatkuvalla syötöllä - tai ainakin siltä se tuntui. Nykyisinhän Sanni on ihan mielettömän lahjakas ja menestynyt artisti. En ehkä pitänyt aluksi Sannin äänestä - mielestäni siinä on jotain samaa kuin Haloo Helsingin Ellillä. Jos miespuolisissa laulajissa huomioni kiinnittyy ääneen, niin naispuolisissa myös, mutta vähän negatiivisesti. Mitä erikoisempi, niin nousee jokin tietty negatiivinen fiba ja en pidä siitä. Jokin ärsytyskynnys. Siihen kun päälle lisää jatkuvan radiosoiton, niin yhtälö on valmis ja en edes halua kuulla ko.artistista. Se oli varmaan vahinko, jota kuulin liikaa. Jotenkin ne sanat eivät kyllä samaistuttaneet itseäni enää yhtään ja sekään ei sitten saanut tykkäämään itseäni biisistä tai artistista. Ehkä itselle se samaistavuus (?) on se asia, joka on aika ylhäällä alanko tykätä artistista vai en.

Tiesittekö muuten Sannista näitä asioita:

* Sanni on esiintynyt Miss Farkku-Suomi -leffassa 2000-luvulla?

* Sanni on voittanut Napero-Finlandia satukirjakilpailun.

* Sanni on kotoisin Lohjalta. Tämä nyt oli aika helppo fakta, mutta no... koska Lohja on Lohja, niin pitihän se tähän mainita :D

Nykymielipide Sannista. Olen vaikutuksille altis. Mitä enemmän radio soittaa Sannin biisejä, niin ne inhokitkin alkavat muodostua neutraalin kautta tykätyiksi. En omista (valitettavasti) yhtään Sannin levyä, jotta voisin kuunnella monipuolisemmin hänen musiikkiansa. Mutta tykkään kyllä Sannista. Hän on lahjakas, monipuolinen ja mitä ilmeisemmin aika ihastuttava persoona. Sannista tulee jollain tasolla mieleen Paula Vesala. Todellinen multilahjakkuus. Haluaisin nähdä jonain päivänä Sannin keikan, jotta voisin todeta vieläkin enemmän kuinka lahjakas Sanni on ja häkeltyä Sannin energisyydestä keikoilla. Mikä vaatii vielä enemmän tutustumista? No se musiikki! Pitää alkaa kuunnella enemmän Sannia, jotta tämäkin yksipuolinen mielipide paranee. Toinen on ääni. En ole edelleenkään rakastunut Sannin ääneen, mutta se menettelee ja on siedettävä. Eihän kukaan meistä mitään äänelle voi, ja hei, se on osa sitä valloittavaa persoonaa!

Kuva: Wikipedia. Ensimmäisestä levystä.

PS: Tämän postauksen aikana pistin Sannin levyn varaukseen kirjastosta. (Kuka oikeasti muuten vielä lainailee levyjä kirjastosta?! Minä ainakin!)

Viikon randomit

Viikon quilty pleasure: On ollut jo ehkä hieman pidempäänkin tällaisena, quilty pleasurena, nimittäin Kaija Koon musiikki. Huomaan yhä enemmän ja enemmän itseni kuuntelevan Kaijaa. Jostain syystä nyt tässä hetkessä ne biisit vaan tuntuu hyvältä. Enkä nyt tarkoita kaunisrietasonnellista tai vapaata, mutta ehkä se on tanssittavuus, melodia, pop, mikä tuo hymyn huulille niissä biiseissä. Unohtamatta tietenkään Kaijan ääntä tai persoonaa. Joku aika sitten aloin muuten kirjoittaakin Kaijasta, pitäisi vielä saada kuvat siihen postaukseen jotta sen voisi julkaista.


Viikon oivallus: Joulu on kohta ja sehän tarkoittaa joulumusiikkia! Tajusin ehkä Michael Bublen Suomeen tulosta sen, että kohta voi alkaa kuunnella joulumusiikkia. En ole kyllä ollut koskaan mikään joulumusiikin suurin fani, ja aiemmin sitä on kuunnellut vasta ehkä jouluviikolla, mutta ehkä tänä vuonna poikkeus? Ja jos itsenäisyyspäivänä aloittaisi jo kuuntelun?


Viikon keikka kotisohvalta: Vaikka keikoilla onkin niin ihanaa käydä kuten itsekin sen huomasin viime vkl:na, niin välillä ei vain jaksa. Ja sitä varten on nämä livekeikat jonkin sivuston välityksellä tai TV:stä. Bongasin viikolla tämän uutisen ja tässäpä oiva vinkki huomiselle jos ei menojalkaa vipata. Jonne Aaron, Juha Tapio ja Lauri Tähkä esiintyvät siis livenä IS TV:ssä. Kunnon miesenergiaa! Pakko vaan taas toistaa itseä ja on se some vaan tuonut niin paljon kivaakin asiaa keikkarintamallekin eli pystyy katsomaan livekeikkojakin kotisohvaltakin.


Viikon comebackuutinen: Tuntuu että nykyisin nämä comebackit ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus ja joka viikko joku tekee comebackin. Tämän viikon comebackuutisen tekee takavuosien tuttu Dido. Kuka oikeasti muistaa hänet? Nimi on tuttu, mutta hetken aikaa piti kuitenkin miettiä, että hetkonen, mistäs tämä neitokainen oli tuttu?

No white flag biisistä tietty! Ja on muuten syötävän suloinen lauluääni neidillä! En muistanutkaan, mutta lauluääni kuulostaa todella pehmeältä ja lempeältä. Comeback sisältää uuden levyn ja kiertueen Euroopassa. Suomeen ei käsittääkseni neitokainen ole kuitenkaan tulemassa, mutta jos olisin fani, niin valitsisin jonkin Euroopan suosikkikaupungin ja menisin sinne.

Keikalla: Irina

Viikonloppu oli mahtava, kun pääsi vihdoin ja viimein myös keikalle. En ymmärrä, että miten mulla välillä menee näitä keikkoja ohikin, kun tämänkin keikan huomasin vasta muutamaa viikkoa ennen. Jotenkin vissiin oletus jo nykyisin sellainen, etten käy keikoilla :D Ihanainen Irina esiintyi siis menneenä viikonloppuna Virgin Oilissa Helsingissä. Jos olisin ollut mennyt minä, niin olisin varmaan myös suunnannut perjantaina Lohjalle Monacoon. Mutta tällä kertaa sai riittää tämä Helsingin keikka.


Ensitunnelmat olivat kyllä vähän ristiriitaiset, ja hitusen tuntui, että oli ajautunut aika kauas Irinasta, noin niinku henkisesti. Mutta uskottelin, eikä sitä nyt pahemmin tarvinnut edes uskotella, itselleni, että se on vaan tämä tauko edellisestä keikasta. Keikka alkoi koko kuvalla. Voi olla, että se johtui myös aloitusbiisistä. Tykkään biisistä, mutta nyt se vaan tuntui jotenkin kaukaiselta itselleni. Seuraavan biisin kohdalla parane parane oli jo hieman parempi fiilis - tai sanotaan, että keikkafiilis :D Oli niin ihanaa nähdä pitkästä aikaa lavalla Irina ja bändi <3 Ai että miten oonkaan unohtanut käydä keikoilla ja mikä energia Irinalla on. Alku keikasta oli aika vauhdikas, sillä jatkoa seurasi näe minut tässä. Sitten olikin vuorossa ensimmäinen hidas eli minä. Minä ei ole ikinä ollut oma suosikkini, ja taisin tässä kohtaa tehdä jotain muuta, sillä minusta se meni todella nopeasti. Varmaan keskityin kuvaamiseen. Ei ole kiva koko keikkaa katsoa linssin tai puhelimen läpi ja yleensä pyrin ottamaan kuvat näiden vähemmän suosikkibiisien aikana. Mutta kyllähän sen huomasi, ettei ole ollut keikalla pitkään aikaan, kun kuvailin kyllä varmaan jokaisen biisin aikana, hupsista vaan :D

Puhallus ja suukko
Älä riko kaavaa
Kipu kasvattaa
Näillä voimilla
Älä sano mitään
Hiljaisuus
Kaaoksen keskellä
Miksi hänkin on täällä
Kuurupiiloa
Kymmenen kirosanaa


***
Kuljetaan tämä loppuun
Pokka


Tässä biisilista kokonaisuudessaan. Nyt kun katsoo tälleen kirjoitettuna tätä biisilistaa niin aika Liibalaaba -levy painoitteinen :D Mutta erityisen ihanaa oli kyllä kuulla mhot, ja näillä voimilla. Kipu kasvattaa on oma ultimatelemppari aina ja ikuisesti mutta se tietenkin ansaitsee myös suuret kiitokset. Uusimmalta levyltä puolestaan puhallus oli kiva kuulla, koska on myös top kolmosten joukossa siltä levyltä. Mä tykkään enemmän ÄRK:sta kuin ÄSM:stä., mutta täällä kuultiinkin sitten molemmat :D Nyt kun katsoo biisilistaa, niin on kyllä todellakin ollut energistä ja vauhdikasta menoa. Sitähän ei ikinä Irinan keikalta puutu, mutta kuultiin vain pari hitaampaa biisiä. Eikä muuten kuultu uusimmalta levyltä sitten tämän enempää biisejä, mutta ihan kiva näin.

Ennen oli kyllä aina suuria toiveita ja odotuksia biisienkin suhteen, nykyisin sitä on kait suhteellisen helppo kun on niin vähään tyytyväinen. Vai osaanko vain nauttia pienistä asioista ? :D Mutta se mikä nyt tuli mieleen, ja aloin miettiä, niin välispiikkejä ei kyllä pahemmin ollut. Joskus Irina on ollut puheliaampi, mutta nyt vissiin eka spiikki kuultiin toisen vai kolmannen biisin jälkeen. Mutta en kyllä tainnut kaivatakaan niitä, kun en ainakaan muista, että niiden puute olisi jotenkin haitannut omaa fiilistä.

Minusta on ihanaa, että artistit myös panostavat lavarekvisiittaan. Tällä kertaa oli nuo kivat pallot, jotka toivat kyllä kivan kokonaisuuden keikkaan. En ainakaan muista, että näitä olisi ollut aiemmin? Ei ainakaan ehkä kovin useasti. On kyllä jo nyt ihan järjetön kaipuu takas keikoille <3 Kaipaan sitä fiilistä, energiaa ja hyvää mieltä. Enkä pätkääkään kadu, että lähdin tälle keikalle. Oli niin aivan superihanaa nähdä Irina pitkästä aikaa. <3 Keikat ovat aivan liian harvinaista herkkua tällä hetkellä. Mutta ehkä taas joskus sitten enemmän. Ja siitä seuraavan päivän väsymyksestä selvittiin parin tunnin päikkäreillä. Mikäs sen parempaa <3

Irinalla on niin ihania mekkoja aina keikoilla :D Ennen sitä näihinkin kiinnitti todella paljon huomiota, ja mietti jo tyyliin etukäteen :D Mutta toista se on nyt! Nyt sitä vaan katsoo, että aaaah, ihana mekko :D Onneksi Irinakin on innostunut instagramista niin pääsee kurkistamaan hänen arkeensa enemmän ja keikkoihinkin.


Mutta jaarittelut sikseen, keikka oli ihan superihana! Kiitos tästä Irina, pojat, taustaväki ja kaikki muu! Yleisökin oli jokseenkin hyväkäytöksistä, mikä on varmaan aika suuri ihme, kun ajattelee että on pikkujouluaikakin! Irina ei voisi tehdä mitään, mikä menisi pieleen ja en tykkäisikään keikoista :D Vaikka siellä soitettaisiin inhokkibiisejä, niin alkaisin varmaan sietää niitäkin :D Btw, kuurupiiloa on muuten itselle sellainen vähemmän suosikkibiisi, mutta silti sekin vaan jaksaa aina tanssittaa ja viihdyttää yleisöä. Ja edes se ei saa minua huonoille fiiliksille tästä keikasta! Tykkäsin <3 Toivottavasti keväällä tulee taas itselle jokin sopiva keikka Irinalta ja pääsisi näkemään taas. Tauko ei saa venyä liian pitkäksi <3 Mutta siihen asti levyt ja videot <3

Nostalgia edition - Backstreet Boys

Luin viime viikolla, että Backstreet Boys tulee Suomeen ensi kesänä :D Ensimmäinen ajatus oli, että  mitä ihmettä, vieläkö nää keikkailee :D Toinen ajatus oli että why not, josta sitten seurasi kolmas ajatus rahankiilto silmissä! No oli nyt perimmäinen motiivi niin tai näin, niin BSB (jo lyhenteestäkin tulee ysäri mieleen :D )on varmaan se ensimmäinen legendaarinen poikabändi  ysäriltä. Kaikki muistavat (varsinkin tytöt)! kyselyt, että kenen kanssa bändin pojista lähtisi treffeille ja kuka on komein.

Sitä keikkaa odotellessa voidaan kuunnella legendaarisia BSB hittejä. Mun piti ihan miettiä, että millä hitillä nää nousi suosioon. Saamatta siihen tosiaan vastausta, mutta totean vain että ehkä se oli Everybody. Laitoin kuitenkin tähän toisen, mielestäni vähän ei-niin-suositun kappaleen, ja oma mielikuva BSB:stä on nää slovarit. Btw, sanooko kukaan enää slovarit hitaista kappaleista :D

En kyllä miellä itseäni BSB faniksi, mutta kyllähän näitä hitaita biisejä tuli kuunneltua. Ja onhan ne aika takuuvarmaa teininyyhkytyskamaa! Mutta kyllä se keikka varmaan on ihan lippujen arvoinen keikka ja jos olisin fani niin olisin kyllä oitis lippujonossa. Onhan se vaan niin mageeta nähdä nuoruuden idoli vanhempana. Se nostalgia! Newsflash, pojilta, no miehiltä ilmestyy myös uusi levy ensi tammikuussa! Pitäisi varmaan ostaa ihan mielenkiinnosta! Kaikkien suosikki oli varmaan Nick Carter, mutta jostain syystä mun suosikki oli kuitenkin joku toinen. Muhun ovat aina vedonneet tummat ja tuliset (kröhöm...) niin myös tässäkin asiassa. Nimittäin oma suosikki oli se tumma Kevin! Oli muuten pakko googlettaa nää jäsenet... ;) Sen verran ovat kyllä painautuneet mun muistoihin, etten aluksi edes muistanut näitten nimiä. Laitan tähän loppuun näiden uusimman tältä syksyltä ilmestyneen kappaleen. Jota en muuten ole itsekään kuullut. Joten here it goes and enjoy ;)



Viikon randomit

Viikon comebackuutinen: Nyt se on vihdoin varmaa! Spice Girls tekee pienen paluun, mutta yksi on kyllä joukosta poissa. Nimittäin tyttöbändi lähtee Englannin kuuden keikan kiertueelle ilman Victoriaa. Voidaanko kuitenkin puhua comebackista jos kaikki bändin jäsenet eivät kuitenkaan osallistu? :D No oli niin tai näin, niin kyllähän tämä silti on jonkinlainen comeback. Näitä on uutisoitu jo niin pitkään, että ihan hyvä saada vihdoin jo totuuspohjaakin.

Viikon kotimaan keikkauutinen: Rasmus keikkailee ensi keväänä! Kunnon ysäriuutista nyt pukkaa; Rasmuksesta jostain syystä tulee mieleen myös ysäri. Pitäisi varmaan päivittää omia kuuntelulistoja ja ottaa uusimpia biisejä kuunteluun niin ehkä päästäisiin tästä ysärimielleyhtymästä? :D


Viikon kieliuutinen: Luin täältä uutisen, joka on varmasti mieluinen Leevi & the Leavings -yhtyeen faneille. Nimittäin suomenruotsalainen yhtye Vasas flora och fauna on julkaissut Leevien biiseistä ruotsinkielisiä versioita. Tykkään kuunnella niin paljon eri kielistä musiikkia, että pakostihan tämä uutinen osui silmään. Ja onhan näitä kuunneltava, ihan mielenkiintoistahan tämä on vaikken nyt suuri Leevien fani olekaan koskaan ollut.


Viikon someuutinen: Kirjoittelin täällä somesta ja musiikkimaailmasta ja nyt huomasin että Neljän Ruusujen dokumenttikin on nähtävillä youtubessa. Parhaimmillaan se some toimii juurikin näin. Musta on ihanaa että tällaisia pidempiäkin juttuja voidaan katsoa youtuben välityksellä. Biisit ja keikkataltioinnit ovat tulleet tutuksi siellä mutta harvemmin törmää ihan dokumentteihin. Neljä ruusuakin on suhteellisen legendaarinen bändi, että voisin pienesti veikata, että uusia fanejakin saavat.


Viikon keikkavinkki: Ja tällä kertaa ei edes tarvitse lähteä ulos kotiovesta! Nimittäin tänään illalla tulee uusintana Cheekin viimeinen keikka. Eli tuo keikka Lahden mäkimontusta Valot Sammuu -kiertueelta!

Some ja keikat

Aloin pohdiskella jokin aika sitten somea ja musiikkimaailmaa. Vaikka en olekaan mikään musiikinalan ammattilainen (muuta kuin ehkä kuuntelijana ja katsojana). Some muutenkin on aika pinnalla koko ajan; se että lähes jokainen ihminen selailee puhelinta päivittäin mutta myös somesta kirjoitetaan juttujakin - niin hyvässä kuin pahassa. Tämä sai minutkin tarttumaan kynään  tai siis näppäimistöön.

Jo digitaalinen media muutti musiikkimaailmaa siten, että tuli spotify ja muut ja nykyisin ei enää julkaista edes konkreettisia sinkkuja tai levyistä puhumattakaan. Tämä on sekä hyvä että huono asia. Itse tosin pyrin siihen, että näkisin kaikissa ja kaikessa jotain hyvää. Niin paljon kun harmittaakin että vanhat kunnon levykaupat menevät nurin ja konkreettisia cd:itä saa jo metsästää ihan urakalla ja lopputulos on nollassa kun et kuitenkaan ole sitä mistään saanut. Mutta täytyy yrittää nähdä vain positiivistakin tässä ja hei, esim. kotisi ei täyty enää cd:istä ja tilaa jää muuhun :D Toinen hyvä asia on, että löydät uusia musiikkiulottuvuuksia ja mistäs sitä tietää mistä tulee seuraava suosikkibändisi. Eli uteliaisuus kannattaa spotifyssakin! Maailma muuttuu, halusimme tai emme, mutta on vain yrittävä pysyä sen muutoksen mukana!

Mutta idea tähän oikeastaan lähti ihanan Maija Vilkkumaan instalivekeikasta. Siis miten ihanaa on olla keikalla omalla kotisohvalla! Eihän nämä virtuaaliset keikat tietenkään kokonaan korvaa sitä keikkakokemusta keikkapaikalla, mutta esimerkiksi tuon uuden teinibiisin pystyi kuulemaan kokonaan tuolla instalivekeikalla. <3 Kiitos Maija ihanasta ajatuksesta järjestää keikka instan kautta! Itsehän olin ihan varma että noin myöhään en vain pysty valvomaan ja katsomaan sitä ja samantein hylkäsin koko idean. Onneksi Maija oli tallentanut sen ja sen pystyi katsomaan vielä jälkikäteen, ihanaa! Näin se some myös muuttaa keikkakulttuuria. Voidaan siis keikatkin pitää somen välityksellä :D Maija esitti myös muutamaan muun biisin ja niitäkin oli niin ihana kuunnella. Myös Maija vihjaisi tulevasti levystä, ja mitä ilmeisemmin uutta levyä pukkaisi vuonna 2020. Toivotaan niin!

PS: Muutin otsikon varmaan miljoona kertaa ja tässä vaiheessa toivoisin sitä otsikkogeneraattoria, koska musta tuntuu että nyt siinä olla ihan mikä vaan otsikko. Enää en jaksa muuttaa enkä edes keksi mitään parempaa. Joten luovutan. Olkoon näin.



Levyarvostelussa: Sunrise Avenue Heartbreak century

Sattuneesta syystä tämä on jäänyt hieman vaiheeseen tai lieneekö tätä edes koskaan aloitettu :D Levyn julkaisustahan on jo vissiin kohta kaksi vuotta. Tämä levy tuli hankittua viime vuoden alkupuolella Saksasta, yllättäen :D Levy on tietenkin Sunrise Avenuen uusin heartbreak century. Nyt vasta jotenkin pääsin kuuntelumoodiin ja ajattelinpa sitten samalla kirjoitella vähän ajatuksia ihan näin ensimmäisellä kuuntelukerralla. Välillä näinkin. Asiaan liittyvänä vinkkinä kerron, että Yle Areenasta saattaa löytyä vielä Sunrise Avenuen keikka. Se ainakin tuli viime viikolla uusinta tv:stäkin.

Sunrise Avenue on mulle kyllä todella rakas bändi vaikka viime vuoden Hartwall Areena keikka jäikin näkemättä ja ikävä keikoille on kyllä todella kova! Onneks on levyt <3 Se on fakta, että jälkimmäiset levyt muuttuvat eivätkä ne ole enää ensimmäisten kaltaisia. Niin myös tämäkin. Samun ääntähän nyt kuuntelee vaikka hän laulaisi gospelia :D Ja siis sinänsä olen varmaan vähän jäävi arvioimaankin tätä, sillä enhän mä tästä äänestä osaa varmaan sanoa mitään negatiivista :D

Levy on erilainen kuin aikaisemmat. Tuntuu näin ensikuulemalta että on monipuolisempi eikä vain sellaista perusrallatusta. Bändi on minusta kehittynyt. Taustamusiikkina tämä ainakin menee jos ei muuten. En ehkä lähtisi kuuntelemaan tätä etkoilla jos tarvitsee hakea biletysmoodi. Mutta kuuntelisin tätä sadepäivinä kun sade hakkaa ikkunoihin ja kynttilät palavat sisällä ja stereoissa soi musiikki :D Tällöin se musiikki voisi olla tätä. Levy on siis oiva levy fiilistelyyn. Todelliset Sunrise Avenue fanit nyt varmaankin kuuntelevat tätä missä ja milloin ja miten päin vain, mutta satunnaisille kuuntelijoille tämä ehkä antaa enemmän kuin pelkän biletyslevyn ja hittikappaleet.

Muutamia popimpiakin kappaleita levyltä löytyi. Niitä on esimerkiksi never let go, question marks and beautiful. En itseasiassa tiedä mitä kaikkia sinkkuja levyltä on julkaistu, mutta levyn eka sinkku oli tuo I help you hate me. Siihen en itseasiassa tykästynyt niin paljon kuin yleensä ennen näihin ensimmäisiin sinkkuihin. Kyllä se menettelee, mutta jokin siinä vain on ettei sytyttänyt ihan täysin heti. Livenähän se toki taas menee niin paljon enemmän kuin levyllä.

Miksi muuten levy päättyy aina johonkin hitaamman puoleiseen kappaleeseen? Tällä levyllä tätä edusti home, joka saa kyllä mielikuvat hyvin päätökseen. Mikäs sen parempaa kuin kotiinpaluu.

Omat TOP 3 lempparibiisit:

+ never let go

+question marks

+beautiful

Näiden tahdissa voisi kyllä popittaa ja etkoilla mennen tulleen. Sen verran räväkämpiä biisejä ovat. Kyllä tämä levy antaa enemmän kuin ottaa. <3 Nytkin tätä arvostelua kirjoittaessa olen jo kuunnellut muutaman biisin uudelleen ja sehän on aina hyvä merkki hyvästä levystä :D

Oi, miksi olenkaan aina viivytellyt levyarvostelujen kanssa, näitähän on ihan kiva kirjoitella kun on aikaa! Ehkä palataan piakkoin jonkin muun levynkin kanssa ;)

Viikon randomit

No niin, tässä se on hieman erilainen viikon randomit osio. Jokaiseen kirjaimeen on valittu tietty bändi, joka ei ole ihan suosikkibändini, mutta kuitenkin aika korkealla siellä suosikeissa. No okei, ehkä joku on myös artisti jota rakastan ;) Lisäksi kerron myös jonkin jutun ja/tai liitän suosikkibiisin ko. bändiltä.

P = PMMP. Ensimmäisenä tuli mieleen PMMP. PMMP on mulle ollut myös aika rakas bändi. En aluksi sitä rakastanut, mutta rakkaus PMMP:hen syntyi vähitellen. Veden varaan oli se levy, mikä räjäytti rakkauteni tähän bändiin. Se levy on mielestäni paras PMMP:n levy, siinä on niin pysäyttäviä, loistavia ja parhaita biisejä sekä sanoituksellisesti että musiikillisesti.

 

E = Enrique. E niin kuin Espanja ja Enrique. Enrique on kyllä mun rakkaus <3 ja rakkaus Enriqueen syntyi kyllä heti alussa. Omistan todella monia Enriquen levyjä ja ei ole tullut vielä hetkeä kun en olisi tykännyt niistä. No okei, ehkä se hetki on Enrique meni naimisiin Annansa kanssa sillä munhan se piti olla E:n morsian ;) ;) ;)

Liitän tähän kuitenkin portugalinkielisen version tuosta mahtavasta Bailando -hitistä. <3

R = Rasmus. Rasmus on mulle se teiniaikojen bändi. Vaikka Rasmuksesta tulee kyllä mieleen villit opiskeluvuodet. Muistan varmaan aina F-f-f-falling biisin tuomat muistot, eikä ne kaikki ole kyllä aina välttämättä niitä mairittelevia muistoja. Joukkoon mahtuu myös niitä noloja hetkiä. OMG :D

J = Juanes. No jossain vaiheessa varmaan kyllästyin hetkellisesti Enriqueen ja löysin Juaneksen. Oli muuten aikoja, kun pidin Juaneksesta paljon enemmän kuin E:stä. Ja tiesittekö muuten, että Juanes on esiintynyt Helsingissä? En muista vuotta, mutta se oli Helsingin Jäähallilla ja yleisöä oli vain kourallinen. Mutta se oli silti ikimuistoinen keikka <3 Välispiikit oli suurimmaksi osaksi espanjaksi ja mahtui tanssimaan, mutta rakastin sitä keikkaa täydestä sydämestä <3 <3

A = Apulanta. Apulanta ei ole merkinnyt mulle oikeastaan ikinäkoskaanmitään. :D Olen kuunnellut Apulantaa ja niiden biisit ovat ihan okei, mutta en ole mikään suunnaton Apulanta-fani. Jostain syystä Apulannasta on tullut mieleen aina vähän sellainen angsti ja anarkismi. Mutta kunnes löysin toinen jumala -kappaleen. Apulannan biiseissä sanathan ovat sitä parhaimmistoa; Toni Wirtanen on kyllä niin guru biisintekijänä että ei voi kun ihailla. Ja tämä kappale kyllä siis palautti muistot Apulantaan ja tätä biisiä voisin vaan luukuttaa vaikka kuinka paljon.

N = Neljä ruusua. Tie ajatuksiin. Ei vaadi enempää sanottavaa. Tää oli mun syvällinen ajatusbiisi vuosia sitten. Silmät kiinni ja kuunnelkaa <3

T = Tatu. Venäjänkieliset biisit. Viikonloppuna muistin erään venäjänkielisen biisin, josta taaperomme tykkäsi. Sitä kautta tuli mieleen Tatun musiikki. Olen aina tykännyt eri kielisestä musiikista, mutta jostain syystä en ole kuitenkaan löytänyt paljon venäjänkielisiä biisejä. Siitä syystä olen varmaan aina kuunnellut Tatua, kun on tehnyt mieli kuunnella venäjänkielisiä biisejä.

A = Anna Abreu.

Tämä ei vaadi enempää tekstiä.

I = Indica. Oli muuten aika lähellä ettei Indica liittynyt mun graduun. Eräs tutkimusaihe liittyi Indican musiikkiin, mutta ehkä parempi kuitenkin niin etten siitä tehnyt gradua. Olisi se silti ollut hyvä Plan B.

Ihanaa perjantaita! Tätä oli hauska tehdä. Olisi kiva jokaisesta viikonpäivästä aina tehdä myös vastaavanlainen tai sitten esim. niillä omilla suosikkikappaleilla tms. Vain taivas on taas rajana tälle mielikuvitukselle!

Viikon sinkkuvinkki

Ai kamala mikä sana tohon otsikkoon tuli, sinkkuvinkki :D Mutta koska en nyt parempaakaan keksiä ja tahdon jakaa tämän. Huomiselle on jo ajoitettu vähän erilainen viikon randomit postaus niin pakko tulla jakamaan tämä tänään. Mutta siis asiaan, huomenna ilmestyy Maija Vilkkumaalta uusi sinkku, teini. Ja mitä nyt pienen pätkän kuuntelin Maijan instagram Storysta, niin kuulostaa kyllä erittäin teiniltä :D Biisi tuo varmaan monelle mieleen teiniajan "ongelmat"; ihastukset, surut, rakastumiset ja kun mikään ei tunnu miltään jos ei saa sitä ihastusta :D

Ihanaa, että Maija on palannut maijamaisen musiikin pariin taas! Nämä Maijan uuden biisit kuulostavat kyllä juuri siltä Maijalta, josta pidin... no teinivuosina... :D On kivaa olla vanha kun voi jo fiilistellä tällaisia sinkkuja :D

Kivaa torstaita!