Helsingin Juhlaviikot

Menee vähän myöhäiseksi aina nämä keikkakertomukset. Ennen sitä päivitti heti keikan jälkeen, oli yö tai päivä. Nyt tuppaa vähän venyä mutta siis eilen tuli oltua ekaa kertaa Helsingin Juhlaviikoilla ja ei missään hullummassa seurassa nimittäin kahta ihanaa naista kattomassa: Laura Närheä ja Irinaa. Tätä oli odotettu ja oivoi, olihan aikamoinen elämys. Aloitetaan Laurasta, koska hän esiintyi ekana. Pientä jännitystä toi Lauran flunssa ja tilapäivitys päivällä että keikka oli hieman vaarassa peruuntua. Mutta ei peruuntunut ja pakko sanoa, Laura veti ihan uskomattoman hienosti koko keikan. Itsehän makaisi puolikuolleena sängyssä flunssassa eikä toivoakaan että jossain lavalla heiluisi. Siksi täydet pisteet Lauralle. Biisit oli hieman oudompia, koska kröhöm mulla ei ole vieläkään sitä uusinta levyä ;< Pitäisköhän aktivoitua :D Siskoni, ja mä annan sut pois on ihan mielettömiä kappaleita ja eilen duettopariksi tuli Irina. Erinhän vetää Lauran kanssa tuon Siskoni-biisin mutta koska Erin on saanut pojan viikko sitten (Onnittelut Erinille!) niin pariksi tuli ihana Irina. <3 Biiseistä mulla ei oo mitään erillistä keikkalistaa, koska en ihan kaikkia tunnistanut mutta ainakin Tuhlari, tämä on totta, hetken tie on kevyt tulivat. 

Tuossa Ihanaiset <3

Mun pitää nyt kyllä oikeesti tsempata ton levyn kanssa ja hankkia se. Laura on noussut ihan yhtäkkiseksi suosikiksi eikä mikään ihme. Se on aivan loistava ja lahjakas laulaja. Me likes!

Tuolla oli muuten ihan hyvää se että ei sitten ollut tungosta, koska istuttiin. Tai no hyvää ja hyvää, tietenkin laitan sellaiset kengät joilla jaksaa seistä. Noh, ei mennyt ihan nappiin :D Istumakeikoissa on aina vähän se huono puoli että Irinaa on pirun vaikea katsella istuen, sen verran riehakkaita sen keikat on. 

Irinalla oli lapsensa tekemä kangas, josta oli sitten tehty mekko. :D Irina oli ihku kuten aina ja oli ihan sairaansiistiä olla keikalla. Miks mä en ollut kesällä enemmän keikoilla? :D Tuntuu että kaikki mitä tänne kirjoitan on aina ihan sairaansiistiä mutta kun ne on <3. Ilmeisesti kaikki joilla käyn on harvinaista herkkua ja niistä tulee nautittua ihan tositositosi paljon. Hypin aiheesta toiseen nyt mutta eniwei, ei ollut muuten yhtään turhaa odottelua, keikkojen välissä oli ehkä joku 30 min joka meni nopeesti. Paikallekin saavuin juuri sopivasti.

No niin, takaisin keikkaan. Keikka alkoi hiljaisuudella, jota seurasi koko kuva, älä riko kaavaa, kuurupiiloa. Sen voisi kyllä jättää pois. En oo vieläkään oppinut tykkäämään kuurupiilosta. En vaan tykkää. Tokihan se menee keikoilla eikä siihen tylsisty tms mutta ei kuulu suosikkeihin edelleenkään. Sen jälkeen tulikin sitten hieman speciaalia. Joskus ehkä muinoin ovat tehneet samaa. Jii tuli rummuista pois ja vetivät biisejä jotenkin "akustisesti" tms, en nyt tiedä oikeaa termiä. Mutta näitä biisejä sitten oli:  kipu kasvattaa (!), liibalaaba, älä sano mitään,vastaukset. Ne oli ihan kivoja speciaalivetoja mutta hetken musta tuntui että niitä oli vähän liikaa. Pari kolme sellaista vetoa olisi ehkä riittänyt, jos nyt siis saa sanoa mielipiteensä :D Erityiskiitos tosta kivusta.  <3 Mielellään olisin kuullut sen normina mutta menihän se näinkin kun ties milloin sen on kuullut. *menee kaivamaan ÄRK-levyä kaapista*

Tässä vaiheessa biisien listaaja ei enää sitten listannut :D Mutta ainakin nämä tulivat vielä: jotain suurempaa, miksi hänkin on täällä, yläpuolella, juulian totuudet, kirosanat, pokka. Luultavasti tossa oli jotain muitakin biisejä mutten nyt juuri muista että mitä. Mutta ihan mahtava keikka ja paikkakin oli ihan upea ja valloittava elämys kylläkin. Toi energian määrä aina jonka saa keikoilta sekä se fiilis niin ai että <3 

Valotkin oli jossain vaiheessa sen verran upeat että yritin ottaa kuvaa niistä mutta eipä ne oikein kuvissa välity joten jätetään ne kuvat ihan sinne omaan arkistoon vaan :D Mutta tämmöistä, mä en enää osaa kirjoittaa mitään kivaa keikoista joten on ehkä parempi nyt lopettaa. Tykkäsin ihan hirveesti ja tahtois vaan lisää ja lisää. Kyllä sieltä taas eilen lähti hymyssäsuin pois :D

Nyt seuraavana aiheina on vuorossa parit levyarvostelut mutta eipä kannata silti mitään sen suurempaa jokapäiväispostauksia täältä hakea. Muu elämä vähän haittaa tätä bloginpitoa ;) Ja eipä mulla varmaan aiheitakaan niin paljon riittäisi kuin joillakin muotibloggaajilla :D

Mutta näihin tunnelmiin siis adios, hasta la vista ja palaillaan taas piakkoin!  Tunnelmallista syksyn odotusta!

Olipa kerran elämä

Sellainen perjantai <3 Varsinkin alkuillasta. Töistä suoraan mini pop up rundille, kun Hannalta tuli eilen kuudes levy. En tosin kiertänyt kuin kaksi ensimmäistä paikkaa, sitten iski nälkä ja illalla piti mennä saunaan niin vaihteeksi näinkin. Olis kyllä ollu kiva kiertää pari vikaakin paikkaa. Hannan keikkoja onkin jo odoteltu ja ai että, hyvää kannattaa odottaa. Hanna on jotenkin niin ihana ja symppis ja tietyllä tapaa muuttunutkin, parempaan suuntaan tietty. Ei sillä etteikö se ennenkin olisi ollut ihana ja symppis ja vaikka mitä. Torstaina olisi ollut levyjulkkarit mutta koska oma arvontani näytti etten mene sinne niin perjantai tuntui jotenkin ihanan luksukselta ja erilaiselta ja kaiken kaikkiaan kivalta jutulta. Enemmän vaan tällaisia. Kyllähän sitä nyt hyvän bändin perässä kiertää ;) Ja vaikka arpaonni ei tuolla keikoilla nyt osunutkaan niin pakkohan toi levy on mennä ostamaan, toivottavasti jo pian! Siitä sitten arvostelua myöhemmin (Juujuu, on se Erininkin arvostelu tulossa.... ;) )

Eka paikka oli siis Kahvila Regatta josta siis tour alkoi. Aika hyvin ehdin sinne vaikka vähän mietitytti että miten ehdin. Ihan 3-4 biisiä bändi esitti ja jostain syystä olin taas aika ekstaasissa niin en muista niitä :D No tietty tuli jokapäiväinen, olipa kerran elämä, sitten se duettobiisi ilman duettokumppania ja menen kaljalle. Toi menen kaljalle oli kyllä kaiken kaikkian aika hauska biisi. Nimi saattaa kuvata ihan jotain muuta mutta annas kun pääsen vauhtiin levyarvostelussa niin saan siitä vaikka mitä asioita irti ;)

Seuraava paikka oli Salmiakkikioski Töölössä ja Hanna oli ihan vaihtanut vaatettakin siinä välissä. Ja ne korkkarit, ne oli mageet. Mulla oli niistä ihan oma kuvakin mutta jos nyt en tähän sitä kuitenkaan laita. Mageet oli! Setti oli hieman eri koska kuultiin sammuttakaa koko kaupunki. Voin sanoa että toi on mun lemppari! <3 Oon nyt jo ihan in love siihen. Taidanpa mennä kuunteleen sitä minivideopätkää taas <3 Tuolta sitten ajelin todella hymyssä suin kotiinpäin. Ai että, on kivaa olla rakastunut <3 nyt vaan sitten pitäis löytää seuraava keikka jonne sitä suuntaisi, Hannan osalta meinaan. Seuraava keikka on tiedossa ja aika piankin ;) Aktivoidun kun tulee syksy :D 

Vika kuva on lopusta kun piti päivittää (Hanna Teamin, ei mun!) joku kuva someen eli facebookkiin ja kaikki halukkaat sai mennä kuvaan. Itsehän liukenin silloin paikalta hymyssä suin kotiinpäin. Oli kyllä tosi siisti tempaus toi mini pop up tour. Lisää vaan ehdottomasti sellaisia.

Mutta että sellaista. Tosi hienoa! Upeeta Hanna! Levy on varmasti tosi magee, aistin sen jo nyt <3 Tuun oleen rakastunut siihen <3 Palaillaan ihan pian taas ;)

Junat ja naiset

Nyt pukkaa tekstiä, oon siis liekeissä. :D Perjantaina myös eräs, ihana neitokainen julkaisi piiiiitkän tauon jälkeen ekan sinkun. Tässä sitä tulee:

Ihanaa! Oon varmaan taas tosipuolueellinen mutta tää on musta ihan mahtava. Ehkä se on se Jennin ääni joka vaan on ihan paras. <3 Yleensä en diggaa kauheesti tollasista ju-u-ju-u-uuu -jutuista ja yleensä ne vaan ärsyttää. Mutta ei vaan nyt. Ei sitten yhtään ja ihan rehellisesti. Tykkään ihan hirveesti ja en vaan malta odottaa keikkoja. Tahdon kaikkimullenytjaheti. Jossain kommenteissa oli sanottu että tää muistuttaa Madonnan Frozenia ja tarkemmin ajateltuna niin onhan siinä vähän sellaisia fiboja. Ei ne mulle kyllä tulleet ekana mieleen mutta kun sanottiin niin sitten ehkä vähän sellaista fibaa. Mutta onhan Jenni nyt vähintäänkin Suomen Madonna. 

Syksy on kyllä kivaa aikaa. On taas luvassa sellaisia keikkoja että ihan hymyksi vetää. Ei malttais odottaa kaikkia näitä tulevia levyjä, ja keikkoja ja ja ja... Mutta eihän tässä muutakaan voi. Palataan taas pian. Yritän saada vihdoin sen Erinin levyarvostelun ja PMMP:n keikaltakin vois laittaa jotain kivoja kuvia.

Vaikka kaikki saa unohtua, kiitos siitä, kun liiankin kauan jaksoit mua

Oijoi. Täällä ollaan hengissä vielä vaikka taas tällainen pikku huomaamaton kuukauden tauko. Nyt kun on taas asiaa tänne niin voisin vaikka jotain kirjotella eilisestä keikasta. Eilen oli siis PMMP Tavastialla ja ihan vikat PMMP:n keikat siis menossa. Tänään ihan vikavika keikka siellä ja ihan huippua oli kyllä eilenkin. Jotenkin niin seesteinen olo koko keikan ajan ja nautti vaan siitä mitä tuli. En edes osannut, enkä osaa vieläkään kaivata, mitään sen spesiaalibiisejä tai omia lemppareita. koska jotenkin vaan se tunne kokoajan oli niin hyvä ja otti vaan ilolla kaiken vastaan mitä tuli. Tytöt oli ihan huippuja koko keikan ajan, Mira taas kiipesi vaikka minne ja lopussa ihan vikan encoren aikana joka oli muuten Rusketusraidat niin tytöt lähti daivaamaan yleisöön. Paula ensin ja Mira perässä. Jotenkin näitä tunteita on aika vaikeata kuvailla, koska ei niitä vaan pysty kuvailemaan. Mainitsin jo että tosi semmonen seesteinen, rauhallinen, ihana fiilis koko keikan ajan. Semmonen onnellinen. Yhtään haikeutta ei ainakaan itellä ole pään sisällä. Sitä vaan nauttii kaikesta mitä tulee keikalla eteen <3 Ainahan voisi haluta sitä ja tätä ja vähän totakin biisiä (kuten esimerkiksi San Fransisco!) mutta äh, ei vaan tunnu siltikään siltä että ne olisi pitäneet juuri soida eilen. Plussaa muuten ehdottomasti siitä että yhtään känniääliötä ei ollut jotenkin ei ollut yhtään tönimisiä tms. Joku kameraheppu tuli siihen välillä vähän törkeästi mutta pysyin lujana ja mun eteenhän se ei ainakaan tule. Toikin oli niin pikkujuttu ettei sitä huomenna edes varmaan muista. Välispiikeistä ihmettelin kun musta alussa niitä ei juurikaan tullut? Oon ollu varmaan jossain kuplassa keikalla mutta jossain kohti havahduin että ei oo pahemmin tullut välispiikkejä. Puolivälissä (?) tai jossain siinä sitten niitä alkoi tulla. Ei mitään sen maailmanmullistuttavampaa mutta aika peruspmmpvälispiikkejä. Mira oli vissiin hieman flunssassa ja ääni ei kait ihan parhaimmillaan kulkenut, mutta tosi hienosti se veti kyllä. Ite varmaan makaisin puolikuolleena sängyssä enkä missään reppuselässä kitaristin selässä :D Pointsit vaan Miralle kun jaksoi temppuilla koko keikan ajan. Nämä vähän harvemmin biisit ainakin kuultiin : onko sittenkään hyvä näin, poika, päiväkoti. Oliko niitä jotain muitakin? Tietenkin sitten kuultiin kevään valo, JETOV, rakkaalleni, matoja, ruskikset, joutsenet, tytöt, pariterapiaa, oo siellä jossain mun, heliumpallo, ... Ja varmasti vielä vaikka mitä. Koska muistini on rajallinen, niin en nyt muista sitten tämän enempää. Keikka kesti about pari tuntia, kaksi encoreakin oli. Ihan vikavika biisi oli ruskikset. Ja sitä ennen kolmen biisin encore.

Vois tietty kirjotella kaikkea enemmän ja vähemmän turhaa tietoa keikasta. Sananen vielä ehkä pitää mainita tästä bändin lopettamisesta. Kun se kuitenkin on ympärillä mediassa ja siitä informoitiin jo hyvissä ajoin. Siis vielähän tulee jäähyväiskiertue joka on vissiin vähän poikkeavampi kiertue, lähinnä siis biiseistä kuullaan erikoisversioita ja ihan vikatvikat keikat on vielä julkaisematta. Itsehän suhtaudun tähän vähän niin, että "kaikki bändit lopettaa joskus" vai nähdäänkö vielä jotkut nylonbeatit vetämässä syytöntä 70-vuotiaina? Ei, eli mikään ei ole ikuista. Odotettavissahan tämä myöskin oli ja itselle se on ihan ok. Toki keikkatulevaisuus näyttää hieman erilaisemmalta ja jättäähän pmmp sinne aika suuren loven tietyllä tapaa. Nää keikat kun on olleet niin energisiä ja jotain mitä kukaan bändi ei samalla tapaa saa aikaiseksi. (Eikä ehkä pidäkään saada.) Siksi varmaan onkin niin onnellinen olo tästä keikasta kun se vaan oli niin täydellinen. <3 Ihan mielelläänhän näitä keikkoja kiertelis vielä edelleen mutta valinta ei ole omissa käsissä. Tämä oli itselle ehkä(?) vika keikka, koska en tiedä tuleeko pks:lle noita kiertueen keikkoja ja minne ja minkä hintaisia on liput ym ym ym. Joten suhtauduin tähän kuin vikaan keikkaan.

Paljon varmaan jäi sanomatta, mutta ehkä jatkan tästä kun saan esim. kuvatkin purettua kamerasta. Ja jotta tämäkään postaus ei jäisi ihan kuvattomaksi niin liitän turhaakin turhempaa kuvaa tähän.

Ja loppuun voisi todeta vielä, että kun toinen ovi sulkeutuu, niin toinen ovi aukeutuu. Paljon kaikkea kivaa luvassa siis keikkarintamalla. Nyt vaan pitää aktivoittaa itsensäkin!