Long time no see

Irina! Eilen Tavastialla <3. Yksi sana/merkki ja se olis <3. En ees muista millon viimeks oon ollu Irinan keikalla mutta kyllä tätä oli odotettu. Vaikka uusin coverlevy ei nyt ihan täysin oo kolahtanut mutta on aina kiva kuunnella vähän erilaisempaa musiikkia lemppariartistilta. Voisin ehkä jopa peräti kyllästyä jos kokoajan tulisi pokan kaltaisin superhittejä. Keikka alkoi hyvin aikaisin, jo ysin jälkeen,  ja melkeinpä sitä tuli kiire mutta hyvin näemmä ehdin kun eturivipaikankin sain! :D

Keikka koostui siis lähtökohtaisesti kaikista Mikä mahtaa olla in -levyn biiseistä mutta mukaan mahtui muutamia Irinan omia biisejä kuten koko kuva, kuurupiiloa, näe minut tässä, hiljaisuus, pokka, miksi hänkin on täällä (!), kirosanat. Erityiskiitos MHOT:lle <3. Se muistutti paluun tuohon levyyn ja taidanpa mennä sen siirtämään levyhyllystä soittimeen. Oikeesti ikävä tota levyä ja noita aikoja. Coverbiiseistäkin olin ihan fiiliksissä, oli niin huippua nähdä Irinaa ja poikia lavalla. Superkivaa oli se että oli extraa eli vierailijoita ja oijoi, miten komea Antti Untamala on <3 Rakastuin noin sekunnissa siihen ja siinäpä se mun edessä oli niin hyvät oli oltavat. Sorit tuijotuksesta :D En oo pahemmin Reduxin keikoilla käyny mutta ah, voisin lähteä heti <3 Antti U ehkä vähän varasti mun huomiota muista mutta kerrankos sitä. 

Kattokaa nyt sitä; mies ja viulu, oon myyty <3

Irina luotti tällä kertaa mustaan ja housuihin. En edes muista millon viimeks oon Irinalla nähny keikalla housut, sen verran ihania mekkoja sillä on ollut aina keikoilla. Kerrankin oli ihanaa olla vähän väljemmässä salissa eikä ollut ollenkaan känniääliöitä. On niin ihana nähdä bändi jonka kaikki jäsenet on niin huippuja. Jannekin oli jotenkin riehakkaammalla tuulella kuin yleensä :D Korvikset ja kaikkee :D

Nyt ei ajatus kyllä pysty tän parempaan. Oon ihan fiiliksissä Antis... keikasta. Oli vaan niin huippua nähdä Irina pitkästä aikaa lavalla. Ties koska pääsee taas. Tai ylipäätään keikoille. Nyt ei oo muuten tiedossa mitään keikkaa johonkin aikaan. Mutta aika tunnetusti menee nopeasti niin ehkä tässä vielä jotain ilmaantuu.

Joten johonkin asti moimoi ja joskus taas nähdään :D

Jenni

Varsin huono keikkabloggaaja täällä hei. Jokin on kyllä paljostikin muuttunut, sillä ennen oli aina pakko tulla kirjoittamaan heti keikan jälkeen, oli sitten kotona neljältä tai kahdelta niin tietokone aukesi. Nyt meni sitten näinkin monta päivää ennen kuin Jennin keikasta pääsin kirjoittamaan.

Viime vkl oli siis varsinainen keikkaviikonloppu ja sunnuntaina tieni vei Espooseen Jennin keikalle. Ikinä nyt en ollut käynyt edes tuolla tapiolasalissa mutta ihan mukava paikkahan se oli. Varasin taas paikan tyypillisesti reunasta ja riviltä kahdeksan. Aika hyvät näkymäthän tuolta oli ihan kaikkialta. 

Ensimmäinen osa keikasta oli hieman akustisempi ja rauhallisempi ja alkoi  duranduranilla. Ja oli siis normiversiota rauhallisempi. Jenni taisi istua koko ekan osuuden pieniä taukoja lukuunottamatta. Tää osa oli vaan jotenkin niin special ja niin hieno. <3 Niin erilaista kuin joku perustavastia. Ja Jenni on ihana! Ja niin monipuolinen! Taitava! Osaava!

Duranduran, tyttövuodet, kaukaa, toinen, päivät on täällä hitaita, suru on kunniavieras, tunnoton, vedenalaista, selvästi päihtynyt, caramba

Tuossa kutakuinkin eka osuus. Suurkiitos ihanasta kaukaasta <3 I love it! Caramba oli vain elämäästä ja sopi sinänsä aika hyvin tohon loppuun. 

Sitten tuli toka osuus, joka oli sitten menevämpi. 

muistan kirkkauden,  junat ja naiset, mustaa kahvia, enkelit pitävät huolta, vanki, sivullinen, minä ja hän, nettiin, eden, ihmisten edessä, en halua kuolla tänä yönä, minä sinua vaan, malja

Nuo uudet biisit, jotka löytyvät Terra platinapainokselta niin on aika hyviä. Pakko on varmaan ostaa se levy ellen malta odottaa hieman niin sitten se tulee kuitenkin kohta jonnekin alekoriin. 

 

Jennin keikoilla on aina niin upeaa tuo lavastus ja sisustus (voiko sitä sisustukseksi sanoa?) Valot oli myös niin upeita. Iso suurkiitos kaikille ihanille valomiehille <3 Te ootte loistavia. En nyt muista mikä biisi se oli mutta niin upeat valot, sopi juuri siihen biisiin niin täydellisesti ettei tosikaan. Yritin ottaa kuvaakin (hyss hyss, oli joo vissiin kuvauskielto!) mutta eihän se nyt kuvissa miltään näytä. Tai ainakaan samalta. 

Huono puoli tässä on kun kirjoittaan keikasta kauan sen jälkeen, niin ei muista niitä yksityiskohtia. Keikka oli ihan superhyperloistava. Jenni on vaan niin ammattilainen ettei se nyt mitään huonoa keikkaa ikinä teekkään. <3 En tiedä milloin pääsis taas Jennin keikalle mutta toivotaan että piakkoin. 

Koska keikka oli superhyvä niin ei tässä nyt sen suuremmin oo sanottavaa. Perjantai-illan relaxmodet kutsuu nyt niin palaillaan taas joskus. Kiirettä pitää mutta yritän tehdä myös tänne jotain juttua. Viimeistään kuun lopussa sit ;)

Yötä vastaanottamassa osa 2

Hellouuu, I am back! Tulin kuin tulin kuitenkin kirjoittamaan fiiliksiä eilisestä keikasta. (note to self: tämä aloitettu siis jo eilen) Tätä keikkaa oli odotettu. Päivitin jopa twitteriin keikasta mikä on muuten pirun harvinaista eli jo tämä kertoo että keikkaa oli odotettu :D Ei sillä etten olisi odottanut aiempia/muita keikkoja mutta eri tavalla tätä oli odotettu. Se johtuu ihan täysin tosta uudesta levystä. Oon ollu niin fiiliksissä siitä että vaan halusin nähdä Yön pitkästä aikaa. Kelasin muuten että en oo vuoden 2012 nähny Yötä :o

Keikka oli siis Kulttuuritalolla, jossa en nyt kyllä niin usein ole käynyt. Saavuin hyvissä ajoin aika viime tingassa tai no, olihan siinä cavan juotava aukko kuitenkin :D ja sit ei kun omalle paikalle odottelemaan keikan alkua. Näissä keikoissa on muuten se hyvä puoli että 1) ne alkaa ajoissa 2) siellä ei oo liian humalassa porukka. Toisaalta, mikä tuli huomattua eilenkin, niin on ihan hiton vaikeata katsoa keikkaa istualtaan - väkisinkin siinä tekis mieli nousta jammailemaan :D 

Tiesin että keikan eka osa on Varietee-levy. Soittavat siis koko Varietee-levyn ja tokassa osassa sitten muita Yön biisejä. Odotin silti innolla, koska Varietee-levyllä oli ihan hyviä biisejä. Pakkohan se oli viikolla kuunnella että tietää mitä odotettavissa on :D Osa toki tuntemattomia, osa tuttuja. Jotenkin vaan olin koko keikan fiiliksissä ettei mikään haitannut. Noh, toki se yks kemiläinen joka sit päätti tulla siihen eteen seisomaan juuri Jukin biisin ajaksi. Ei sekään toki pilannut mitään mutta ohuesti harmitti. Juki sit lauloi ekassa osassa vain varjot häntä seuraa. Ja joo, tokihan se aika mieleenpainuva oli. <3

Tiiättekö mitä? Mun rakkaus on laajentunut. En suinkaan enää tuijota koko keikkaa pelkästään Jukia vaan huomasin että sitä oikeesti seurasi ja tarkkaili ja fiilisteli ja vaikka mitä ihan koko bändiä. Tottakai paikka oli edelleenkin valittu "Jukin puolelta" :D Vaikea kuvitella itseään muutenkaan Daffyn puolella. Ei se Juki lemppareista mihinkään häviä mutta jotenkin olin vaan niin fiiliksissä koko bändistä :D Niin, ja cavalla ei sitten ollut mitään asiaa niihin fiiliksiin. 

No sitten tuli väliaika ja toinen viinilasillinen. Toinen osa olikin ihan ylläriä että mitä sieltä tulee. Tiesin että Stina tulee laulamaan jään sun viereen. Kaikin puolin keikka oli aika yllättävä. Ihan loppuun asti sai kyllä kokea ylläreitä. Ensinnäkin keikka alkoi rakkaus on lumivalkoisella. En kyllä muista koko keikkalistaa mutta yritetään. Sitten toinen ylläri oli Jukipotpuri. Juki siis lauloi biisejänsä putkeen. Juu, kelpaa <3 En valita <3 Olisin toki halunnu kuulla Jukilta vaikka koko kakstuntisen mutta kelpaa tämäkin. Olli ja Stina duetoi myös toisen biisin, Samulin ja Sanin tuhat yötä. En oo kovin suuri Samuli Edelman -fani mutta tämä versio kyllä menetteli. Olisin vaan ehkä halunnut kuulla jonkun Yöbiisin Stinan feattaamana. Niitä olisi riittänyt. Ajatus harppoo nyt vähän sinne ja tänne ja tonne mutta Jukista tuli vielä mieleen että Juki muuten lauloi jonkun ihan oudon (?) biisin mutta kyllä sitäkin kelpasi kuunnella ja silmä lepäsi <3 Toistan itseäni, voisin kuunnella Jukilta koko keikan. 

Mitä ylläreihin viittasin, niin jotkut biisit tulivat niin yllätyksenä vaikka ei nyt suinkaan kovin erikoisia biisejä kuultu. Tarkoitan siis että perus pettävällä jäällä, ihmisen poika. Uudelta levyltä tuli vain neljä biisiä eli mainittujen lisäksi vielä tyhmä ylpeys ja parempaa kuin mikään. Ja tietenkin hyvässä ja pahassa tuli.

Tiiättekö vielä mitä? Voitteko tehä kiertueen jossa soitatte koko uuden levyn biisit? Koska oon niin fiiliksissä uusista biiseistä niin tahdon tällaiselle kiertueelle. <3 Samatenkin kuin sellanen Jukin mittainen kiertuekin olis ihan jees. Kaikki jotka kattoi putouksen eilen niin tietää että se joku hahmo oli myös Yön keikalla. Olisin vaan halunnu ne sanat jotka se hahmo ja Olli lauloi. Putouksessahan se oli tosi lyhyt pätkä joka näytettiin. Sanat olisi liittyneet niin hyvin tähän taloustilanteeseen ja yt-juttuihin. En muista mitkä oli encorekappaleet mutta ihan vika oli kiitos ja kunnia. Ja silloin porukka nousi seisomaankin. Itse varmaan etunenässä. Konserttisalikeikoissa pientä miinusta tulee aina istumapaikoista. Niin kivoja kuin nekin keikat on mutta jostain syystä aina vaikea pysyä aloillaan.

Mutta se siitä, kiitos Yö <3 Ootte ihan parhaita! Haluaisin tosi pian taas teiän keikalle mutta eipä tiiä milloin pääsee.

Palataan taas piakkoin, nopeammin kuin kukaan arvaakaan, tänään nimittäin suunta keikalle.

Yötä vastaanottamassa osa 1

Koska en oo tekniikan ihmelapsi niin en löytänyt tähän sitä videota youtubesta, jonka olisin halunnut lisätä. Eli Sibeliustalon keikan Jukiosuuden. Sama kuin mikä tuli eilen. Eli tähän tuli nyt aika randomi Jukiosuus. Mutta koska Juki <3 niin laitan silti. Laajempi keikkaraportti eiliseltä tulee jossain vaiheessa. Sen vaan sanon että huh huh <3 Olin aika pähkinöinä koko keikan <3 Enkä vaan Jukin ansiosta vaan ihan koko bändin. <3

Levyarvostelussa: Yö hyvässä ja pahassa

Yö: Hyvässä ja pahassa

Yö on mulle aina ollut lempparibändi ja ikisuosikki – teki ne sitten millaisia levyjä tahansa :D Joistakin levyistä tykkää vähemmän ja jotkut taas sit kolahtaa enemmän. En tiedä mikä seesteisyys tässä nyt vaivaa vai onko vaan pienissä päissä mutta tää levy kuulostaa ihan helvetin mahtavalta! (Anteeksi kielenkäyttö!) Tai ehkä se on vaan se mielentila jossa kuuntelet jotakin levyä. Nimittäin eka kerta tän levyn kanssa ei kyllä ollut mikään ihmeellinen. (Onko ne ekat kerrat koskaan ihmeellisiä… :D ) Mutta nyt tokalla kertaa, tuntuu että I’m in the seventh heaven. 

                                    soditaan, kaadetaan, ne seinät joita vuosikaudet pystyyn nostetaan

En tiedä olinko niin vihainen eräästä jutusta että tarvitsin jotain seesteistä ja muuta ajateltavaa ja siitä se sitten lähti. Aloin kuunnella tätä levyä mutta tuntuu vaan jotenkin niin helvetin mahtavalta levyltä. (Anteeksi taas kiroilu!) Ei Pelko ja rakkaus tuonut tällaisia tunteita. Rakkaus Yötä kohtaan taisi juuri syventyä. Niin ja note to self: että tää levy tuli mulle jotenkin puskan takaa. Aika menee niin helv... hitsin nopeaa ja näin vaan mainoksen että Yöltä uusi levy. Puhumattakaan nyt sitten että olis edes ekaa sinkkua kuullutkaan. Hyvässä ja pahassahan siis on tuo eka sinkku joka ei silleen ekalla kerralla kyllä sytyttänyt, paitsi nyt tässä seesteissä mielentilassa. OMG, mitä tosta Yön konserttikiertueesta tulee? Haittaako jos oon jossain nenäliinavuoreen hautautuneena ja tuijotan vaan Juk.... eteenpäin?

                                  parempaa kuin mikään, mitä maailma tarjoaa, on ne hetket

                                  jotka jaetaan vain kahdestaan    

Levy on itsessään kyllä myös hyvin hitaammanpuoleinen ja hyvin Yömäinen. Ymmärrän kyllä että tavallaan Yön fanit jotka tykkää Yön rokimmasta puolesta niin ei ehkä tästä tykkää. Välttämättä. Se vaan tarttee sen oikean mielentilan jolloin tätä kuuntelee. Mulla se hetki on nyt. Ja huomenna. Saanko mä seuraavaksi puhua Ollin äänestä? :D Yleensä…  no aina Juki on ollut mun suosikki Yöstä mutta nyt jotenkin tässä seesteisessä mielentilassa Ollin ääni tulee esiin ihan eri valossa kuin ennen. 

                                  voiko pettääkään enempää kuin itseään, voiko oikein tehdessään

                                  tehdä väärin kellekään

Tää toka sinkku Jään sun viereen ei oo kyllä keneltäkään jääny huomaamatta että oon aika rakastunut siihen. Oon ilmeisesti rakastunut tänään kaikkeen ja kaikkiin mutta Stina <3 Odotan tosiaankin että Stinan näkee kiertueella. Miks ihmeessä mulla ei ole vieläkään Stinan levyjä? Jään sun viereen saa multa täyden kympin. Levyn paras biisi. Duetot toimii.

Samoin kuin Jukin biisitkin toimii. Tai voisko ne olla toimimatta? Mulle ei ainakaan. Oon jo ihan myyty kun Juki tulee lavalle :D Ei tää elämäni parhaat päivät voita deadlinea eikä edellisen levyn Jukibiisiä. Mutta kyllä tää sit kolmantena on <3. 

                                olet maaliskuun maaninen enne, olet huhtikuun huolettomuus,

                                olet toukokuun toiveikas tuoksu 

Siis mitä mä valehtelin aiemmin? Onhan tässä muutakin kuin slovareita. Raastavan kaunis rakkaus, ja käsi sydämellä ovat aika meneviä ja niin kauniita. Kuka meistä ei tahtoisi raastavan kaunista rakkautta? Yleensä en tykkää että keikat loppuu hitaaseen mutta levylle se sopii. Ja jotenkin niin pysäyttävän kaunis vika biisi. Sopii lopetusbiisiksi äärimmäisen hyvin. Vaikken en oo aiemmin pahemmin tykännyt kovin hitaista mutta tämä vaan sopii.

Kuinka monta kertaa on liikaa kuunnella tämä levy yhden junamatkan aikana?

TOP 3 biisit levyltä:

- Jään sun viereen

- Elämäni parhaat päivät

- Kuvitellaan niin

Hetki on kaunis. Ja pysäyttävä. Ja toivottavasti kestää kauan.

Ps: Ensi perjantaina <3

Erin

Mistä tietää että on muuttunut? Siitä että kirjoittaa keikkaraportin vasta vaikka päivän päästä keikasta. Ennen oli pakko kirjoittaa aina heti vaikka se tarkoitti monesti keskiyötä mutta niin sitä vaan avasi koneen yöllä ja alkoi kirjoittaa. Kuulemma muisti paremmin keikasta niin. Tottahan se onkin, mutta aina ei vaan jaksa ja jos muutamat viime yöt on mennyt heikoilla yöunilla niin ei tullut mieleenkään alkaa kirjoittaa keikasta keikan jälkeen. Noh, mutta tässä sitä taas ollaan ja oltiin perjantaina siis ihanaisen Erinin keikalla Circuksessa. Keikka oli nyt suhteellisen vikoja ennen pidempää taukoa ja siksi sinne(kin) oli päästävä. Ja ei voisi yhtään haitata että meni. Päivä oli muuten todella hektinen ja kaikkea muuta kuin rauhallista ja kivaa niin jotenkin se huokui sitten vielä keikan ovelle asti. Ja siitä sitten toinen maailma avautui. Sisälle kun pääsin niin eipä ollut tungosta. Keikan huhuiltiin alkavan puoli yksitoista mutta lähemmäs yksitoista taisi kello olla kun se keikka alkoi. Ihan noin kauheesti en pitänyt aloitusbiisistä joka oli Alouette. Se ranskankielinen osuus siinä biisissä vaan tökkii (T.Neiti ranskanvihaaja). Muutenhan Erin oli ihana ja vielä kerran ihana <3 Eturivipaikkakin tuli lunastettua mutta kuvat vaan ei pahemmin ehkä onnistuneet - kiitos savun ja valojen tai valojen puutteen. Mutta eipä ne kuvat haittaa kun ihan kaikkea tunnelmaa ei kuitenkaan saa tallennettua kuviin. 

Erin on varmasti mun yksi suosikkiartisteista ja sen huomaa, yhtään "huonoa" biisiä ei tullut ja kaikista biiseistä vaan on aina niin fiiliksissä ja onnellinen <3 Biisejä tuli sopivasti sekä ekalta että tokalta levyltä. Ekalta levyltä taisi tulla varmaan kaikki tai ainakin suurin osa. Uudelta levyltä sit näitä hittibiisejä toiset mimmit, sä osaat, älä tule hyvä tyttö, ei taida tietää tyttö, väärä mies ja oisko se toi.

Vaikka yleisöä ei silleen tungokseksi asti ollut, niin silti tuntui, että jokainen tuolla oli Erin-fani tavalla tai toisella. Että nimenomaan nyt Eriniä oltiin lähdetty katsomaan. Mikä on hyvä asia, koska näin sitten keikkaääliöitä ei siellä ole. Sanat ei riitä kertomaan oikeastaan enempää keikasta. Keikka oli mahtava, Erin ihana, bändi loistava ja sitä rataa niin ehkä syvennyn muistelemaan keikkaa kuvien välityksellä sunnuntain ratoksi. Sen sanon vielä, että keikkaan tuo niin paljon enemmän kun on sitä jotain ja se jokin tällä keikalla oli bändi. Yhtään siis nyt väheksymättä Eriniä, laulajahan se illan tähti on mutta musta vaan on kiva on mukana viulua ja muuta instrumenttia. Välispiikitkin on aina plussaa, nyt niitä ei sen pahemmin ollut, mitään erityisiä siis. 

Mutta näihin tunnelmiin, palataan piakkoin, sillä kirjoittelin tuossa viime viikon junamatkalla levyarvostelun Yön levystä. Saa ny nähä kehtaako sitä julkistaa mutta tulossa se on jossain vaiheessa. Viime yönä tuli taas kuunneltua se Yön levy eli oon tosissaan varmaan rakastunut siihen <3. Oon ihan selkeesti nyt liekeissä tän blogin suhteen kun tekstiä tuppaa. Katotaan mitä muuta keksin lähiaikoina :D Ei kande toivoa kyllä liikoja :D