Shokki

En olisi uskonut, että olisin tullut näin pian tänne blogiin - ja vielä tällaisten 'uutisten' kera. Eilen oli kiire päivä ja vasta illalla kuulin tai luin mitä oli tapahtunut. Otsikot vilisi silmissä, kuinka Yön laulaja oli antanut potkut kitaristille ja basistille :o Olin ihan että wtf - noin suoraan sanottuna. En jotenkin olisi ikinä kuvitellut tai uskonut että mun lempparibändi hajoaa. Aina tuli luettua Nightwishista, Lauri Tähkä & Elonkerjuusta ja mitä näitä nyt oli, jotka jollain tavalla ovat olleet otsikoissa hajoamisen vuoksi. Yö oli kuitenkin mulle merkittävä bändi - imperfektissä koska nyt tuntuu ettei sitä enää ole. Tai onhan se, mutta ei tulevaisuuden Yö ole enää se Yö jonka keikoilla minä kävin. Onhan Yöllä ollut myrskyisää - tapaus Jussi Hakulinen. Mutta että antaa noin vaan potkut hyvin menneen kiertueen jälkeen? Ja millä tavalla? Tekstiviestillä? 

Ei pitäisi nyt uskoa liikaa lehtijuttuja. Ei sillä, että Juki tai Daffy valehtelisi, mutta asioilla on aina kaksi puolta. Emme tiedä yhtään mitään mitä taustalla on ja on ollut. Pitäisi yrittää ajatella realistisesti ja järkevästi eikä antaa tunteiden vaikuttaa. Mutta, se on vaikeaa. Juki oli mun suosikki. Ei tulevat keikat ole mitään ilman deadlinea. Ketä mä nyt tuijotan keikalla? Ja tuo tapa, jolla tämä(kin) asia tehtiin, niin on itselle aika sanoinkuvaamaton. Noh, tätä tapahtuu jatkuvasti työelämässä joka puolella - milloin koeajalla oleva henkilö sanotaan noin vaan että tää oli tässä, milloin irtisanotaan vääristä perusteista, milloin mitäkin. Ihmiset on vaan ihmisiä ja tekevät kummallisia päätöksiä. Olen aina ollut sitä mieltä, että asiat pitää voida puhua halki aikuisten kesken enkä ymmärrä enkä ehkä tule koskaan ymmärtämään, että tekstiviestillä on heitetty Juki ja Daffy ulos bändistä. Ei saisi tuomita, emme näe tai pääse Ollin pään sisälle, mitä siellä liikkuu tai mitä asiassa on. Ei saisi tuomita ketään, mutta on vaikea kuvitella, että tämä olisi ollut oikea tapa hoitaa tämä asia. Pään sisällä on vain yksi kysymys - miksi?

En halua alkaa spekuloida enempää syillä, että mitä taustalla on. Jotainhan siellä on, kun tähän on päädytty. Ihmissuhteet, kemiat ja yhteenkuuluvuus ovat aika tärkeitä asioita, joita ei vaan käsitä ennen kuin niitä kokee. Itse olen ihminen, joka on avoin, rehellinen ja en voi sietää kaksinaamaisuutta. En pysty olemaan ihmis(t)en kanssa, jotka ovat kaksinaamaisia. Tai ainakin se on hyvin vaikeaa. Loppujen lopuksi on pakko ajatella, tämä oli Yön tarina (itselle). Yö ei ole enää entisensä - eikä koskaan tule olemaan sitä mitä se eiliseen asti oli. En mene polttamaan Yön levyjä ja tulen todennäköisesti kuuntelemaan niitä vielä, mutta jokin on muuttunut. En uhoa, ettenkö enää kävisi Yön keikoilla, sillä hyvinkin saatan käydä. En pistä Yötä boikottiin, sillä tulen kuitenkin kuuntelemaan niiden levyjä ja mahdollisesti käyn vielä keikoillakin. Keikkoihin menee aikaa ja sitten kun menen niille niin ne on jotain uutta ja ihmeellistä. Tunteiden sekamelskaa, todennäköisesti. En olisi uskonut että viime lauantainen keikka oli sitten se viimeinen keikka. Mitä tästä opimme? Elä hetkessä, äläkä murehdi turhia, koskaan et voi tietää milloin et enää koe jotain asiaa. Keikka oli hyvä ja säilyy muistoissa vielä pitkään ja hetkessä siitä tuli entistä parempikin keikka, koska se jäi viimeiseksi tällä kokoonpanolla.

Toivon Jukille ja Daffylle nyt rauhaa asian käsittelemiseen ja uusia, mukavia uria <3 Uskon että kaikella on aina tarkoituksensa. Niin tälläkin. Jos jossain ei ole hyvä olla, niin on aika muuttaa suunnitelmia. Loppuun haluan vielä laittaa nyt jonkun Jukin biisin, koska Juki oli mulle Yössä se ykkönen <3

35 vuotta

Otsikko ei suinkaan ole mun ikä vaan tää postaus on omistettu eiliselle ja Yön juhlavuosikiertueen päätöskeikalle ;) Lippu oli ostettu jo joskus maaliskuussa ja meni tosiaan useampi kuukausi etten edes muistanut sen olemassaoloa mutta koittihan se sitten vihdoin se joulukuun 10. päivä ja sai vielä nautiskella ihanasta musiikista ja juhlavuosikeikasta <3 Oon ehkä kerran ollu tuolla areenalla ja no, odotukset oli tyypillistä areenakeikkaa. Sattuneesta syystä en lähtenyt ryysimään eturiveihin vaan jäin suosiolla puolivälin tienoille tai jopa taaemmas. Eiks aina oo sanottu että mikseripöydän luona oo parhaimmat soundit? ;) No se oli tällä kertaa tavoitepaikkana. Keikka koostui kahdesta eri osiosta ja välissä oli about puolentunnin mittainen väliaika. Eka osio oli vanhempaa Yön tuotantoa eli 80- ja 90-luvulta. Oma fiilis oli jollain tasolla vähän poissaoleva, en tiedä mistä johtui. Johtuiko siitä ettei ollutkaan tällä kertaa siellä eturiveissä ja tunnelmaan ei ihan heti päässyt alussa tai se vaan vei hetken enemmän. Keikka alkoi likaisilla legendoilla ja tässä osiossa oli Ellinoora vierailevana tähtenä. Areenakeikoissa on aina se hyvä puoli, että puitteet on jotenkin niin suurta ja siellä on ihan eri fiilis kuin pienissä klubeissa. Valot ja kaikki muu on vaan niin paljon hienompaa suurissa piireissä. <3 

Kaikkia tuollaisia hienoja efektejä oli mukana kuten yllämainitussa kuvassa valoilla tehty Yö-teksti. Kuva on muuten sinänsä hauska että olen onnistunut taltioimaan Jukin ja Daffyn kitaraheilutukset :D Pieni väliaika ja keikka jatkui sitten uudemmalla tuotannolla. Tiedä sitten mistä johtui mutta oma fiiliskin oli parempi tokalla puoliskolla. Ei sillä ekalla osiollakaan mikään huono fiilis ollut mutta selvästi parempi oli toka osio. Tiedä sitten johtuiko kappalevalinnoista vai mistä mutta tällä kertaa nyt vaan pääsin enemmän fiiliksiin tokassa osiossa. Ihan mielenkiintoista kyllä olla takana välillä, eikä aina rynniä eteen :D Ei sinänsä kaduta, sillä kaikki hienot valot ja muut efektit on musta parempia kun niitä katsoo taaempana. Ja efektejä todella oli tuolla: pyrotekniikkaa käytetty hienosti aina välillä <3 Ihanaa. Keikka kyllä kruunasi tämän keikkavuoden ja oli todella hyvä. Vaikka pakko ehkä silti todeta että en tiedä oliko tämä nyt omasta mielestä ihan paras Yön keikka mutta 9½ annan silti arvosanaksi :D

Ihana Suvi Teräsniska tuli laulamaan Särkyvää kappaleen ja Juha Tapio oli myös vierailevana tähtenä. Lavalla nähtiin myös espanjalainen flamencotanssija minne tuulet vien aikana. Ihanat espanjafibat <3 Juki lauloi katujen kuningattaren <3 Sitäkään ei ole noilla muilla keikoilla pahemmin kuullut joten ihan kiva että oli vähän speciaalia Jukillekin. Vaikka mä olisin kyllä kuunnellut Jukin laulua enemmänkin mutta tällä kertaa oli vain yksi kappale. 

Keikka päättyi rakkaus on lumivalkoiseen ja "lumisateeseen" aka paperisateeseen <3 Se oli ihan hieno päätös vaikkakin vähän ei-niin-yllättävä. Ihan hieno päätös tälle vuodelle kuten jo sanoinkin ja on se vaan yksi suosikkibändeistä tämä Yö <3 I love you guys! Nähdään taas joskus jossain keikalla mutta siihen asti kuuntelemme täällä kotona teidän levyjä. <3 Jään odottelemaan ensi vuoden keikkoja vaikken nyt tällä kertaa suunnittele mitään keikkoja ensi vuodeksi mutta kyllä niitä varmaan ilmaantuu.

Yritän ettei blogi nyt hiljenisi kovinkaan paljon mutta sitähän ei koskaan tiedä. Aika menee niin nopeesti että kohta on jo ensi vuosi ja uudet kujeet. Mutta täytyy sitten ainakin tulla raapustelemaan jotain levyistä jos tässä nyt tulee hieman keikkataukoa.