Long time no see

Irina! Eilen Tavastialla <3. Yksi sana/merkki ja se olis <3. En ees muista millon viimeks oon ollu Irinan keikalla mutta kyllä tätä oli odotettu. Vaikka uusin coverlevy ei nyt ihan täysin oo kolahtanut mutta on aina kiva kuunnella vähän erilaisempaa musiikkia lemppariartistilta. Voisin ehkä jopa peräti kyllästyä jos kokoajan tulisi pokan kaltaisin superhittejä. Keikka alkoi hyvin aikaisin, jo ysin jälkeen,  ja melkeinpä sitä tuli kiire mutta hyvin näemmä ehdin kun eturivipaikankin sain! :D

Keikka koostui siis lähtökohtaisesti kaikista Mikä mahtaa olla in -levyn biiseistä mutta mukaan mahtui muutamia Irinan omia biisejä kuten koko kuva, kuurupiiloa, näe minut tässä, hiljaisuus, pokka, miksi hänkin on täällä (!), kirosanat. Erityiskiitos MHOT:lle <3. Se muistutti paluun tuohon levyyn ja taidanpa mennä sen siirtämään levyhyllystä soittimeen. Oikeesti ikävä tota levyä ja noita aikoja. Coverbiiseistäkin olin ihan fiiliksissä, oli niin huippua nähdä Irinaa ja poikia lavalla. Superkivaa oli se että oli extraa eli vierailijoita ja oijoi, miten komea Antti Untamala on <3 Rakastuin noin sekunnissa siihen ja siinäpä se mun edessä oli niin hyvät oli oltavat. Sorit tuijotuksesta :D En oo pahemmin Reduxin keikoilla käyny mutta ah, voisin lähteä heti <3 Antti U ehkä vähän varasti mun huomiota muista mutta kerrankos sitä. 

Kattokaa nyt sitä; mies ja viulu, oon myyty <3

Irina luotti tällä kertaa mustaan ja housuihin. En edes muista millon viimeks oon Irinalla nähny keikalla housut, sen verran ihania mekkoja sillä on ollut aina keikoilla. Kerrankin oli ihanaa olla vähän väljemmässä salissa eikä ollut ollenkaan känniääliöitä. On niin ihana nähdä bändi jonka kaikki jäsenet on niin huippuja. Jannekin oli jotenkin riehakkaammalla tuulella kuin yleensä :D Korvikset ja kaikkee :D

Nyt ei ajatus kyllä pysty tän parempaan. Oon ihan fiiliksissä Antis... keikasta. Oli vaan niin huippua nähdä Irina pitkästä aikaa lavalla. Ties koska pääsee taas. Tai ylipäätään keikoille. Nyt ei oo muuten tiedossa mitään keikkaa johonkin aikaan. Mutta aika tunnetusti menee nopeasti niin ehkä tässä vielä jotain ilmaantuu.

Joten johonkin asti moimoi ja joskus taas nähdään :D

Jenni

Varsin huono keikkabloggaaja täällä hei. Jokin on kyllä paljostikin muuttunut, sillä ennen oli aina pakko tulla kirjoittamaan heti keikan jälkeen, oli sitten kotona neljältä tai kahdelta niin tietokone aukesi. Nyt meni sitten näinkin monta päivää ennen kuin Jennin keikasta pääsin kirjoittamaan.

Viime vkl oli siis varsinainen keikkaviikonloppu ja sunnuntaina tieni vei Espooseen Jennin keikalle. Ikinä nyt en ollut käynyt edes tuolla tapiolasalissa mutta ihan mukava paikkahan se oli. Varasin taas paikan tyypillisesti reunasta ja riviltä kahdeksan. Aika hyvät näkymäthän tuolta oli ihan kaikkialta. 

Ensimmäinen osa keikasta oli hieman akustisempi ja rauhallisempi ja alkoi  duranduranilla. Ja oli siis normiversiota rauhallisempi. Jenni taisi istua koko ekan osuuden pieniä taukoja lukuunottamatta. Tää osa oli vaan jotenkin niin special ja niin hieno. <3 Niin erilaista kuin joku perustavastia. Ja Jenni on ihana! Ja niin monipuolinen! Taitava! Osaava!

Duranduran, tyttövuodet, kaukaa, toinen, päivät on täällä hitaita, suru on kunniavieras, tunnoton, vedenalaista, selvästi päihtynyt, caramba

Tuossa kutakuinkin eka osuus. Suurkiitos ihanasta kaukaasta <3 I love it! Caramba oli vain elämäästä ja sopi sinänsä aika hyvin tohon loppuun. 

Sitten tuli toka osuus, joka oli sitten menevämpi. 

muistan kirkkauden,  junat ja naiset, mustaa kahvia, enkelit pitävät huolta, vanki, sivullinen, minä ja hän, nettiin, eden, ihmisten edessä, en halua kuolla tänä yönä, minä sinua vaan, malja

Nuo uudet biisit, jotka löytyvät Terra platinapainokselta niin on aika hyviä. Pakko on varmaan ostaa se levy ellen malta odottaa hieman niin sitten se tulee kuitenkin kohta jonnekin alekoriin. 

 

Jennin keikoilla on aina niin upeaa tuo lavastus ja sisustus (voiko sitä sisustukseksi sanoa?) Valot oli myös niin upeita. Iso suurkiitos kaikille ihanille valomiehille <3 Te ootte loistavia. En nyt muista mikä biisi se oli mutta niin upeat valot, sopi juuri siihen biisiin niin täydellisesti ettei tosikaan. Yritin ottaa kuvaakin (hyss hyss, oli joo vissiin kuvauskielto!) mutta eihän se nyt kuvissa miltään näytä. Tai ainakaan samalta. 

Huono puoli tässä on kun kirjoittaan keikasta kauan sen jälkeen, niin ei muista niitä yksityiskohtia. Keikka oli ihan superhyperloistava. Jenni on vaan niin ammattilainen ettei se nyt mitään huonoa keikkaa ikinä teekkään. <3 En tiedä milloin pääsis taas Jennin keikalle mutta toivotaan että piakkoin. 

Koska keikka oli superhyvä niin ei tässä nyt sen suuremmin oo sanottavaa. Perjantai-illan relaxmodet kutsuu nyt niin palaillaan taas joskus. Kiirettä pitää mutta yritän tehdä myös tänne jotain juttua. Viimeistään kuun lopussa sit ;)

Yötä vastaanottamassa osa 2

Hellouuu, I am back! Tulin kuin tulin kuitenkin kirjoittamaan fiiliksiä eilisestä keikasta. (note to self: tämä aloitettu siis jo eilen) Tätä keikkaa oli odotettu. Päivitin jopa twitteriin keikasta mikä on muuten pirun harvinaista eli jo tämä kertoo että keikkaa oli odotettu :D Ei sillä etten olisi odottanut aiempia/muita keikkoja mutta eri tavalla tätä oli odotettu. Se johtuu ihan täysin tosta uudesta levystä. Oon ollu niin fiiliksissä siitä että vaan halusin nähdä Yön pitkästä aikaa. Kelasin muuten että en oo vuoden 2012 nähny Yötä :o

Keikka oli siis Kulttuuritalolla, jossa en nyt kyllä niin usein ole käynyt. Saavuin hyvissä ajoin aika viime tingassa tai no, olihan siinä cavan juotava aukko kuitenkin :D ja sit ei kun omalle paikalle odottelemaan keikan alkua. Näissä keikoissa on muuten se hyvä puoli että 1) ne alkaa ajoissa 2) siellä ei oo liian humalassa porukka. Toisaalta, mikä tuli huomattua eilenkin, niin on ihan hiton vaikeata katsoa keikkaa istualtaan - väkisinkin siinä tekis mieli nousta jammailemaan :D 

Tiesin että keikan eka osa on Varietee-levy. Soittavat siis koko Varietee-levyn ja tokassa osassa sitten muita Yön biisejä. Odotin silti innolla, koska Varietee-levyllä oli ihan hyviä biisejä. Pakkohan se oli viikolla kuunnella että tietää mitä odotettavissa on :D Osa toki tuntemattomia, osa tuttuja. Jotenkin vaan olin koko keikan fiiliksissä ettei mikään haitannut. Noh, toki se yks kemiläinen joka sit päätti tulla siihen eteen seisomaan juuri Jukin biisin ajaksi. Ei sekään toki pilannut mitään mutta ohuesti harmitti. Juki sit lauloi ekassa osassa vain varjot häntä seuraa. Ja joo, tokihan se aika mieleenpainuva oli. <3

Tiiättekö mitä? Mun rakkaus on laajentunut. En suinkaan enää tuijota koko keikkaa pelkästään Jukia vaan huomasin että sitä oikeesti seurasi ja tarkkaili ja fiilisteli ja vaikka mitä ihan koko bändiä. Tottakai paikka oli edelleenkin valittu "Jukin puolelta" :D Vaikea kuvitella itseään muutenkaan Daffyn puolella. Ei se Juki lemppareista mihinkään häviä mutta jotenkin olin vaan niin fiiliksissä koko bändistä :D Niin, ja cavalla ei sitten ollut mitään asiaa niihin fiiliksiin. 

No sitten tuli väliaika ja toinen viinilasillinen. Toinen osa olikin ihan ylläriä että mitä sieltä tulee. Tiesin että Stina tulee laulamaan jään sun viereen. Kaikin puolin keikka oli aika yllättävä. Ihan loppuun asti sai kyllä kokea ylläreitä. Ensinnäkin keikka alkoi rakkaus on lumivalkoisella. En kyllä muista koko keikkalistaa mutta yritetään. Sitten toinen ylläri oli Jukipotpuri. Juki siis lauloi biisejänsä putkeen. Juu, kelpaa <3 En valita <3 Olisin toki halunnu kuulla Jukilta vaikka koko kakstuntisen mutta kelpaa tämäkin. Olli ja Stina duetoi myös toisen biisin, Samulin ja Sanin tuhat yötä. En oo kovin suuri Samuli Edelman -fani mutta tämä versio kyllä menetteli. Olisin vaan ehkä halunnut kuulla jonkun Yöbiisin Stinan feattaamana. Niitä olisi riittänyt. Ajatus harppoo nyt vähän sinne ja tänne ja tonne mutta Jukista tuli vielä mieleen että Juki muuten lauloi jonkun ihan oudon (?) biisin mutta kyllä sitäkin kelpasi kuunnella ja silmä lepäsi <3 Toistan itseäni, voisin kuunnella Jukilta koko keikan. 

Mitä ylläreihin viittasin, niin jotkut biisit tulivat niin yllätyksenä vaikka ei nyt suinkaan kovin erikoisia biisejä kuultu. Tarkoitan siis että perus pettävällä jäällä, ihmisen poika. Uudelta levyltä tuli vain neljä biisiä eli mainittujen lisäksi vielä tyhmä ylpeys ja parempaa kuin mikään. Ja tietenkin hyvässä ja pahassa tuli.

Tiiättekö vielä mitä? Voitteko tehä kiertueen jossa soitatte koko uuden levyn biisit? Koska oon niin fiiliksissä uusista biiseistä niin tahdon tällaiselle kiertueelle. <3 Samatenkin kuin sellanen Jukin mittainen kiertuekin olis ihan jees. Kaikki jotka kattoi putouksen eilen niin tietää että se joku hahmo oli myös Yön keikalla. Olisin vaan halunnu ne sanat jotka se hahmo ja Olli lauloi. Putouksessahan se oli tosi lyhyt pätkä joka näytettiin. Sanat olisi liittyneet niin hyvin tähän taloustilanteeseen ja yt-juttuihin. En muista mitkä oli encorekappaleet mutta ihan vika oli kiitos ja kunnia. Ja silloin porukka nousi seisomaankin. Itse varmaan etunenässä. Konserttisalikeikoissa pientä miinusta tulee aina istumapaikoista. Niin kivoja kuin nekin keikat on mutta jostain syystä aina vaikea pysyä aloillaan.

Mutta se siitä, kiitos Yö <3 Ootte ihan parhaita! Haluaisin tosi pian taas teiän keikalle mutta eipä tiiä milloin pääsee.

Palataan taas piakkoin, nopeammin kuin kukaan arvaakaan, tänään nimittäin suunta keikalle.

Yötä vastaanottamassa osa 1

Koska en oo tekniikan ihmelapsi niin en löytänyt tähän sitä videota youtubesta, jonka olisin halunnut lisätä. Eli Sibeliustalon keikan Jukiosuuden. Sama kuin mikä tuli eilen. Eli tähän tuli nyt aika randomi Jukiosuus. Mutta koska Juki <3 niin laitan silti. Laajempi keikkaraportti eiliseltä tulee jossain vaiheessa. Sen vaan sanon että huh huh <3 Olin aika pähkinöinä koko keikan <3 Enkä vaan Jukin ansiosta vaan ihan koko bändin. <3

Levyarvostelussa: Yö hyvässä ja pahassa

Yö: Hyvässä ja pahassa

Yö on mulle aina ollut lempparibändi ja ikisuosikki – teki ne sitten millaisia levyjä tahansa :D Joistakin levyistä tykkää vähemmän ja jotkut taas sit kolahtaa enemmän. En tiedä mikä seesteisyys tässä nyt vaivaa vai onko vaan pienissä päissä mutta tää levy kuulostaa ihan helvetin mahtavalta! (Anteeksi kielenkäyttö!) Tai ehkä se on vaan se mielentila jossa kuuntelet jotakin levyä. Nimittäin eka kerta tän levyn kanssa ei kyllä ollut mikään ihmeellinen. (Onko ne ekat kerrat koskaan ihmeellisiä… :D ) Mutta nyt tokalla kertaa, tuntuu että I’m in the seventh heaven. 

                                    soditaan, kaadetaan, ne seinät joita vuosikaudet pystyyn nostetaan

En tiedä olinko niin vihainen eräästä jutusta että tarvitsin jotain seesteistä ja muuta ajateltavaa ja siitä se sitten lähti. Aloin kuunnella tätä levyä mutta tuntuu vaan jotenkin niin helvetin mahtavalta levyltä. (Anteeksi taas kiroilu!) Ei Pelko ja rakkaus tuonut tällaisia tunteita. Rakkaus Yötä kohtaan taisi juuri syventyä. Niin ja note to self: että tää levy tuli mulle jotenkin puskan takaa. Aika menee niin helv... hitsin nopeaa ja näin vaan mainoksen että Yöltä uusi levy. Puhumattakaan nyt sitten että olis edes ekaa sinkkua kuullutkaan. Hyvässä ja pahassahan siis on tuo eka sinkku joka ei silleen ekalla kerralla kyllä sytyttänyt, paitsi nyt tässä seesteissä mielentilassa. OMG, mitä tosta Yön konserttikiertueesta tulee? Haittaako jos oon jossain nenäliinavuoreen hautautuneena ja tuijotan vaan Juk.... eteenpäin?

                                  parempaa kuin mikään, mitä maailma tarjoaa, on ne hetket

                                  jotka jaetaan vain kahdestaan    

Levy on itsessään kyllä myös hyvin hitaammanpuoleinen ja hyvin Yömäinen. Ymmärrän kyllä että tavallaan Yön fanit jotka tykkää Yön rokimmasta puolesta niin ei ehkä tästä tykkää. Välttämättä. Se vaan tarttee sen oikean mielentilan jolloin tätä kuuntelee. Mulla se hetki on nyt. Ja huomenna. Saanko mä seuraavaksi puhua Ollin äänestä? :D Yleensä…  no aina Juki on ollut mun suosikki Yöstä mutta nyt jotenkin tässä seesteisessä mielentilassa Ollin ääni tulee esiin ihan eri valossa kuin ennen. 

                                  voiko pettääkään enempää kuin itseään, voiko oikein tehdessään

                                  tehdä väärin kellekään

Tää toka sinkku Jään sun viereen ei oo kyllä keneltäkään jääny huomaamatta että oon aika rakastunut siihen. Oon ilmeisesti rakastunut tänään kaikkeen ja kaikkiin mutta Stina <3 Odotan tosiaankin että Stinan näkee kiertueella. Miks ihmeessä mulla ei ole vieläkään Stinan levyjä? Jään sun viereen saa multa täyden kympin. Levyn paras biisi. Duetot toimii.

Samoin kuin Jukin biisitkin toimii. Tai voisko ne olla toimimatta? Mulle ei ainakaan. Oon jo ihan myyty kun Juki tulee lavalle :D Ei tää elämäni parhaat päivät voita deadlinea eikä edellisen levyn Jukibiisiä. Mutta kyllä tää sit kolmantena on <3. 

                                olet maaliskuun maaninen enne, olet huhtikuun huolettomuus,

                                olet toukokuun toiveikas tuoksu 

Siis mitä mä valehtelin aiemmin? Onhan tässä muutakin kuin slovareita. Raastavan kaunis rakkaus, ja käsi sydämellä ovat aika meneviä ja niin kauniita. Kuka meistä ei tahtoisi raastavan kaunista rakkautta? Yleensä en tykkää että keikat loppuu hitaaseen mutta levylle se sopii. Ja jotenkin niin pysäyttävän kaunis vika biisi. Sopii lopetusbiisiksi äärimmäisen hyvin. Vaikken en oo aiemmin pahemmin tykännyt kovin hitaista mutta tämä vaan sopii.

Kuinka monta kertaa on liikaa kuunnella tämä levy yhden junamatkan aikana?

TOP 3 biisit levyltä:

- Jään sun viereen

- Elämäni parhaat päivät

- Kuvitellaan niin

Hetki on kaunis. Ja pysäyttävä. Ja toivottavasti kestää kauan.

Ps: Ensi perjantaina <3

Erin

Mistä tietää että on muuttunut? Siitä että kirjoittaa keikkaraportin vasta vaikka päivän päästä keikasta. Ennen oli pakko kirjoittaa aina heti vaikka se tarkoitti monesti keskiyötä mutta niin sitä vaan avasi koneen yöllä ja alkoi kirjoittaa. Kuulemma muisti paremmin keikasta niin. Tottahan se onkin, mutta aina ei vaan jaksa ja jos muutamat viime yöt on mennyt heikoilla yöunilla niin ei tullut mieleenkään alkaa kirjoittaa keikasta keikan jälkeen. Noh, mutta tässä sitä taas ollaan ja oltiin perjantaina siis ihanaisen Erinin keikalla Circuksessa. Keikka oli nyt suhteellisen vikoja ennen pidempää taukoa ja siksi sinne(kin) oli päästävä. Ja ei voisi yhtään haitata että meni. Päivä oli muuten todella hektinen ja kaikkea muuta kuin rauhallista ja kivaa niin jotenkin se huokui sitten vielä keikan ovelle asti. Ja siitä sitten toinen maailma avautui. Sisälle kun pääsin niin eipä ollut tungosta. Keikan huhuiltiin alkavan puoli yksitoista mutta lähemmäs yksitoista taisi kello olla kun se keikka alkoi. Ihan noin kauheesti en pitänyt aloitusbiisistä joka oli Alouette. Se ranskankielinen osuus siinä biisissä vaan tökkii (T.Neiti ranskanvihaaja). Muutenhan Erin oli ihana ja vielä kerran ihana <3 Eturivipaikkakin tuli lunastettua mutta kuvat vaan ei pahemmin ehkä onnistuneet - kiitos savun ja valojen tai valojen puutteen. Mutta eipä ne kuvat haittaa kun ihan kaikkea tunnelmaa ei kuitenkaan saa tallennettua kuviin. 

Erin on varmasti mun yksi suosikkiartisteista ja sen huomaa, yhtään "huonoa" biisiä ei tullut ja kaikista biiseistä vaan on aina niin fiiliksissä ja onnellinen <3 Biisejä tuli sopivasti sekä ekalta että tokalta levyltä. Ekalta levyltä taisi tulla varmaan kaikki tai ainakin suurin osa. Uudelta levyltä sit näitä hittibiisejä toiset mimmit, sä osaat, älä tule hyvä tyttö, ei taida tietää tyttö, väärä mies ja oisko se toi.

Vaikka yleisöä ei silleen tungokseksi asti ollut, niin silti tuntui, että jokainen tuolla oli Erin-fani tavalla tai toisella. Että nimenomaan nyt Eriniä oltiin lähdetty katsomaan. Mikä on hyvä asia, koska näin sitten keikkaääliöitä ei siellä ole. Sanat ei riitä kertomaan oikeastaan enempää keikasta. Keikka oli mahtava, Erin ihana, bändi loistava ja sitä rataa niin ehkä syvennyn muistelemaan keikkaa kuvien välityksellä sunnuntain ratoksi. Sen sanon vielä, että keikkaan tuo niin paljon enemmän kun on sitä jotain ja se jokin tällä keikalla oli bändi. Yhtään siis nyt väheksymättä Eriniä, laulajahan se illan tähti on mutta musta vaan on kiva on mukana viulua ja muuta instrumenttia. Välispiikitkin on aina plussaa, nyt niitä ei sen pahemmin ollut, mitään erityisiä siis. 

Mutta näihin tunnelmiin, palataan piakkoin, sillä kirjoittelin tuossa viime viikon junamatkalla levyarvostelun Yön levystä. Saa ny nähä kehtaako sitä julkistaa mutta tulossa se on jossain vaiheessa. Viime yönä tuli taas kuunneltua se Yön levy eli oon tosissaan varmaan rakastunut siihen <3. Oon ihan selkeesti nyt liekeissä tän blogin suhteen kun tekstiä tuppaa. Katotaan mitä muuta keksin lähiaikoina :D Ei kande toivoa kyllä liikoja :D

 

Jenniä katsomassa

En oo ihan kuollu vaikka hiljasta onkin ollut keikkarintamalla. Perjantaina sekin hiljaisuus päättyi ja päädyin Tavastialle Jenniä katsomaan. Jennin levyhän on tullut hankittua aika etujoukoissa, joskaan se platinapainos uupuu vielä. Edellinen Jennin keikkahan oli hieman pyörryttävää sorttia, ja nyt päätin että en sitten edes eturiviin yritä. Pääsin johonkin kolmannen rivin tietämille ja se oli musta ihan hyvä paikka. Vaikka keikka oli loppuunmyyty, niin mitään sen suurempaa tönimistä tms ei ollut. Eräällä, no viereisellä pojallla, oli kyllä runsain mitoin hupia ja vaikka aika maistissa se taisi olla niin sekään ei niin hirveesti haitannut. Täytyy pitää vaan puolensa omasta "paikasta" :D

Keikka alkoi muistan kirkkaudella joka on myös levyn aloitusraita. Sinänsä mun mielestä se sopii hyvin aloitukseksi. Jenni oli koko keikan ajan suht todella hyväntuulinen ja aivan täysin fiiliksissä. Toki artistia aina lämmittää varmasti loppuunmyydyt keikat. Biisilistaa en kyllä todellakaan muista, mutta mielestäni hyvin oli jaettu että välillä oli hitaampaa menoa ja välillä sit taas bailattiin ankarammin :D Kaukaa,  yks mun lemppari biiseistä, ei tullut, josta annan pienen miinuksen. Sitä ei vissiin edes tule kovinkaan usein. Terra Platinapainos levyltä tuli Eden ja toinen uusi biisi. Lisäks vielä Heruuks joka nähtiin Vain Elämäässä perjantaina. Itsehän en tietenkään ohjelmaa nähnyt kun keikalla olin mutta mieletön yllätys ja Jenni vaan on kyllä niin loistava lahjakkuus. Ei voi muuta sanoa. Jenni saa kaikki biisit kuulostamaan niin ammattitaitoiselta.

Oon kuullu muutaman kerran Edenin radiosta ja sanotaan nyt näin että ei se paljon säväyttänyt mutta nyt kun se kuuli perjantaina livenä niin ihan eri fiilis. En tiedä onko se vaan livemusiikki, fiilis vai mikä mutta se biisihän on hyvä! Jennin lavakarisma ja fiilistely toivat kyllä keikkaan paljon. Vaikka välispiikkejä ei pahemmin ole tai ne on lyhyitä niin pakko sanoa että silti keikka oli ihan mahtava. Niin, ja olihan siellä välillä juttua Jennin paidan olkatoppauksistakin :D 

Ja se on kyllä vielä pakko sanoa että valoihin ja rekvisiittaan on panostettu. Yritin saada valojakin ikuistettua kameraan mutta eihän se niin helposti käy. Ja lava oli vuorattu ihanasti kankailla (vai miksikä noita nyt kutsutaan?) ympäriinsä. Kyllä se livemusiikki vaan antaa niin paljon. Mä en tiedä mikä muhun on mennyt mutta nykyään keikoilla tulee lähdettyä niin harvoin. Mummoutuminen, vanhettuminen vai mikä lie mutta siitä pitäisi ehdottomasti päästä eroon.

Mun mielestä keikan pitäisi myös päättyä suht räväkästi että ei esim. mihinkään muruseen, sitä ehtii haikeilla myöhemminkin. Ja nyt muistaakseni keikka taisi päättyä maljaan. Ellen nyt väärin muista. Mutta all in all, ihan mahtava keikka, kyllä kannatti lähteä ja nyt jaksaa taas puurtaa arjessa. 

Ehkä tässä piakkoin pääsee taas keikalle. Onneks ja "onneks" viikot menee nopeesti niin kohtahan on taas keikan aika ;) Marraskuussa on kaikkea kivaa tiedossa ;) Joten see ya siihen asti!

TGIF

Tässä nyt on kirjoitettu vaikka mitä mutta silti tahdon kirjoittaa lisää :D Sinänsä edellinen postaus oli juurikin tätä mutta eräänä kauniina syyspäivänä päätin kirjoittaa nuo sanat ylös. Joku niissä viehättää. Biisi on sellainen jota voin kuunnella repeatilla miljoona kertaa putkeen <3

Jos tää on valhe minä uskon valheeseen mitä totuudesta piittaa se ei yllä sydämeen

Jos tää on virhe en tän tahdo oikenevan, minne kanssas päädynkään, vain siihen suuntaan nään

Ei oo muuta maailmaa, se sun vuokses jäädä saa, minne toisestaan nää hulluus, menee kun on aamu tullut. Ja elämä jatkuu.   

Voinko pettääkään enempää kuin itseään, 

voiko oikein tehdessään tehdä väärin kellekään

Jos tää on kiusaus, mä olen valmis lankeamaan, minä tahdon olla heikko ja seurata sua minne vaan.

Jos tää on hulluus, mä kuulun joukkoon sellaisten jotka siitä matkaa taas, eivät palaa milloinkaan. Ei oo muuta maailmaa, se sun vuokses jäädä saa minne toisestaan nää hulluus, menee kun on aamu tullut. Ja elämä jatkuu.   

Voinko pettääkään enempää kuin itseään, voiko oikein tehdessään tehdä väärin kellekään

Voinko milloinkaan valehdella tunteitaan siksi aina uudelleen mä jään sun viereen

Kun elämä jatkuu. Kun elämä jatkuu. Voinko pettääkään enempää kuin itseään, voiko oikein tehdessään tehdä väärin kellekään

Voinko milloinkaan valehdella tunteitaan siksi aina uudelleen mä jään sun viereen.

Hektistä on, ja hektisenä pysyy tää elämä tällä hetkellä mutta ehkä viikon päästä tähän aikaan oon ihan jossain muualla kuin koneen ääressä ;)

Jään sun viereen

Koska oon nyt aktivoitunu ihan selkeesti *sarcasm sign* niin päätin tulla laittaan hyvän biisivinkin. Eilen bongasin facebookista Yön uusimman duettobiisin ja sanotaan nyt näin että kyllä, tämä kolahti! Oon jo luukuttanu tätä muutamaan kertaan <3 Ihana Stina ja miettiväiset sanat niin mitä muuta kaipaan. Plus Juki tottakai <3 Ollin ääni menee kyllä aika hyvin monen naisartistin kanssa.Ja koska en ole tekniikan ihmelapsi niin en tietenkään löytänyt sitä tän kautta youtubesta mutta siellä se kuitenkin on koska mistäs muualtakaan olisin luukuttanut sitä. Joten kuunnelkaa, rakastakaa, ja nauttikaa viikonlopusta <3

Hyvässä ja pahassa

Just twittasin että keikatkin on ihan jääneet näin kesällä. En tiedä mitä olen tehnyt mutta ainakin oon sit vissiin ollut lomalla kaikesta, myös siis tästä blogista. Ja myös siitä, että jo toukokuussa on julkaistu Yön uusi biisi ja mä kuulen siitä vasta nyt tai oikeastaan perjantaina. Mitä ihmettä?! :D Todellakin lomalla on siis oltu. Tässä siis kipale:

En vielä oo kovin montaa kerta kuunnellu mutta on se hyvä. Perusyötä mun mielestä! Musiikkia on kyllä kuunneltu tämän so-called-holidayn aikana. Jossain vaiheessa on hankittu Petran levy ja siitä tulossa joskus arvostelua. Syksyn keikkojakin vähän jo kattelin siihen malliin ja muutamalle ihan pakko päästä. 

Mutta näihin tunnelmiin, koetan palata taas piakkoin. Onpa muuten outoa kun Pmmp:tä ei enää ole niin ei ole myöskään elokuun tavastiakeikkoja. Ne ovat olleet jotenkin legendaarisia mutta nyt sitten niitäkään ei ole. Aika aikaansa kutakin ja sitä rataa. Syksyllä on varmaan katottava ekaa kertaa Vain Elämää kun siellä on sekä Paula että Jenni Vartiainen. (Pieni mainostus ohjelmasta!)

Kaisaniemessä konsertissa

Hellou taas pitkästä aikaa. En edes viiti alkaa manailemaan kuinka nopeasti aika menee ja missään keikoilla en käy vaan suoraan asiaan. 

Torstaina oli taas vuorossa perinteisen Helsinkipäivän konsertin vuoro ja sinnepä sitä piti suunnata suoraan töistä. Tietenkin vettä satoi koko torstain kuin ester.... per.... mutta sehän ei menoa haitannut, ehkä vähän hidasti :D Artistikattaus oli niin superi että eihän sitä voinut jättää väliin. Paikalle pääsin pikkasen ennen Jukkapoikaa, ja kun en kyseisestä artistista pidä niin piti ettiä mahollisimman kaukainen paikka ja se oli Freixenetin katoksesta :P Siellä tosin vielä ilman mitään virvokkeita koska seuraava päivä oli kuitenkin työpäivä niin eihän sitä nyt kovin villiksi voinut heittäytyä. Mutta eka itseäni kiinnostava artisti oli Jonna Tervomaa. Oon aina tykännyt Jonnasta vaikka en pahemmin ole sen keikoilla käynyt mutta jossain vaiheessa Jonna oli enemmän mun makuun kuin Maija. Jotenkin aina vertaan niitä vaikkei nyt saisi tietenkään. Jonnan esiintyessä yritin as near as possible mutta jotenkin järjestelyiden tms suhteen en sitten kovin lähelle päässyt ja totesin, että seuraavat bändit tulee sitten katsottua anniskelualueelta. Siellä kuitenkin pääsi sinne oikealle puolelle hyvin niin ehkä vähän lähemmäksi kuin muualla. Jonna aloitti kyllä kivasti niin pääsi hyvin tunnelmaan. Lauloipa yhtä en saa niin sillä pääsi fiiliksiin. Seuraavana oli Cheek ja tuntui että sitähän porukka tuli tuonne katsomaan. Ei sillä, minäkin näin sen ekaa kertaa ja kyllä, rakkautta ensi silmäyksellä sanoo henkilö joka ei ole räppiä/hiphoppia eikä muutakaan tuollaista genreä sietänyt ennen :D Mutta pakkohan se antaa sokan irrota ja luukuttaa täysillä :D Myös timantit on aina ikuisia. 

Diandrakin hyppäsi lavalle ja sen ohjelman myötä oon kyllä tykästynyt enemmän Diandraankin. Nythän siltä tulee suomenkielinenkin levy seuraavaksi. Odotellaan innolla!

Cheekistä seuraavana oli sitten ihana Anna Abreu. Uusinta levyy en oo kauheesti kuullu mutta Anna nyt on aina ihana eikä siitä voi olla tykkäämättä. 

Vois laittaa vaan tälleen hashtägeillä #meilonsangriaa #ihanaanna #energiapakkaus #hyvä fiilis ja niinpäin pois :D Maailma on tosiaan muuttunut kun tykkään nykyisin siitä JVG feat Anna -biisistäkin. Ehkä se on sen sangrian syytä :D

Annan jälkeen tuli ihana Erin. <3 Erin nyt on aina lemppari niin tiesin etten taaskaan tuu pettymään. Erin aloitti hunningolla, toiset mimmit, popeda ja mitä niitä vielä oli. Vanha sydän päätti Erinin osuuden. Erinistä en nyt oikeen osaa muuta sanoa kuin että ihana ihana ihana Erin <3

Erinkin teki visiitin Cheekin osuudessa.

Erinin jälkeen tuli Happoradio ja konsertin päätti Kaija Koo. Happoradiosta en ottanut yhtään kuvia koska kamera vilkutti jo punaista niin pakko oli säästää kaikki akku Kaijaa varten. Miksi akut kestää niin lyhyen aikaa? vai otanko mä muka liikaa videoita? 

Odotetuin oli kyllä Kaija Koo. Kaijassa on jotain mitä itsekin haluaa olla sitten viiskymppisenä. Ihan mieletön nainen <3 #korkkaritkattoon #supernaiset #ja mitä näitä nyt on :D

Sanotaanko nyt että ei voisi oikeastaan parempaa torstaita olla ja vaikka vettä satoi niin ei se haitannut. Oikea varustus on pop. En olisi halunnut jättää mistään hinnasta väliin. Cheek tuli nähtyä ensi kertaa ja vei ihan minut mukanaan ja Kaija oli ihan loistava lopettamaan konsertin. Yhtään unohtamatta Eriniä ja Annaa. Siinäpä ne omat suosikit. Happoradio oli myös tottakai hyvä mutta se oli ehkä sellai lämppäri Kaijalle. Tämä on perinne ja siitä pitää pitää kiinni. Eli ei muuta kun odottamaan ensi vuotta samoissa merkeissä. 

Ps: Eilen olis ollu Erin Vantaalla ja mitä tekee meikä, valitsee ennemmin saunan kuin keikan :D Olen tullut vanhaksi. No aina ei vaan jaksa :D En tiedä koska nähdään mutta joskus jossain taas. Elämässä on tällä hetkellä vähän jotain tärkeämpää (yhtään väheksymättä keikkoja) niin keikat saattaa jäädä toiselle sijalle. Mutta keikkojen aika tulee taas joskus. Se on varma.

Tavastialla

Eilen tieni vei Tavastialle, jossa esiintyi ihana, valloittava Erin <3. Vaikka toi Erinin toinen albumi on jäänyt mulla jostain syystä vähän taaemmalle, niin tiesin että tätä keikkaa ei pidä jättää väliin. Livemusiikki ja ihana Erin on valloittamaton yhdistelmä, joka ei vaan petä koskaan. Isoa plussaa myös siitä, että tavastialla kun keikat alkaa niin ajoissa niin tällainen vanhakin jaksaa :D

Keikka taisi alkaa sä osaat -biisillä. Sopivasti tuli sekä ekalta levyltä biisejä että tokalta. Tokan levyn biisejä tietty odotin kun niitä en ole vielä kuullut koskaan livenä ja ai, että kyllä sitä vaan oli taas aika hurmoksessa. Biisejä jotka tuli niin ainakin: älä tule hyvä tyttö, toiset mimmit, väärä mies, laura tietää sen, oisko se toi, kakkukahvit sekä ekalta levyltä vanha nainen hunningolla, vanha sydän, on elämä laina, popeda, kokeile mua. Yleisökin on ihmeen hyvinkäyttäytyvää aikuista porukkaa. Niin siistii olla keikalla ja vielä ihanan Erinin <3 Sanat ei taida riittää kertomaan kaikkea mutta ehkä täydennän kuvilla.

Aina vaan tulee keikalla tunne, että miksen mä ole aiemmin taas käynyt Erinin keikoilla. Muka kiire ja muka sitä, muka tätä... Pyhpah sanon minä. Erinin lavaesiintyminenkin on just huippua, en tiedä onko se edes koskaan ollut sellaista suoraa seisomista mutta nyt ainakin oli todella liikkuvaista ja eläväistä.

Sitten oli vielä hienot tuollaiset valokirjaimet, joista ylläripylläri tuli Erin. Ihan kaikkia kirjaimia en saanut ikuistetuksi, näitä eturivin huonoja puolia. :D Mut aina vaan pakko päästä eturiveihin. Ilta jatkui omalta osalta sitten kotiin keikan jälkeen. Olishan se joskus hieno jäädä tavastiallekin keikan jälkeen vaikka juttelemaan bändille yms mutta jostain syystä sitä aina kiirehtii kotiin. Vanha mikä vanha :D Välispiikitkin oli aika hauskoja. Jos olisin artisti niin en varmaan keksisi yhtään mitään hauskaa. Kiitos ja kunnia siis kaikille artisteille koska jostain syystä uskon että se välispiikkien keksiminen ei oo helppoa. Tai mene ja tiedä voi se ollakin joillekin :D

Lyhyestä virsi kaunis, nyt taidan uppoutua noihin livevetoihin jotka eilen kuvasin ja nautiskella sunnuntaista. Seuraava keikka onkin sitten kysymysmerkki, koska ainakaan yhtään ennakkolippua ei löydy laatikosta joten mennään sitten impulsiivisesti jos jotain ilmaantuisi. Ehkäpä.

Perjantainen keikka

Nyt pääsin vasta kirjoittamaan perjantaisesta keikasta. Tainno olishan tässä ollut kait aikaa mutta jostain syystä kaikki muu on kiinnostanut enemmän. Mutta siis, ihanainen Jenni Vartiainen Virgin Oilissa. <3. Miten nää keikat tuleekin aina näin "yllättäen" että vasta havahtuu viimeistään samana päivänä että "hei, tänään on sen ja sen keikkakin...". Keikka oli tosi hyvä ja ihana. Jenni oli ihana kuten aina ja pojat energisiä kuten aina <3 Jotenkin tuntui että loppui yhtäkkiä vaikka ihan normipituinen olikin. 

Keikka alkoi muistan kirkkaudella, ja junat ja naiset tais tulla siinä heti alussa myös. Varmaan myös suht kaikki hittibiisit tuli kuten duranduran, ihmisten edessä, selvästi päihtynyt, nettiin, en haluu kuolla tänä yönä... Yhtä tosin jäin kaipaamaan, nimittäin kaukaa <3 Se on ihan mun ykköslemppari ja sitä ei tullut. No ei voi mitään, seuraavalla kerralla sitten. Jennin keikat on ihan huomattavasti parantuneet, tai ei ne koskaan mitään huonoja oo ollu mutta itellä on vaan ihan eri fiilis siellä nykyisin kuin ehkä joskus. Ilmeisesti Jenni alkaa nousta mun Irinatasolle :D

Valot oli ihan huiput, kiitos vaan loistavalle valomestarille. 

Jenni hurmasi tuollaisessa  keltaisessa kaavussa sekä mustassa maksihameessa ja korkkareissa. Kaapu lähti kyllä ties minne jossain vaiheessa. Ja osa siitä oli Miikkaelin kaulassa :D Sellaista hulluttelua ja energistä menoa. Mikäs sen parempaa. <3

On siinä tietenkin puolensa ja puolensa kun kirjoittaa heti keikan jälkeen. Nyt taas tuntuu niin pitkältä ajalta ettei oikein muista että mitä pitäis kirjoittaa. Ainakin se piti, että ihme kyllä missä lie kaikki kännihäiriköt mutta yhtään mitään tönimistä ei tuolla ollut. Ihmettelin syvästi :D Meinas siihen toki alussa joku pipopää tulla mutta onneks sain sen siitä eliminoitua :D Hyvä näin tietenkin. 

Nyt ei tuu kyllä enempää juttua mutta ehkä taas tavataan piakkoin ;) Nimittäin loppuviikosta on kyllä kans aika ihanan ladyn keikka <3

Levyarvostelussa: Erin: Sä osaat!

En tiiä mikä tässäkin taas on kestänyt mutta ei vaan oo saanu aiemmin aikaiseksi tätä. Enkä oikein tiiä onko tääkään hetki nyt ihan right moment tähän arvosteluun. Mutta yritetään :D Yrittänyttä ei laiteta ja sitä rataa. Elikkäs viime vuonna ihanainen Erin julkaisi toisen levynsä ja pitihän se heti saada. En ala valehdella, koska en tiedä miksi mutta tän levyn kuuntelu on jäänyt ihan totaalisesti. Alussa kyllä kuuntelin ja en sitä huonoksikaan sanoisi mutta jostain syystä vaan on jäänyt. Ehkä se on vaan ne muut asiat eikä vika oo levyssä? Erin on kuitenkin niin ihana persoona ettei siitä voi olla tykkäämättä. Levyn aloittaa älä tule hyvä tyttö jonka merkitystä en ala tässä enempää avaamaan. Mutta musta ihan jees biisi. Ei ehkä ollu mikään eka suosikki mutta joo, antaisin 7 +. Mitä sitä toisaalta kiertelemäänkään, ehkä tää levy ei vaan ihan heti iskenyt ja siksi tässäkin arvostelussa on kestänyt? Mene ja tiedä. Toisena biisinä on ei taida tietää tyttö. Kovin on muuten tyttövoittoista tää levy :D Tää oli tosiaan se radiohittibiisi, jonka kaikki on varmaan kuulleet. Ja musta ehdottomasti parempi kuin eka. Vaikken kyllä tosta e-ei -kohdista piittaa niin kamalasti. Sinänsä plussaa kyllä ehdottomasti kaikista sanoituksista. Yleensä sanoitukset on vaan jotain let's go to bar and have a drink bailabaila niin on ehdottomasti kiva että biisissä on sanomaakin! Annan 8. (Toim.huom. nähtävästi luon tässä uutta käytäntöö ja pisteytän näitä biisejä ekaa kertaa sitten. No vaihteeksi näin sitten tää arvostelu). Ei kun tää kolmas biisihän se on se joka on varmaan kaikille tuttu, eikö? Toiset mimmit. Ainakin jossain ohjelman tunnarissakin tää on? En oo ihan pihalla kaikesta. :D Sinänsä nyt muistankin, että miksi tää on jääny näin myöhäiselle. Saako sanoa pienen miinuksen, levy tuntuu aika samalta eikä ehkä vanhan naisen hunningolla tuomaa menestyshittiä tästä saa/löydä? Ainakaan vielä. Mun kuuntelulla. Plussaa tosin siitä, että Erin on löytänyt upean oman tyylinsä ja tätä kuuntelee tosi mielellään. Sellasta hyvän mielen musaa. Huomasitteko kuinka hyvin kierrän miinukset plussiksi? :D

Laura tietää sen. Tästä tulee sellainen pieni dejavu ja tuntuu että tähän mä oon ihastunut ensi tai toisella kuuntelulla. Ja jos mun nimi olis Laura niin voisin ottaa tästä ihan oman nimikkobiisin. Annan tälle 9-. Tätä voisin luukutt... kuunnella monta kertaa peräkkäin. Sellainen haaveilubiisi. Väärä mies. Tässä tykkään erilaisuudesta ja tunnelmasta. Kuvittelen itseni jonnekin maalaismaisemaan ja lavatansseihin mekko heiluen. Melkein ihan keinahtelee paikallaan oikeastikin. 8 ½. Niin mitä mä menin sanomaan siitä tasapaksuisuudesta? Ei ehkä enää kuitenkaan niin. Mä kuulun tähän. Youtubesta löytyi vaan liveversio ja vaikka kuinka livejä rakastankin niin tahtoisin kuulla kuitenkin normiversion. Mutta lupaan kuunnella sen heti huomenna. Tässä on kyllä käytetty ihanaa riimitystä ja tunnelmaa. Kakkukahvit  jää nyt välistä. Mennään pyörimään eli anna maani pyöriä. Oon pyörimisestä aika sekaisin joten en osaa sanoa mitään. Paitsi ehkä sen etten tykkää nyt tosta tavutuksesta tms. Hmmm. 

Jaksa jaksa netti vielä pyörittää kaksi biisiä. Tahdon tehdä tän loppuun asti mutta saa nähdä tuleeko tästä mitään kun ei tää vr:n netti oikein toimi kuin junan vessa. En sano. Odotin nimen perusteella tästä jotain hienoa ja suurta ja joudun nyt ehkä pettymään. Ei tää nyt niin negatiivinen ole mutta en osaa sanoa tästä mitään. Kohtalon ivaa? Oisko se toi jää myös nyt välistä. Kuuntelen sen huomenna. Lupaan.

Kokonaisuudessaan erilainen kuin eka levy mutta kuka sitä nyt kahta samanlaista tekisikään? Levyn plussat ehdottomasti merkitykselliset sanat, miinuksena ehkä tasapaksuisuus. Suosikkibiisi Laura tai väärä mies. Inhokkia ei ole, on vain tasapaksuja. 

No niin saatiinhan se tehtyä. Vihdoinkin. 

Ps: Mulla on Erinin keikalle lippu. Ihana kuulla livenä nämä.

Eilinen

No niin, nyt jos ehtis kirjoittaa vähän enemmän vaikka toisaalta en tiedä onko tässä enää mitään sanottavaa upean ja mahtavuuden lisäksi. Jänniä muuten noi mun avainsanat keikasta puhelimessa. Harvemmin tulee enää tuolla cinderellasimulaattorissa käytyä ja siihen on kyllä ihan hyvät syyt. Paikka on musta ihan ok, mutta jostain syystä näin monen kymmenen käynnin jälkeen siihen suhtautuu aina aika varauksella. Nimittäin yleisön suhteen. Ei mitenkään parhaimmat yleisöt Yön keikoilla, valitettavasti =/ Tiedä sitten mistä johtuu. Mutta se siitä valituksesta, selvisin kuitenkin hyvin ilman mitään häiriötekijöitä. Yllättävän nopeasti meni odotusaikakin, oli sen verran hyviä biisejä ehkä. Tosin en siitä petrinygårdista kylläkään välittänyt. Odotus palkitaan - kuten tälläkin kerralla. Likaiset legendat taisi aloittaa keikan ellen ihan väärin muista. Muutenkin tuli suhteellisen vanhoja biisejä, olisin esim. odottanut jotain pelko ja rakkaus -levyltä. Ei sillä, sillä levyllä on ne parit suosikit itselle ja ne toki olis halunnu kuulla mutta ihan tyytyväinen näinkin. Ehtii niitäkin vielä kuulemaan.  Tia-Maria, lasisilmä, särkynyt enkeli, vie mut minne vaan... sekä sitten tietty näitä  hittejä:  pettävällä jäällä, tie sydämeen.  Ihmisen poikakin meni siinä sivussa tuijotellessa Juk.. bändiä. Juki lauloi deadlinen ja äänestystuloksella karheaa ja kaunista. Kyllä kelpasi ja silm.. sielu lepäsi <3. Muutenkin musta tuntui että bändi oli jotenkin erilainen. No okei, siis Juki. Lähetäänkö nyt siis eka siitä parrasta, että ei oikein ollut mieleen ja sit se hiusten pituus, otetaanko kisa kummalla on pidemmät hiukset :D Mut ei siis mitenkään valituksena, kyllä mä edelleen parkkeeraan itteni Jukin puolelle. Muutenkin hyvähyvä, Juki puhui enemmän kuin ennen ja ihan ku olisin huomannut että olisi laulanut taustojakin/muuten enemmän. Ollin välispiikitkin oli vähän lentäviä tms. Joko se olin sitten minä tai bändi mutta pienesti erilaista kuin ennen tietyllä tapaa. Tai sit vaan tää kahen vuoden (apua!) teki hyvää. Niin ja kiitos ja kunnia tuli myös jossain vaiheessa sekä kaksi ihan uutta biisiä. Toisen nimi oli ainakin kuvitellaan vaan. Vika biisi oli tietenkin yllättäen rakkaus on lumivalkoinen.  Siihen olikin sitten hyvä lopettaa ja lähtee selviytymään juna-asemalla. Pikakiitäjänä selvisin aiempaan junaan haaveilemaan ja siitä sitten kotiin painamaan pää tyynyyn ihanien muistojen kera. Ihanaa <3. 

Tähän on hyvä lopettaa ja lähteä tutkimaan keikkakalenteria <3. Kiitos ja kumarrus edelleen! Lovin' ya! <3

Yöllä

Niin se kuukausi taas vierähti ja oli aika seuraavan keikan. Ennen kun painan pääni tyynyyn niin oli joku tarve tulla kirjoittaan tänne pari sanaa. Tää päivä oli taas sellainen että olisi pitänyt olla kahdessa eri paikkaa mutta koska vielä kukaan ei ole luonut sellaista järjestelmää että voisi olla kahdessa paikkaa samaan aikaan niin oli taas tehtävä valintoja. Viime kerralla Yö jäi vähemmistöön niin tällä kertaa se sitten voitti ja suuntasin siis Vantaalle Yötä vastaanottamaan. Jännittynein ja odottavin ja  -hieman kauhunsekaisin - tuntein menin. Niin ne pari sanaa piti vaan kirjoittaa. Riittäiskö sitten Juki ja Juki ? :D <3 Oli ihan supermahtia nähdä pojat miehet pitkästä aikaa <3 Mahtavuutta. Musta tuntuu että mä vaan tuijottelin sydämenkuvat silmissä koko keikan <3 Tuun ehkä huomenna kirjotteleen pidempää raporttia mutta nyt vaan piti tulla sanomaan ne pari sanaa ja tässä ne oli. Kiitos Yö <3 Ette  te turhaan ole mun lempparibändi!