Levyarvostelussa: Sunrise Avenue: Unholy ground

Ihanaa, viikonloppu, ihanaa! Ja kerrankin tämä ilta aikaa vain minulle, ei kenellekään muulle. Viinilasi, hyvää musiikkia, hyvää ruokaa ja mikäpä sen parempaa. Ajattelin nyt sitten uhrata hetken tästä ihanuudesta blogille ja levyarvostelulle. Tätä levyä ei ole vielä kovin montaa kertaa kuunneltu ja ajattelin että jos nyt kirjottaisi ihan ensifiiliksiä. 

Tää poikien levy tuli mulle tietoon jotenkin yhtäkkiä. Jostain, fb:stä tai muualta luin että levy ilmestyy. No mikäs siinä, yksi suosikkibändeistä kun on kyseessä niin aina mielenkiinnolla odottaa uutta kuultavaa. Eka sinkku on myös jotenkin mennyt ohi aika lailla. En tiedä johtuuko tää itsestä vai nyt vaan tästä levystä. No, mutta, kokonaisvaikutelma on vähän ristiriitainen. Mun elämänmittainen rakkaus laulajan ääneen on toki voimassa ja jatkuu edelleen mutta tavallaan tän levyn myötä huomasi että kyllähän siinä biisissä täytyy olla muutakin :D Varsinkaan kun levy on levy eikä esim. dvd jossa näkis vähän komeutta ;) Eka kuuntelukerta oli kyllä aika katastrofaalinen, koska se tuntuu ihan yhtä puurolta vaan. Eipä lähes yhtään suosikkia noussut ja yleensä on edes joku. Tuntui jotenkin semmoselta vanhantoistolta ym. Toivottavasti en oo nyt sit vähän liian ankara. Mutta tältä se eka kuuntelukerta vaan tuntui. Rehellistä puhetta.

Seuraavilla kuuntelukerroilla sitä sitten alkoi erottaa juttuja levyltä mutta pakko kyllä edelleen todeta että en tiedä löydänkö tuolta sellasii ultimatesuosikkeja, vähän niinku to die for -tyyliin. Levyn ekan biisin unholy ground sai ilmaiseksi jostain ja sekin jäi vähän etäiseksi silloin. Kuuntelinkohan sen kerran tai pari. Eka sinkkubiisi on lifesaver ja joo, se tuntuu jo aika hyvältä mutta kauan sekin kesti. Tää voi olla vähän kyllä negatiivinen arvostelu, mutta ehkä sekin sallitaan näin alkumetreillä. Jollain tasolla sen levyn pitää olla koukuttava tms jotta sitä kuuntelis enemmän. Kuuntelukerrat toki tuo aina uusia ulottuvuuksia, mutta jollain tasolla sitä jotain pitää saada jo ekasta kuuntelukerrasta jotta sitä alkaa kuunnella levyä uudelleen. Little bit love on vähän ärsyttävä. Se kohta nimittäin jää soimaan päähän. En ikinä olisi voinut kuvitella että sanon jotain tällaista mutta se on ärsyttävää kun joku kohta jää korvamatona soimaan päähän. Kyllä toi biisi nyt ehkä jotenkin menee ja ei siitä inhokkia tule. I can break your heartin alkusoinnut tuo mieleen ihan jonkun muun artistin biisin. En tosin sitä saa nyt tähän päähäni, mutta jotain muuta siitä tulee mieleen. Biisin sanat "...confidence in dance floor..." tuo myös päähän yökerhomaisen kuvan. Tää levy on ehkä "pahimpia" tuomaan mieleen kaikki muut kuin itse asian. Hurtsville nimittäin tuo taas mieleen smallvillen tai jotain sinnepäin olevaa tv draamaa. 

Musta tuntuu että mun pitää lopettaa tää arvostelu pian, koska tää taitaa olla aika karua. Mutta kun nää vaan tulee mieleen. Ihan ekan kuuntelukerran jälkeen mieleen jäi myös letters in the sand. Olisin kuvitellut siitä nimen perusteella jotain monk bayn jatkajaa tai jotain sinnepäin. Mutta nyt se jää kaipaamaan jotain. Ehkä ainut biisi joka saa jotain muuta reaktiota on girl like you. Alkusoinnut ja muutenkin se biisi on ehkä levyn parhaimmistoa. Itselleni toki. Voin kuvitella itseni sen biisin tahdissa keikalle jossa Samu laulaa koskettimien soittaessa taustalle ja miljoona saksalaistytöt kiljuu :D No ei, mutta se biisi nousee ylitse muiden. Levyn lopuista biiseistä mulla ei oo sanottavaa. Tai itseasiassa on. Levyn vika biisi on big band theorylta joku nauhoitus. Hieman speciaaliakin levyltä siis löytyy. 

Meen ehkä kuunteleen levyä lisää. Ehkä sadanmiljoonan kuuntelukerran jälkeen oon eri mieltä? En silti hylkää mun poikia tai sitä ihanaa ääntä ja aivan varmasti keikoille menen jos ne Suomeen tulee. Annan levylle siis vielä mahdollisuuden vaikka meidän tarina ei ollutkaan rakkautta ensisilmäyksellä. 

Levyn top:

* Girl like you <3

* Lifesaver <3

Nyt meen kuunteleen lisää josko irtoaisi siitä jotain muuta kuin tätä puuroa. Tällaista tällä erää. Palataan taas.

@ circus

Oon rakastunut. <3. Nyt kun tässä katteli eilisiltaisia kuvia sekä videopätkiä Jennin keikalta, niin huomasin että oon rakastunut <3. En ehkä ihan heti olisi uskonut että sanon tän Jennistä koska oon kuitenkin aika uskollinen Irinalle ja Hannalle ja ketä näitä nyt on :D Toisaalta uusimman levyn myötä, tää oli ehkä odotettavissa. Mutta eilisiltana tieni vei siis Circukseen, joka oli loppuunmyyty keikka. Keikka alkoi siinä puoli kahdentoista pintaan ja pääsin aika hyvin lähelle eturiviä. Keikka alkoi muistan kirkkauden biisillä. Sen jälkeen taisi tulla  junat ja naiset, duran duran. Tähän mun biisilista sitten oikeastaan päättyikin. Muistan biisit mutten järjestystä. Se oli yllättävää että aika paljon tuli aiemmilta levyiltä, ja joulubiisiä sekä päivät ovat lyhyitä ei tullu ollenkaan. No en valita, setti oli aika täydellinen, Jenni ihana ja pojat poikia. 

Jenni oli ihana. Kuten kuvasta näkyy. Hirveen korkeet korot, nahkahousut, valkoinen toppi sekä toi hapsujuttu alussa sekä hattu. Hyvin yksinkertaista mutta hirveen tyylikästä. Sain muuten inspistäkin keikalla :D Mulla on yhet kengät, jotka tuli mieleen noista kengistä niin niitä täytyy heti tänään sovittaa.

Valot oli muuten ihan hirveen mageet. Mun muistaakseni valoilla ei oo ollu ihan noin näyttävää showta, mutta nyt jotenkin ihan hirveen mageita elementtejä ja näkyvyyttä. Otin kuviakin hienoista elementeistä mutta en niitä nyt tänne viiti laittaa kun ei ne nyt sentään niin hienoja kuvissa ole. :D

Jotenkin mun mielestä Jennin keikat ei oo ennen ollu noin energisiä tai eläväisiä, mutta nyt ihan selkeesti muutosta on tapahtunut ja niitä välispiikkejä ym oli. Tanssimista, pyörimistä ym kaikkea sellaista mihin kuulija kiinnittää huomion :D Ihan sairaan upeeta. Spiikitkin välillä vähän rivouden piikkiin tai jotain :D Mutta oli ihan sairaan hieno keikka, mä en edes muista millon viimeks oon Jennin keikalla ollut, mutta pakkohan se on taas tutkailla keikkakalenteria sillä silmällä. Jenni nous heittämällä mun suosikkinaisartisteihin. Pieni miinus ehkä Circuksen tilajärjestelyille koska se narikkajono on vaan ihan valtava ja aika kamala. Kaikki vaan rynnii ja tönii :D No selvitty sieltä, ja uusiks ihan ehdottomasti jos sinne joku upea artisti tulee :D Levy sai kyllä ihan uuden hienon tulkinnan noilla livebiiseillä. <3 Mutta nyt koska tää kehuminen ei oikein lopu niin juttu loppuu. Palataan taas joskus jollain keikalla. En osaa sanoa milloin, mutta jos vaikka jotain muuta sais raapustettua tänne.

Levyarvostelussa: Jenni Vartiainen - Terra

Joistakin levyistä sitä vaan tulee asiaa ja joistain sitä ei vaan saa millään mitään kirjoitettavaa. Näin se vaan menee. Mutta nyt siis vuorossa Jennin uusimman, Terran, levyn arvostelua - tai lähinnä omia mielipiteitä. Ei siis mitään virallista vaan ihan omia mielipiteitä ja asioita, joita on tullut mieleen levyä kuunnellessä. Ensin kuitenkin biisilista tähän alkuun (niin itekin sitten muistan sen :D )

 

muistan kirkkauden - junat ja naiset - selvästi päihtynyt - kaukaa - päivät on täällä hitaita - tyttövuodet - suru on kunniavieras - sivullinen - minä sinua vaan - tule meille jouluksi

 

Sanotaan nyt alkutekijöiksi, että levy vaati useamman kuuntelukerran, että siihen pääsi sisälle ja varmaan jokainen tulevaisuuden kuuntelukerta muuttaa ehkä näitä mielipiteitä tai sitten ei. Ekan kerran jälkeen oli hieman sellainen wtf -olo, positiivisessa mielessä :D Eka sinkkuhan oli junat ja naiset ja se on musta aika ookoo vaikkakin muutamat jutut siinä vähän ärsyttää lievästi sanottuna. Se voisi olla huonompi vaikka ei se ju-ju-u-uuu -renkutuskaan ehkä maailman paras sanoitus ole. Sinänsä yleensä noi tollaset jutut mua kyllä ärsyttää ja ne on vähän niinku sanoituksen puutetta mutta ei tällä kertaa. En tiiä onko syynä se että Jenni vai eikö se oikeasti ole niin paha. No oli miten oli, niin ei ärsytä. Kieltämättä nimivalinta on aika hauska, oon ihan varma että joku repii siitä vielä jonkun sloganin vr:lle :D Mutta, se siis, ekasta sinkkubiisistä. Eka biisihän on siis tuo muistan kirkkauden, ja se avautui tosiaankin vasta useimpien kuuntelukertojen jälkeen. Kieltämättä Jennin ääneen jotenkin sopii noi ooouoouuuou -jutut tai sitten oon vaan niin jo tottunut niihin. Mistä Jenni oikein keksii nää biisien nimet? Ne on oikeesti hauskoja. Levyn hauskin biisin nimi on ehdottomasti selvästi päihtynyt. Muuten ihan kiva ja menevä biisi mutta en diggaa kun siitä parjataan (ehkä?) tammikuuta. Tammikuu on ihan hyvä kuukausi. Piste. Hauskat sanat ja kivanhauska biisi. Jenniltä luonnistuu kyllä nää menevät biisit. Mut tammikuu ei oo pitkä. Piste.

 

Teen oikeen oman kappaleen seuraavalle biisille, koska se musta ansaitsee sen. Ekalla kerralla, ei ylläri, vielä tajunnut sitä, mutta nykyisin se biisi vaan aiheuttaa kylmät väreet sen ihanuudella. Voisin kuvitella itteni kallioille tuijottelemaan merta ja kaukaisuuteen. Kaukaa on siis biisin nimi ja ihan ehdottomasti paras levyltä! Se ei oo mikään hauska bilebiisi, synkkyys aina lumoaa <3 Pientä, siis ihan pienenpientä miinusta, biisi saa ranskankielisistä sanoista, mutta muuten se on siis kyllä kymppi miinus. Se vaan lumoaa aina ja ikuisesti kauneudellaan ja synkkyydellään. Odotan Jennin livetulkintaa tästä <3 Melkein tulee kyyneleet silmille, niin kaunis se on.

 

Seuraava biisi sitten palauttaa takas maan pinnalle, ja no, mitäs siitä nyt sanoisi. Musta se ei oo levyn parhainta antia. Hyräilyt ja hmm hmmmmm mmm -kohdat tekee siitä ehkä vähän kehnomman. Tällä levyllä on muuten yllättävän paljon näitä kikkailuja, ja en aina tiedä että tykkäänkö vai en. Tyttövuodet muistuttaa ihan jostain sinkkuelämäästä tai joka naisen sinkkuvuosista. Sinänsä ihan kelpo biisi ja huvittaa hauskoilla sanoituksilla, mutta ei ehkä mikään mestariteos sanoitusten puolesta. Siitä lallatuksesta vaan tulee vähän sellai fiilis, että sanat ovat loppuneet kesken. Muuten siinä on käytetty kyllä ihan mielenkiintoisia soittimia. Suru on kunniavieras sitten palauttaa taas mielen synkkyyteen ja suruun. Tääkin on sellai biisi, että vois vaan olla ja tuijotella ja hakea uusia uloittuvuuksia. <3 Ei tavallaan kovin surullinen biisi, mutta hyvällä mielellä tehty hieman melankolinen biisi. Sivullinen on Leijonasydän -elokuvasta oleva tunnusbiisi ja se jatkaa oikeastaan samaa levyn linjaa. Tunnelmallinen, melankolinen biisi. Tää biisi ei mua silleen sytytä kuin nuo pari edellistä. Ihan ok mutta arvosanan saisi ehkä jonkin seiskan tms. Minä sinua vaan on levyn vika biisi ennen bonusbiisiä :D Sanat taas loistaa kekseliäisyydellään karhuemoa ja sellaista :D  Mutta tää ei yllä mun listalla korkealle, edellisen biisin tasoa, sanoisinko. Bonusbiisinä on sitten joulubiisi ja se on tietenkin aina plussaa jos bonusta on ja uudet joulubiisit on tervetulleita aina. Oikeastaan sen koommin siitä ei oo sanottavaa.

 

Levy on kaiken kaikkiaan aika hieno mestariteos, joka saa multa kyllä jopa ysin kouluasteikolla. Levyllä on helmiä ja plussaa myös siitä, että uudet kuuntelukerrat tuo aina jotain uutta. Pientä miinusta ehkä siitä, että levy on aika Jenninnäköinen. Upea teos ei sillä, mutta jotain uutta kokeiltavaa on aina ihana päästä kuulemaan. Sinänsä onhan tää erilainen kuin edellinen, Jenni on kehittynyt ihan valtavasti ja on jotenkin aivan upea. <3 Odotan niin paljon että pääsen kuulemaan biisit livenä.

Levyn top kolmonen

- Kaukaa <3 Sanat ei riitä kertomaan enempää.

- Tyttövuodet. Hauska. Jokaisen tyttösen sinkkuelämääbiisi :D

- Suru on kunniavieras. Arvoin pitkää että minkä valitsen, tähän olisi voinut valita muunkin biisin.

 

Mutta ei tartte kauaa enää odottaa että pääsee kuulemaan ihanaista Jenniä livenä. Siihen asti bye bye ja palataan pian!