Viikon randomit

Viikon odotetuin TV-ohjelma: No mikäpä muukaan kuin Vain Elämää alkaa jälleen kerran taas tänään. En edes muista, kuinka mones kausi tämä jo on. Olen päässyt Vain Elämän makuun vain silloin, kun siellä on ollut itselle parhaita artisteja. Eikä siis että muissa kausissa olisi jotain vikaa, mutta jostain syystä eniten itseä on kiinnostanut vain ne kaudet, joiden artisteja olen odottanut kuin kuuta nousevaa. En tiedä, millä nimellä tätä kautta kutsutaan (all stars vai mikä) mutta tällä kaudella on siis aiemmilta kausilta jo tuttuja artisteja. Eniten itseäni kiinnostavat Erin ja Samu Haber. Okei, pienen googletuksen jälkeen tämä on siis Vain Elämää juhlakausi. Lisäksi mielenkiinnolla odotan Vesalan erilaisia tulkintoja ja yllättäjäksi veikkaan Elastista. Myös JVG voisi olla kovin yllättäjä. Antti Tuisku ja Maija Vilkkumaa varmasti vetävät biisit hyvin antaumuksella ja ammattitaidolla. 

Viikon musiikkipäivä: TV:stä keikalle! Lauantaina vietetään Espoo-päivää, ja siellä on entistä enemmän artisteja. Mira Luodilla on Espoon keskuksessa duo-keikka sekä Pauliina Kokkosella sellosalissa. Espoo-päivän konsertti huipentuu ilmeisesti Tapiolaan , jossa on sitten enemmän artisteja. Espoo-päivän konsertista voisi tulla ihan hyvin yhtä iso tapahtuma kuin Helsinki-päivän konsertista. 

Viikon hyväntuulisin biisi: Ellinooran typerä sydän bäng bäng. Vasta nyt tajusin, että kuinka hyväntuulinen tuo biisi on. Melodia on jotenkin niin ihanan positiivinen ja sanatkin semmoset hassunhauskat. Vaikka tietyllä tapaa sanat nyt saattaa olla parisuhdenegatiivista, mutta minusta melodia tuo siihen kuitenkin positiivisen fiban.

Viikon randomit

Viikon ihanin ele: Luin iltapäivälehdestä aika ihanan eleen liittyen Olli Lindholmin hautakiveen. Ollin hautakiveen on nimittäin kaiverrettu viittaus Minne tuulet vie -kappaleesta: Mitä tapahtuu, jos lähden tuntemattomaan, loppuuko maailma siihen vai alkaako vaan uudestaan. Kappale on kyllä oma suosikkini ja mielestäni aika kiva ele että on laitettu noin. 

Viikon kiertue: Nyt niitä alkaa tulla, nimittäin kiertueuutisia! JVG lähtee syyskiertueelle ja vaikka en ole aiemmin ollut bändin kovin fani, mutta onhan se myönnettävä että onhan heillä aika meneviä ja mukaansatempaavia biisejä. Kiertue kattaa Suomen paikkakuntia ympäriinsä sekä myös Espanjan! JVG nimittäin esiintyy Fuengirolassa ja kiertue päättyy ennen joulua Helsingin Circukseen, jossa myös ikärajaton keikka. Loput paikkakunnat löydät täältä: JVG syyskiertueelle.

Viikon nostalgia: Maija Vilkkumaa! Olen aina tykännyt Maijan musiikista, vaikka se on viime aikoina ollutkin vähemmän kuuntelulla. Maijalla on sanomaa ja tuntuu että Maija osaa pukea sanoiksi kaiken sen mitä ihminen käy läpi. Biiseissä on tulkinnanvaraa ja niitä riittää. En nimittäin osaisi valita kolmea suosikkia Maijan tuotannosta. Taidanpa ottaa ensi viikon tavoitteeksi että kuuntelen Maijaa enemmän. Maija on jäänyt nyt ihan liian taka-alalle.

Viikon instagramnosto: Jenni Vartiainen. Jennillä on jokin yllätys syksylle ja hän pyytää apua eli jos omistat 2005-2010 luvun kuvia Jennistä (keikoilta) niin ota yhteyttä Jenniin sillä voit päästä ilmeisesti mukaan hänen yllätykseen. Jennin instahan on @jennivartiainenofficial ja sieltä löydät uusimmat Jennin päivitykset. Täytyisi varmaan itsekin tsekkailla tuon ajan Jennin keikat josko löytyisi kuvia.

Viikon kannanotto: Minunkin vanha suosikkibändi, Chorale, on nyt ottanut kantaa koulukiusaamiseen ja julkaissut Kiitos singlen! Tähän nyt sellainen iso peukku sillä koulukiusaaminen on maailman alhaisinta ja se pitäisi niin saada nollatoleranssiin ja suuremmat rangaistukset vaan kiusaajille. Jos jotain toivoisin, niin sitä että kiusaamista ei olisi enää ikinä koskaan missään ja erityisesti kukaan lapsi ei joutuisi kiusaamisen uhriksi. Mutta asiani ei ollut saarnata kiusaamisesta vaan tulla kertomaan Choralen uusimmasta sinkusta. Itse kuuntelin pienen pätkän sitä ja däääm, tuli oikein poppifiilis! Go Chorale go! 

Laura Närhi: En tunnusta ikinä

Viime viikolla ilmestyi Laura Närheltä uutuus, joka kantaa nimeä en tunnusta ikinä. Myönnän, että mulle tuli nimestä hieman erilainen biisi mieleen. Viime perjantaina sitten kuuntelin sen innokkaasti heti että vastaako mielikuva biisiä. No ei vastannut ja hyvä näin, sillä se mun mielikuva oli kuitenkin huonompi verrattuna mitä biisi oikeasti onkaan. Biisi on nimittäin upea ja monitulkintainen. <3 Tämä on tyypillistä Laura Närheä, mutta silti jotain uutta. Musta tuntuu että sanon tän aina kun joltain tulee uusi biisi. Noh, eniwei, biisissä on aika upeat sanat, joiden tulkinta kyllä itsellä on vielä kesken. Vaikka tämä on tyypillistä Lauraa, mutta miksi tehdä jotain muuta kun osaa tehdä jotain näin upeaa? Tämä on muuten sellainen iskulause, jota voisin itsekin käyttää kaikessa siinä mitä teen. Keskity oikeasti siihen minkä osaat tehdä sillä uskon että juuri se sun oma superpower kantaa pitkälle. <3 Ennen en tykännyt Laurasta mutta jokainen Lauran biisi on vaan lähempänä mun rakkautta Lauraa kohtaan. Miksi mä en ole ennen huomannut Lauran näin monipuolista lahjakkuutta? Biisi ja Laura on upeita ja ah, en malttaisi odottaa levyä jos sellainen on joskus tulossa. Nyt kun on Spotify niin voin kuunnella näitä ihania biisejä aina kun huvittaa!

Viikon randomit

Viikon cover: Viime viikolla luin, että Suvi Teräsniska on tehnyt oman version Ollin muistoa kunnioittaen  Ihmisen pojasta. En ole vielä tätä herkkua kuullut, mutta täytyy se varmasti etsiä Spotifysta ensitöikseen. Biisi ei ole kuulunut omiin lemppareihin Yöltä, mutta haluan kyllä ehdottomasti kuunnella tämän. Suvin ääni on niin ihana <3

Viikon sinkku: Olin ihan fiiliksissä kun luin että Laura Närhi julkaisee uuden sinkun tänään perjantaina. Sinkun nimi on en tunnusta ikinä, joka saa kyllä ajatukset ja ideat rullaamaan. Kuulostaa minulle kyllä todella hyvältä, en malttaisi odottaa että pääsen kuulemaan tuon sinkun. Jotenkin niin tyypillistä Lauraa mutta uskon että siellä on kuitenkin jotain uutta ja ihanaa <3.

Viikon toinen sinkku: En keksinyt nyt tähän parempaakaan kategoriaa mutta koska niitä viikon sinkkuja tänään julkaistaan kaksi niin menköön näin. Toinen on siis ihanan Mira Luodin dna. Odotan kyllä tätäkin innolla, sillä Mira on niin loistava laulaja ja taiteilija.

Viikon oivallus: Sana syksy tuo monille masennuksen tai ainakin pienen alakulon pimeydestä tai jostain muusta mutta itse oivalsin että syksyhän tuo myös uusia levyjä ja uusia keikkoja. Ensimmäisenä huomasin että Miralla on syksylle ihan mukavasti keikkoja pääkaupunkiseudulla ja kuulemma uusi levykin on tulossa. Mira siis keikkailee ainakin Espoo-päivänä Espoon keskuksessa sekä elokuun aikana vielä Otaniemessä (liekö yliopiston avaus tms?). Mutta aika mahtavaa, syksyllä on aina mitä odottaa.

Viikon festarit: Ennen syksyä on vielä mahdollisuus käydä vikoilla festareilla sillä elokuussa on aina vikat festarit mm. Blockfest ja Helsingin juhlaviikot. Eli jos mielesi tekee vielä festareille niin äkkiä tsekkaamaan vielä vikat festarit. Kuun lopussahan on aina myös venetsialaisia niin vielä ehtii edes jonnekin! 

Viikon randomit

Viikon paras lataus: Ah ja voi, kyllähän mä tän tiesin, mutta vihdoin minusta tuli siis Spotify-käyttäjä! En ole siis mitenkään ennen vastustanut spotifyta, mutta kieltämättä onhan tämä aika kätevää. Vielä olisi tarkoitus hankkia tai löytää kotoa jokin kiva kaiutin niin musiikki kuulostaa paremmalta kaiuttimesta kuin suoraan kännykästä. Ainut miinus jonka löysin niin se että rakkaalle Bookbeatille tuli kilpailija. Nyt arvon kuuntelenko kirjoja vai musiikkia, mutta eiköhän tähänkin löydy hyvä balanssi.

Viikon artisti: Minusta Jonna Geagea on saanut aivan liian vähän huomiota. Kuuntelin (kyllä, Spotifysta) Jonnan viimeisimpiä sinkkuja ja tahtoisin nostaa hieman Jonnaa ylöspäin. Sillä Jonna tekee aivan loistavaa musiikkia. Ei ne biisit välttämättä heti ensi kerralla avaudu tai sovi jokaiseen mielentilaan mutta Jonna on julkaissut nyt viime vuosina/aikoina muutaman uuden sinkun. Ensin taisi tulla arpia polvissa, sitten tuo nainen ja kolmanneksi siskon lasten vanhoja vaatteita. Oma suosikkini näistä kolmesta on arpia polvissa. Sanon vaan että jatka, Jonna, samaan malliin! You go girl! 

Viikon nostalgia: No tämäkin menee vähän samaan kategoriaan kuin edellinen, mutta kuuntelin äskettäin Hanna Pakarista ja voi että, tässäkin on toinen niin upea nainen! <3 Erityisesti Hannan suomenkieliset levyt olivat minulle nostalgiaa. Olipa kerran elämä -levyltä löytyy kyllä sellaisia helmiä ettei tosikaan. Palauttaisin mieleeni erityisesti sammuttakaa koko kaupunki, jokapäiväinen ja laitetaan kuolema polvilleen. Sanoisin saman kuin Jonnallekin että You go girl! 

Viikon levy: Jotta tämä ei nyt menisi ihan nostalgiaksi, niin viikon levy on ehdottomasti Nelli Matulan jumalatar. Wau, mikä kansi <3 Mulle tuli kannesta mieleen Jenni Vartiainen. Yhdeksi tavoitteeksi voisin laittaa että perehdyn Nelliin. Koska fanitan kuitenkin aika paljon ihania naisartisteja, niin uskon että löydän myös näistä ihanista nuoremmista naisartisteista joitakin suosikkeja. Olen kuullut, että Nelli on lahjakas, niin kyllähän sieltä on varmasti löydyttävä oma suosikkibiisinikin :D

Back in business ja kesän ainut ja paras keikka

Huhheijakkaa, sinne meni kesä tai ainakin suurin osa siitä ja samalla tuli pidettyä hieman pidempi blogitauko. Vähän niinkuin huomaamatta mutta nyt olisi taas tarkoitus palailla tännekin. Ainakin olisi tarkoitus edelleen jatkaa viikon randomeja sekä tietenkin raportit keikoista mikäli niitä on näköpiirissä. 

Kesän ainut ja ihan paras keikka oli heinäkuussa mummotunnelissa. Siellä oli nimittäin ihana Irina jonne lähdin vähän ex tempore mutta onneksi lähdin. On niin ihana nähdä Irinaa aina <3 Edellisestäkin oli mennyt jo ihan laittoman kauan ja siksi se varmaan tuntuikin taas maailman parhaalta keikalta. Tuo paikka ei vaan kyllä ole mikään oma lemppari ja lavakin siellä on minusta hieman hassussa paikkaa. Nimittäin sen käytävän vieressä ja ei oikein aina tiedä että missä päin olisi paras katsella keikkaa. Se ilta oli myös varmaan kesän aurinkoisin ja lämpimin ja senhän nyt tietää kun ihmiset villiintyy auringosta, lämmöstä ja perjantaista. Viinipullot kädessä ja sitä rataa ... ;) Ihan sai varoa ettei tullut pullosta päähän... ;) 

Mutta itse asiaan. Irina on kyllä aina niin ihana! Tykkään tykkään tykkään <3. Enää en muista millä biisillä se keikka edes alkoi koska olin vaan niin liekeissä koko keikan. Pieniä teknisiä vaikeuksia oli valitettavasti ja haluun olla yksin taisi jäädä hieman keskeneräiseksikin. Onneksi sentään saatiin keikka loppuun asti kunnialla eikä sitä tarvinnut jättää kesken. 

Tämän takia pitäisi varmaan keikkaraportit kirjoittaa aina saman tien sillä eihän niitä biisejä enää myöhemmin muista. Ihanaa oli kyllä kuulla kaaoksen keskellä, haluun olla yksin, vastaukset ja mitäköhän niitä muita vielä olikin. Irina on kyllä niin energisin, vetovoimaisin ja ihanin artisti <3 Keikalla tulee aina niin hyvä fiilis ja unohtuu kyllä varmasti kaikki murheet. Lisäksi välillä tuntuu että sieltä keikalta saa ne vastaukset mieltä painaviin kysymyksiin. 

Muistan kuin eilisen tuon keikan vaikken pahemmin nyt niitä biisejä muistakaan :D Voin kuitenkin samaistua siihen keikkaan silmissä on tuo ilta. Vaikka paikka ei ollut paras mutta se oli silti kesän paras keikka. Lämmin kesäilta, auringonlasku, sandaalit ja hyvä fiilis. Siihen voisi kiteyttää tuon keikan. Onneksi on kuitenkin ne pienet videopätkät, joiden avulla voin vielä päästä takaisin tuon illan tunnelmiin. Tykkään käydä keikalla ja välillä haluaisi käydä enemmän mutta sitten kun pääset yhdellekin aivan mahtavalle keikalle niin se tuo kyllä niin paljon energiaa ettet enää havittele joka ilta keikalle! 

Toivottavasti nähdään taas Irina piakkoin ja nyt syksylle tulee muitankin keikkoja. Ne keikat vaan antavat niin paljon energiaa, sanoinko jo mä ton? :D Mutta palataan taas piakkoin ja jeeeee, vielä on kesää jäljellä. <3