Yö: Hyvässä ja pahassa
Yö on mulle aina ollut lempparibändi ja ikisuosikki – teki ne sitten
millaisia levyjä tahansa :D Joistakin levyistä tykkää vähemmän ja jotkut taas
sit kolahtaa enemmän. En tiedä mikä seesteisyys
tässä nyt vaivaa vai onko vaan pienissä
päissä mutta tää levy kuulostaa ihan helvetin mahtavalta! (Anteeksi
kielenkäyttö!) Tai ehkä se on vaan se mielentila jossa kuuntelet jotakin levyä.
Nimittäin eka kerta tän levyn kanssa ei kyllä ollut mikään ihmeellinen. (Onko
ne ekat kerrat koskaan ihmeellisiä… :D ) Mutta nyt tokalla kertaa, tuntuu että I’m in the seventh heaven.
soditaan, kaadetaan, ne seinät joita vuosikaudet pystyyn nostetaan
En tiedä olinko niin vihainen eräästä jutusta että tarvitsin jotain
seesteistä ja muuta ajateltavaa ja siitä se sitten lähti. Aloin kuunnella tätä
levyä mutta tuntuu vaan jotenkin niin helvetin mahtavalta levyltä. (Anteeksi
taas kiroilu!) Ei Pelko ja rakkaus tuonut tällaisia tunteita. Rakkaus Yötä
kohtaan taisi juuri syventyä. Niin ja note to self: että tää levy tuli mulle
jotenkin puskan takaa. Aika menee niin helv... hitsin nopeaa ja näin vaan
mainoksen että Yöltä uusi levy. Puhumattakaan nyt sitten että olis edes ekaa
sinkkua kuullutkaan. Hyvässä ja pahassahan siis on tuo eka sinkku joka ei
silleen ekalla kerralla kyllä sytyttänyt, paitsi nyt tässä seesteissä mielentilassa. OMG, mitä
tosta Yön konserttikiertueesta tulee? Haittaako jos oon jossain nenäliinavuoreen
hautautuneena ja tuijotan vaan Juk.... eteenpäin?
parempaa kuin mikään, mitä maailma tarjoaa, on ne hetket
jotka jaetaan vain kahdestaan
Levy on itsessään kyllä myös hyvin hitaammanpuoleinen ja hyvin
Yömäinen. Ymmärrän kyllä että tavallaan Yön fanit jotka tykkää Yön rokimmasta
puolesta niin ei ehkä tästä tykkää. Välttämättä. Se vaan tarttee sen oikean
mielentilan jolloin tätä kuuntelee. Mulla se hetki on nyt. Ja huomenna. Saanko
mä seuraavaksi puhua Ollin äänestä? :D Yleensä…
no aina Juki on ollut mun suosikki Yöstä mutta nyt jotenkin tässä
seesteisessä mielentilassa Ollin ääni tulee esiin ihan eri valossa kuin ennen.
voiko pettääkään enempää kuin itseään, voiko oikein tehdessään
tehdä väärin kellekään
Tää toka sinkku Jään sun viereen ei oo kyllä keneltäkään jääny
huomaamatta että oon aika rakastunut siihen. Oon ilmeisesti rakastunut tänään
kaikkeen ja kaikkiin mutta Stina <3 Odotan tosiaankin että Stinan näkee
kiertueella. Miks ihmeessä mulla ei ole vieläkään Stinan levyjä? Jään sun
viereen saa multa täyden kympin. Levyn paras biisi. Duetot toimii.
Samoin kuin Jukin biisitkin toimii. Tai voisko ne olla toimimatta?
Mulle ei ainakaan. Oon jo ihan myyty kun Juki tulee lavalle :D Ei tää elämäni
parhaat päivät voita deadlinea eikä edellisen levyn Jukibiisiä. Mutta kyllä tää
sit kolmantena on <3.
olet maaliskuun maaninen enne, olet huhtikuun huolettomuus,
olet toukokuun toiveikas tuoksu
Siis mitä mä valehtelin aiemmin? Onhan tässä muutakin kuin slovareita.
Raastavan kaunis rakkaus, ja käsi sydämellä ovat aika meneviä ja niin kauniita.
Kuka meistä ei tahtoisi raastavan kaunista rakkautta? Yleensä en tykkää että
keikat loppuu hitaaseen mutta levylle se sopii. Ja jotenkin niin pysäyttävän
kaunis vika biisi. Sopii lopetusbiisiksi äärimmäisen hyvin. Vaikken en oo
aiemmin pahemmin tykännyt kovin hitaista mutta tämä vaan sopii.
Kuinka monta kertaa on liikaa kuunnella tämä levy yhden junamatkan
aikana?
TOP 3 biisit levyltä:
- Jään sun viereen
- Elämäni parhaat päivät
- Kuvitellaan niin
Hetki on kaunis. Ja pysäyttävä. Ja toivottavasti kestää kauan.
Ps: Ensi perjantaina <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti