Biisit ovat siis: stranger, i'm a mess, it's your right, save me once again, someones gonna light you up, end of the story, you don't see me, somewhere, friends don't do like that, sky.
En tiedä, pitäiskö tässä kertoa eka jotain mun suhteesta Rasmukseen. No ehkä parempi etten kerro? :D Kerron kuitenkin, koska kaikki haluaa tietää. Se on nimittäin viha-rakkaus -suhde. Inhosin eka koko Rasmusta, ja en voinut sietää niitä peep-levyn aikoihin. Kaikki alkoi f-f-f-falling -hitistä, josta muistuu mieleen aina amk:n ekat bileet sekä exä (terkkui!). Ja siis noi kaks on ihan eri asioita eli siis exä ei liity mitenkään amk:n bileisiin vaan toi biisi. Eli asiaan?
Nyt mä oon kuunnellu tän levyn jo varmaan useamman kertaan ja ehkä pystyn sanomaan jotain. Jotenkin musta tuntuu,että ekat viisi(?) biisi on sellaista chillailumusaa ja siitä sitten alkaa sitten se rock-osuus. Kriitikot on vissiin tyrmännyt tän levyn täysin että se on mitäänsanomaton, fanit nyt rakastaa varmasti tätä. Ja no, kieltämättä onhan se vähän mitäänsanomaton tai siis siinä ei ole mitään uutta eikä erikoista eikä tajunnanräjäyttävää. Mutta, muhun tää levy silti uppos (kertoo kait jotain musta? :D ) Tai siis jotenkin sellainen kiva hengailulevy, jonka voi laittaa soimaan milloin tahansa. Aamulla tai illalla ja se sopii joka hetkeen. Sopii vaikka lähtee bilettämään ja sopii koti-iltoihin. Siis ihan mihin tahansa.
Save me onge again:ssa on ihan kiva melodia. Ja muutenkin se uppoaa muhun kuin viini näistä alkupään biiseistä. Eikä siinä nyt tartte ajatella että princess wants to be rescued by a prince, nou wei :D Se vaan on kiva biisi, jota voi hyräillä kun vaikka meikkaa tai bussissa tai jossain missä vaan.
Kuva: jostain happoradio-sivustolta (mitä hittoa?)
No onhan toi Lauri nyt aika söpö. (ja miks mä hylkäsin sen Laurinnäköisen exän?)Ton parran se voisi ajaa. Lauri siis. Mulla mitään kiinnostusta exään ole.
Something's gonna light you up räjäyttää nyt sitten tän rock-osuuden. No kyllähän se on ihan erilaista tohon levyn alkupuoleen verrattuna. Edelleen tää biisi menee ihan hengailumusana, ei tartte olla mitään angstiajatuksia että pitäis kuunnella tätä. Nää loppubiisit on kieltämättä tätä samaa, sanat vähän vaihtuu ja sitä rataa (mutta edelleen se iskee muhun kuin viini?) Niin, joo, unohdin kertoa aluksi tästä viharakkaussuhteesta, mutta harvassa on ne, jonka äänet kolahtaa muhun kuin salama. Ja Laurin ääni on kyllä sellainen, että olisin kyllä juu sulaa vahaa :D Tämä on siis kertomus, kuinka viha muuttuu rakkaudeksi. :D
Joissain biiseissä on kyllä ärsyttäviä kertosäkeitä mutta sehän ei ole miinusta :D Ne vaan jää soimaan päähän. Antaisin tälle levylle *** tähteä viidestä. Plussaa äänestä, söpöydestä(!), levyn kuuntelukerroista että sitä voi kuunnella missä vaan ja kuinka usein vaan. Miinusta ehkä vähän yksitoikkoisuudesta mutta whatta hell jos se myy niin miksi joka levyssä pitää olla aina jotain speciaalia ja tajunnanräjäyttävää. Mä oon ainakin nyt kuunnellut jo tätä levyä miljoona kertaa ja voin vannoa että se tulee soimaan toiset miljoona kertaa.
No niin, arvostelu tehty. Seuraavan kerran kuulette ehkä, kun keksin taas jotain. Tai avaan viinipullon ens vkl:na :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti