Ne pari asiaa

Sellasia kivoja pikku asioita, jotka tuli ittellenikin vähän puskista. Kaiken tän hektisyyden keskellä meinaan Erin on julkaissut jo uuden sinkun ja se kuulostaa tältä:
Eipä tainnut tietää tyttö. En nyt jostain syystä löytänyt sitä youtubesta että olisin voinut linkittää sen tähän. (Hyvä minä ja tietotekniikka ;< ) Ja uusi levy, siis uusi levy tulee jo 7.6. Siis jo ensi viikolla. Mihin tää aika oikeesti menee? Ihan mahtavaa. Keikkoja ehkä saadaan odotella perheenlisäyksen johdosta mutta ihan mahtavaa. Oon ihan fiiliksissä. Levy jatkanee edellisen levyn tuttua musiikillista teemaa ja soundia. Tästä sinkusta mulla ei oo nyt sen koommin sanottavaa kun että mahtavalta kuulostaa. Mielenkiinnolla jään venaileen keikkoja.

Toinen asia joka on kans jäänyt jotenkin sinne pimentoon. Nimittäin Hanna Pakarinen on julkaissut tässä viime aikoina myös pari uutta biisiä. Toinen tulee tässä: (Jos nyt löydän sen edes youtubesta)

(En nyt sitten tiedä näkyykö toi edes?) Mutta tarkoitus on siis kertoa että Hanna on julkaissut pari uutta biisiä, eka oli Jokapäiväinen ja toka Olipa kerran elämä. Kuulostaa muuten ihan sairaan mahtavalta. Ootan Hannankin keikkoja, varsinkaan kun neitiä ei ole nähnyt since viime vuoden helmikuun. Hanna on kyllä muuttunut ihan hirveesti musan myötä, silleen positiivisesti of course. Kaipaan tietenkin sitä englanninkielistäkin Hannaa mutta jotenkin aina niin upeaa nähdä kun joku tekee jotain ihan uutta ja ihmeellistä. Ja koko levykin tulee varmasti piakkoin. Oon ihan fiiliksissä,aurinko paistaa ja upeaa musiikkia tulossa ja aijai, mahtavaa. Hanna on mun ihan lemppari. Eli ei oo mitään uutta että oon näin fiiliksissä. Mutta näihin tunnelmiin ja ehkä tässä jotain keikkaakin on tulossa jossain vaiheessa. Palaillaan taasen.

Maailman kylässä

Olipa kerran lauantai-aamu ja Maailma kylässä Kaisaniemen puistossa. Sinnepä siis suunnattiin aikaisin (meille aikaisin :D ) lauantaiaamuna. Pyörät vaan alle ja menoks. Ja niinpä sitä ehdittiin hyvissä ajoin sinne ennen kuin PMMP esiintyi. Oli tosi kivaa nähdä tytöt pitkästä aikaa ja vielä kivempaa oli nähdä bändi ulkona ja olla festaroimassa. Festarikesän avaus! Vaikkei mua kyllä yleensä kovin paljon festareilla näy. Keikka alkoi Heliumpallolla jota seurasi JETOV. Ainakin Lautturi, Matkalaulu, Tytöt, Pariterapiaa, Rakkaalleni... ja vika biisi oli Se vaikenee joka pelkää. Sopii musta jotenkin vikaksi biisiksi. Lavalla taas nähtiin jos jonkinlaista performanssia, Miran kiipeilyä bändin poikien harteille, Paulan kiipeilyä tolppaan tms, vauhdikasta ja aistillista liikkumista. Ihan mahtavaa! Tykkäsin kovasti ja oli tosi kivaa kun oli ulkokeikka. Vaikken sen suuremmin välitä festareista mutta tällaiset tapahtumat on kivoja. 

 

 

Juu, ja Pussy Riotinkin piti esiintyä tuolla mutta ilmeisesti turvallisuussyistä peruutettiin se esiintyminen. Tytöillä oli tuollaiset "Free Pussy Riot" topit (kirjotin eka free pussy cat :D )Niin ja tulihan siellä tietty Joku rajakin. Semmonen kiva 45 min setti oli. Sen jälkeen hetki kiertelyä ja Diandra tuli jonkin ajan päästä. Koska en ole vieläkään nähnyt Diandraa niin olihan se pakko nähdä tuolla. Tytsyn levy on hyvä vaikka jäänytkin nyt taas taka-alalle. Eli seuraavana sitten Diandran kuvia ja sen keikasta jos tässä nyt jotain sanottavaa on. Ainakin sen voin sanoa että Diandra on ihan hirveen symppis ja söpö :D Ja niin mahtava ääni tytöllä. Hyvin on kyllä päässyt jo ammattilaiseksi. Niin ammattilaisena oli lavalla ettei tosikaan. Biisit jäi vähän etäiseksi, tai ainakin jotkut koska en oo niitä niin paljon kuunnellut. Vikana biisinä tuli Outta my head ja olisko toka vika ollut se uusi biisi josta tulee ensi viikolla sinkku ja video, lost tais olla sen nimi.

Siinä Ihana Diandra pinkeissä housuissa ja mustassa yläosassa. 

 

Joo, siinäpä ne. Kamera alkoi näyttää jo vähän loppua Didin keikalla niin vikat biisit kamera vietti aikaa sitten visusti laukussa. Lisää vaan tällaisia tapahtumia, nää on kivoja. Ilmakin suosi niin mikäs siinä. Ja nyt on vielä mahtavampi ilma. Harmittaa vähän kun Helsinkipäivän konsertti on sitten keskiviikkona. Sehän on niinku työpäivä niin kuka sinne nyt ehtii. No sen päätin että jos on hyvä ilma niin lähden töistä ajoissa koska siellä oli niin ihania artisteja että pakkohan ne olis taas nähdä vaikka jokainen nyt varmaan esittäneenkin vain 3-4 biisiä. Mutta Irina ainakin pitäisi nähdä. No sen näkee sitten taas miten sen kanssa tekee. Sitä ennen ehkä jotain tai jokunen keikka on mutta enpä tiedä vielä mitään varmaksi. Jää nähtäväksi siis taas milloin musta kuuluu. Ai niin piti niistä parista uutuudestakin tulla kirjoittamaan mutta jos ensi viikolla koska nyt on seminaarityö palautettu, jess! On ehkä aikaa kirjoittaa taas muutakin kuin vaan jotain humanistianalyysiä. Jeeee! Mutta nyt aurinkoon ja nauttikaa viikonlopusta! Pussss!

@pressa

No niin, saatiinhan tää toukokuun keikkailukin avattua ja ei mikään huonompi keikka. 2010 oon ollu viimeks Indican keikalla ja oli ihan hirveen kivaa päästä taas tyttöjen keikalle. Oon tässä välissä mm.keksinyt kivan graduaiheen joka liittyis Indicaan ;) Noh, en tosin kyllä tiedä toteutanko sitä mutta musta olis kiva jos se aihe liittyis musiikkiin. Mutta asiaan, paikkana aikuisten yökerho, Pressa. Ihmisillä on aina hirveet ennakkoluulot tota paikkaa kohden mutta musta se on ihan kiva. Se on hyvällä paikkaa, pääsee nopeasti kotiin. No joo, onhan siinä sellai pikkumiinus että ihmiset ei oo kovin hyvin käyttäytyviä. Mutta tällä kertaa kun kyseessä ei ole tod.näk. loppuunmyyty niin olin siinä uskossa että ääliöitä siellä ei olisi. Eikä ollutkaan, hyvä niin. Jokunen pikku tönimiskohtaus oli kyllä jossain vaiheessa mutta ite vältin sen aika hyvin. Niin ja aplodit mulle, en mennyt mun vakkaripaikalle vaan ihan toiseen laitaan :D Odotusaikakin mun mielestä meni ihan kätevästi, tuli suhteellisen hyvää musaa mm. Erinin uusi biisi (tästä lisää juttua myöhemmin!) sekä Irinaa ja espanjankielistä musaa <3

No mutta itse keikkaan. Keikka alkoi suhteellisen myöhään, joskus varttia yli kakstoista. Hittibiisit sai tietenkin yleisöön vauhtia ja mikäs siinä, mulle ainakin tuli keikan myötä taas sellainen olo että nyt Indica tehokuunteluun! Olin jopa bongailevani pari espanjalaista/meksikolaista fania yleisössä. Siistii että on noinkin kansainvälisiä faneja. En pidä itseäni kovin suurena Indicafanina mutta kuitenkin kyllä ehkä jonkinlaisena fanina. Nautin ihan suuresti tosta keikasta ja biiseistä. Jotain ihan tosi "outoja" biisejä tuli tai siis en tunnistanut niitä mutta silti on ihan tosi kivaa kattella bändiä ja kuunnella niitä. Varsinkin Jonsun liikkeet ja eleet on ihan huippuja. Näki kyllä että tytöt nauttii ja niillä on ihan sairaan hauskaa lavalla. Niin, ja kitaristia/basistia tuurasi Tiktakin Emppu. Ilmeisesti tuuraillut enemmänkin bändiä. Yksi pieni miinusasia, mun mielestä Indicaan kuuluu se pukeutuminen. Tai no ne mekot. Aiemmin Jonsulla ja muillakin on ollut ihan sairaansiistejä mekkoja ja se on vähän niinkuin se juttu Indicassa. Tai osa sitä juttua. Mutta nyt, Jonsu ja muut on pukeutunut ginavaatteisiin (kaikki kunnioitus kyllä Ginan vaatteita kohtaan!) :/ Pieni miinus siis siitä, koska musta ne mekot on vaan ihan sairaan siistejä ja on sitä Indican tyyliä. Pieni juttuhan tää on ja kivoja vaatteitahan tytsyt oli valinnu, just sopi Jonsun ym tyyliin. Ehkä Jonsu on vaan muuttanut keikkatyyliä tässä ajan kuluessa?! Ja koska tämä ei ole muotiblogi eikä sellaiseksi ikinäkoskaan tulekaan (eli heti ens viikolla saan hyvän idean ja teen tästä muotiblogin :D ) niin se niistä vaatteista. 

Kuvat ei varmaan niin hyvin onnistuneetkaan syystä x. Pitäis vähän terävöittää niitä ja tarkentaa mutta äh, kuka jaksaa?! Voisko sen tehä se mun assari missä ikinä se onkaan :D Siltikin tässä jotain kuvia vaikkeivat mitään hyviä olekaan.

 

Niin ja Jonsun kengät oli kyllä ihan mahtavat. Mäkin tahdon. Eli yhteenvetona vois todeta että ihan sairaan siistiä oli olla pitkästä aikaa Indican keikalla. Kivaa vaihtelua tähän Irina-Pmmp -putkeen. Miinusta siitä että heitän mun korkkarit mäkeen koska ne satutti mun jalkoja ja vähän meni fiilistä niistä. 

Tuun kertoo piakkoin pari kivaa löytöä biisirintamalla. Joten palataan taas pian!

Toukokuun tunnelmia

Joko se on jo toukokuun puoliväli? Mihin ihmeeseen tää aika menee? No mutta päätinpä nyt tulla avaisemaan sanaisen arkkuni tuosta maanantain uutisesta. Eli siis mistä? No tästä: http://yle.fi/uutiset/pmmp_lopettaa_-_toistaiseksi/6638145. Pmmp on siis päättänyt lopettaa yhtyeenä. En tiedä olenko kyyninen vai mitä mutta musta tuntuu että lähes kaikki bändit lopettaa kuitenkin jossain vaiheessa eli jotenkin en siis ylläty näistä uutisista. Onhan toi ihan ymmärrettävää, tyypit tehneet jo 10 vuotta samaa touhua ja jossain vaiheessa siinä on ehkä vähän pakkokin alkaa miettiä että mitäs nyt, oliks tää tässä ja sellasii. Niin surullista kun se tavallaan fanien kannalta onkin. Josta pääsenkin sitten minun ja pmmp:n suhteeseen. Mähän olen varmasti herännyt tähän bändiin ehkä ihan joku pari kolme vuotta sitten. Varmaan joku Veden varaan iski sitten enemmän lopullisesti. Toki niitä aiempia levyjäkin löytyy mutta jostain syystä oon pitänyt bändiä vähän sellaisena "riehumismusana" eikä sitä oo ehkä niinkään tullut arjessa kuunneltua tai jonakin sellaisena angstin purkamisena eikä sitä angstia sit vissiin oo niin kauheesti tullu purettua kun ei oo tiettyjä levyjä kuunnellut kovin paljon arjessa. Keikat on kyllä ihan toinen lukunsa ja sama pätee niihin, en mä niistä alussa niin kovin paljon tykännyt mutta sitten tuli taas Veden Varaan ja sen keikat niin siitä se sitten lähti. Ja vaikka ei toi rakkaudestalevykään ihan heti kolahtanut mutta kyllä se nyt on jo paikkansa ottanut. Nyt tän bändin näkee ihan uudessa valossa ja pakkohan se on keikkoja tiirailla sillä silmällä että nyt pitäis käydä mahdollisimman monella koska kohta ei enää pääse. Joku livelevyn/kokoelmalevyn tapainenkin kait tulossa sitten joskus syksyllä sekä jotain kiertuetta. Ihan siistii! Toivottavasti vaan ajat mätsää silleen että edes johonkin pääsisi. Niin ja toivottavasti tulisi myös elokuun perinteiset tavastiat. Ne on huippuja! Liekö sitä vaikka menisi jopa kummallekin silloin. Noh, nähtäväksi jää.

Heti tietenkin ton uutisen jälkeen alkoi tulla uutinen "näin pmmp työllistyy eron jälkeen" Mun mielestä toi oli jo kielellisestikin koominen otsikko :D Paulalla ja Mirallahan on omia projekteja ja aivan varmasti työllistyy. Pojillakin on myös toinen bändi. Kyllähän tyttöjä jää kaipaamaan ja aivan varmasti kattelee jotain dvd:itä kaihoisasti myöhemmin. Toivotaan tietenkin että tytöistä kuulee esim. soololevyjen tiimoilta vaikkei se sama olekaan sekä ehkä bändi myös joskus palaa jos se siltä tuntuu henkilöille. Se on hyvä se että paluu jätetään avoimeksi.

En sitte saanu sataa keikkaa näiltä :D Mutta nyt ainakin vikoista keikoista aion nauttia täysin rinnoin.

Palataan taas joskus kun keksin jotain jutun tynkää tai löydän jotain keikkaa jonne suunnata. Tsaude!

Levyarvostelussa: Irina Askeleita

Parempi kait myöhään kuin ei milloinkaan. Eli levyhän ilmestyi jo yli 2 kk sitten. On ainakin saanut kuunnella paljon tähän asti ja niitä kuuntelukertoja on kyllä useita kymmeniä. Ja on jopa testattu levy lenkkipoluillakin. 

Mä olin kirjoittanut jotain ensituntemuksia ihan ekalta kerralta ja näemmä on ekalla kerralla fiilikset vaihdelleet todella paljon laidasta laitaan. Osa musta oli vähän silleen että tykkääkö, eikö tykkää, mitä tästä pitäisi ajatella. Ekalla kerralla ei ainakaan tullut mitään sellaista joka olisi inhokkibiisi. Nythän näitä biisejä on jo kuullut livenäkin niin ihan eri tuntumalla vähän tässä kirjoittelee. Sinänsä olisi hyvä kirjoittaa levyfiilikset aina pian levyn tulon jälkeen mutta nyt mennään näin.

Levyn aloittaa jotain suurempaa ja se on myös keikoillakin aloittanut. Ja se on mun lemppari! Ihan ehdottomasti parhaimpia biisejä tolla levyllä. Mitä enemmän kuuntelee niin ihan ehdottomasti sitä parempi biisi. <3 Hyväntuulinen biisi. Seuraavana vuorossa on yläpuolella. Tää biisi jatkaa myös rempseää Irinamaisuutta, hieman synkillä sanoituksilla mutta melodia tekee siitä kuitenkin musta rempseänoloisen.  Ja tässä jos jossain jalat alkaa vispaa eikä paikalla pysy. Kolmas biisi onkin sitten koko kuva. Se on sinänsä tuttu sinkkubiisinä ja kyllä, tykkään. Ylläri. Mistä mä nyt en tykkäisi mitä Irinaan tulee :D Nelosena sitten mennään kurinpalautuksen tahtiin.  Ja sama reippaus biiseissä jatkuu. Tää on muuten mun suosikkeja, siis keskivertoa suosikimpi.  Tosin yksi pieni miinus tässä on, en muistanutkaan tätä mun ekan kerran kuuntelulistaa. Se miinus on nuo la la la –huudatukset. Mulle tulee aina sellai tunne että sanat on loppunu kesken niin en oikein pidä niistä sellaisista kohdista. Noh, plussana se, että keikoilla en oo huomannut edes tota lalala-kohtaa koska siellä se ei herätä niin negavaikutusta kuin mitä ekalla kerralla.

Viides biisi on vasta ensimmäinen joka on vähän hitaammanpuoleinen. Syksy. Ei oikein tunnu ihan sopivalta näin kesän edessä, mutta uskon että tää iskis paremmin tossa elo-syyskuussa. En mä siltikään tätä inhoa, ja tässä on jotain. Jotain mitä en osaa selittää. Jotain missä voi vain tuijottaa ja vajota omiin fiiliksiin. Voisin kuvitella käveleväni sateessa syksyllä tän tahdissa. Paitsi että inhoan sadetta ;<  Näissä levyn nimissä on kyllä käytetty mielikuvitusta. Seuraava biisi on nimittäin tyrmistys. Tääkin on kyllä sellainen ehdoton keikkabiisi joka saa viimeistään jalat vispaamaan. Perusrentoairinamaisuutta. I like. Vaikka onkin tuttua ja turvallista.

Nyt kun tälle linjalle lähdin niin mennään sitten biisi biisiltä. Kaikki joskus haluaa.  Tää on tullut keikoilla ja ellen oo ihan väärässä niin aika loppupuolella. Tää on ehkä itelle sieltä heikoimmasta päästä mutta bändillä on kyllä ihan mieletön fiilis tän biisin aikana. Ehkä just kaikki loppurevittelyt ja kaikki niin vois vaan sanoa että ou mai gaad mitä menoa :D

Lainasiivet. Voin omistaa tälle koko kappaleen koska tää on niiiiiiin ihana. Tää on just niitä biisejä jotka kolahtaa heti ja ikinä ei kyllästy. Muistaakseni ekalla kerrallakin olin jo ihan pähkinöinä. Tää on ihan ultimate love love love <3 Ja vähänkö olin pähkinöinä kun tää tuli Nrj livessä kun tätä ei ehkä osaa odottaa että bändi vetää tätä ja vielä alussa. Mutta totaalinen transsi tän biisin aikana <3

Mä en tiedä mikä mulla on aina näitä loppubiisejä kohtaan mutta jostain syystä sieltä löytyy aina ne ”heikoimmat biisit”, noin yleistettynä siis. Niin siis nytkin. Mitä kesken jäi on siis levyn 9.biisi ja ehkä mun pitäisi kuunnella sitä jossain yksinäisessä huoneessa sateen ropistessa ikkunaan. Silloin voisi syntyä ne filosofisimmat pohdiskelut ja mietteet biisistä. Näin päin menee kans tähän samaan kategoriaan. Tää ei oo sellainen perusirinamainen ja mua tää ei niin paljon sytytä. Kyllähän tätä kuuntelee ja varmaan lisää vaan pitäisi kuunnella, tosin jätetään nyt pois se yksinäinen huone ja sade. Tätä vois kuunnella vaikka vappupiknikillä aurinkoisessa säässä. Vika biisi on kauhistus. Ja samalla linjalla mennään, tästä tulee mieleen joku vanhempi biisi mutten juurikaan saa päähän sitä. Ei mikään lemppari mutta mikäs nyt olis inhokki kun Irinasta kyse eli kuuntelen myös tätä ja tääkin menee. Toim.huom. Oon kirjoittanut ittelleni muistiin ekalla kuuntelukerralla että vika biisi hirveen rento :D

No niin, siinä se levyarvostelu. Ei tullut nyt kyllä mikään mahtipontinen arvostelu. Jollain tasolla koko levy on hirveen rento ja mielenkiintoinen, yhtään ylitse muiden inhokkia siellä ei ole, jokunen helmi. Tavallaan tuttua ja turvallista mutta silti jotain uutta. Eli ota tästäkin nyt sitten selvää :D

TOP 3 biisit:

- lainasiivet. Ihan ehdottomasti. Herkkä ja ihanat sanat ja kaikki kohdallaan. Täyskymppi <3 Pure love.

- jotain suurempaa. Mun toinen suosikki. Ei kyllästy, reipas, biitit kohdallaan.

- kurinpalautus. Vähän kymmenten kirosanojen perijä, sen verran reipas ja ehdottomasti bilebiisi ja viimeistään tässä peppu alkaa heilua ja fiilis on kohdillaan. Oli muuten vaikea valita tää kolmas biisi.

Se on siinä. Jos seuraavana sitten joku keikkaraportti. Niin *syvä huokaus*  Olishan esim. Petra LeBonkissa perjantaina mutta jaksaiskohan tää raahata ruhonsa sinne… ;) Se jää nähtäväksi.