Hieman jo etupainotteista tällä hetkellä sanoa tälle vuodelle heipat, mutta en usko, että palaan enää tämän blogin puolelle tänä vuonna. Koska ei ole keikkoja enää, niin en oikein näe syytäkään palata tänne blogin puolelle. Marraskuu meni enkä edes muistanut tätä blogia. Yhdellä keikalla tuli oltua virtuaalisesti, nimittäin Irinan Järvenpäätalon keikalla. Päätin viime tingassa ostaa lipun ja osallistua virtuaalisesti. Parasta tässä vuodessa ovat nämä virtuaaliset keikat. <3 Oli niin ihana nähdä edes hetken verran Irina ja kokea keikka tällä uudella tavalla. <3
Paljon olisi varmasti sanottavaa tästä vuodesta, musiikista ja keikoista, mutta sanat eivät nyt oikein tule paperille. Joulukuun parasta antia (musiikillisesti) on ollut Samu Haberin kirja ja sitä kautta löydetty Sunrise Avenue uudelleen. Olen kuunnellut kirjan noin kahdessa viikossa ja siinä samalla aina kuunnellut Sunrise Avenuetakin. Ensi vuonna on bändin päätöskeikka ja on aika hyvästellä Sunrise Avenue! <3 Aasinsiltana Samulta on tullut ensimmäinen suomenkielinen biisi Enkelten kaupunki. <3 Rakkaus! Kirjan myötä löysin myös tämän biisin. En pääse yli enkä ympäri Samun äänestä, voisin kuunnella sitä päivät ja yöt <3
Mutta nyt, nauttikaa joulusta, joulumusiikista, läheisistä, perheestä ja arjen pienistä asioista! <3 Musiikki on ja pysyy, vaikka minkälainen tilanne maailmalla olisi! Palataan ensi vuonna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti