En olisi uskonut, että olisin tullut näin pian tänne blogiin - ja vielä tällaisten 'uutisten' kera. Eilen oli kiire päivä ja vasta illalla kuulin tai luin mitä oli tapahtunut. Otsikot vilisi silmissä, kuinka Yön laulaja oli antanut potkut kitaristille ja basistille :o Olin ihan että wtf - noin suoraan sanottuna. En jotenkin olisi ikinä kuvitellut tai uskonut että mun lempparibändi hajoaa. Aina tuli luettua Nightwishista, Lauri Tähkä & Elonkerjuusta ja mitä näitä nyt oli, jotka jollain tavalla ovat olleet otsikoissa hajoamisen vuoksi. Yö oli kuitenkin mulle merkittävä bändi - imperfektissä koska nyt tuntuu ettei sitä enää ole. Tai onhan se, mutta ei tulevaisuuden Yö ole enää se Yö jonka keikoilla minä kävin. Onhan Yöllä ollut myrskyisää - tapaus Jussi Hakulinen. Mutta että antaa noin vaan potkut hyvin menneen kiertueen jälkeen? Ja millä tavalla? Tekstiviestillä?
Ei pitäisi nyt uskoa liikaa lehtijuttuja. Ei sillä, että Juki tai Daffy valehtelisi, mutta asioilla on aina kaksi puolta. Emme tiedä yhtään mitään mitä taustalla on ja on ollut. Pitäisi yrittää ajatella realistisesti ja järkevästi eikä antaa tunteiden vaikuttaa. Mutta, se on vaikeaa. Juki oli mun suosikki. Ei tulevat keikat ole mitään ilman deadlinea. Ketä mä nyt tuijotan keikalla? Ja tuo tapa, jolla tämä(kin) asia tehtiin, niin on itselle aika sanoinkuvaamaton. Noh, tätä tapahtuu jatkuvasti työelämässä joka puolella - milloin koeajalla oleva henkilö sanotaan noin vaan että tää oli tässä, milloin irtisanotaan vääristä perusteista, milloin mitäkin. Ihmiset on vaan ihmisiä ja tekevät kummallisia päätöksiä. Olen aina ollut sitä mieltä, että asiat pitää voida puhua halki aikuisten kesken enkä ymmärrä enkä ehkä tule koskaan ymmärtämään, että tekstiviestillä on heitetty Juki ja Daffy ulos bändistä. Ei saisi tuomita, emme näe tai pääse Ollin pään sisälle, mitä siellä liikkuu tai mitä asiassa on. Ei saisi tuomita ketään, mutta on vaikea kuvitella, että tämä olisi ollut oikea tapa hoitaa tämä asia. Pään sisällä on vain yksi kysymys - miksi?
En halua alkaa spekuloida enempää syillä, että mitä taustalla on. Jotainhan siellä on, kun tähän on päädytty. Ihmissuhteet, kemiat ja yhteenkuuluvuus ovat aika tärkeitä asioita, joita ei vaan käsitä ennen kuin niitä kokee. Itse olen ihminen, joka on avoin, rehellinen ja en voi sietää kaksinaamaisuutta. En pysty olemaan ihmis(t)en kanssa, jotka ovat kaksinaamaisia. Tai ainakin se on hyvin vaikeaa. Loppujen lopuksi on pakko ajatella, tämä oli Yön tarina (itselle). Yö ei ole enää entisensä - eikä koskaan tule olemaan sitä mitä se eiliseen asti oli. En mene polttamaan Yön levyjä ja tulen todennäköisesti kuuntelemaan niitä vielä, mutta jokin on muuttunut. En uhoa, ettenkö enää kävisi Yön keikoilla, sillä hyvinkin saatan käydä. En pistä Yötä boikottiin, sillä tulen kuitenkin kuuntelemaan niiden levyjä ja mahdollisesti käyn vielä keikoillakin. Keikkoihin menee aikaa ja sitten kun menen niille niin ne on jotain uutta ja ihmeellistä. Tunteiden sekamelskaa, todennäköisesti. En olisi uskonut että viime lauantainen keikka oli sitten se viimeinen keikka. Mitä tästä opimme? Elä hetkessä, äläkä murehdi turhia, koskaan et voi tietää milloin et enää koe jotain asiaa. Keikka oli hyvä ja säilyy muistoissa vielä pitkään ja hetkessä siitä tuli entistä parempikin keikka, koska se jäi viimeiseksi tällä kokoonpanolla.
Toivon Jukille ja Daffylle nyt rauhaa asian käsittelemiseen ja uusia, mukavia uria <3 Uskon että kaikella on aina tarkoituksensa. Niin tälläkin. Jos jossain ei ole hyvä olla, niin on aika muuttaa suunnitelmia. Loppuun haluan vielä laittaa nyt jonkun Jukin biisin, koska Juki oli mulle Yössä se ykkönen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti