Jenniltä ilmestyi pitkän tauon jälkeen syyskuun alussa uusi albumi nimeltään Monologi. Albumi oli varmasti odotettu, sillä Jenni on kyllä saanut paikkansa Suomen artistien tähtitaivaalla. En yhtään ihmettele, etteikö Jennillä olisi ollut myös paineitakin luoda albumi, sillä hittien jälkeen on varmasti vaikeaakin luoda jotain uutta. Itsellähän ei ole mitään ideaa, kuinka noita biisejä syntyy, mutta aivan varmasti se on luovaa työtä, joka vaatii aikaa ja inspiraatioakin.
Levyn ensimmäinen kappale on albumin nimikkobiisi: monologi. Sanasta tulee mieleen yksinpuhelu, sillä sitähän se tarkoittaa. Minuun ei kyllä iske tuo jäkäjäkä kohta. Joko sillä haetaan hauskuutta tai sitten taiteellisuutta, mutta itseä se lähinnä ärsyttää. Ehkä ärsytyksen jälkeen tulee kyllästyminen ja sitä kautta sitten tykkääminen siitä? Mutta ainakin näin ekan tai tokan kuuntelun jälkeen biisikään ei herätä itsessä oikein mitään muuta kuin kelausnapin etsintää. Monologista hypätään turvasanaan, joka onkin jo tuttu sinkkuna. Tästähän luotiin jo ennakkokuvitelmia, kuinka aikuisten s/m -leikeistä tämä biisi kertoo. No iltapäivälehdet tekivät sen taas, mutta mistään sellaisestahan ei ole kyse. Kyllä, muutaman tai usean kuuntelukerran jälkeen biisi kyllä alkaa jo olla ok. Turvasanasta made in heaveniin. Jostain syystä Jenni tykkää leikitellä eri kielillä biisien nimissä ja sanoissa ja itsehän tykkään tästä leikittelystä. Ehkä biisin nimi toi itselleni jo ennakko-odotuksia tästä kappaleesta, mutta odotin ehkä jotain duran duranin kaltaista diskobiisiä. Nyt se tuntuu vähän kuluneelta parisuhdetilitykseltä eikä oikein anna ainakaan sitä diskofiilistä vaikka diskossa kuitenkin ollaan biisin tunnelmissa. Vainot jatkaa parisuhde-elämän liittyvää tilitystä mahdollisesta pettämisestä. Tykkäsin erityisesti jollain soittimella tehdystä taustaäänestä biisin keskivaiheilla. Koska en ole musiikin ammattilainen, niin en oikein osaa kertoa tarkemmin siitä :D Mahdollisesta pettämisestä päästään väärään suuntaan. Tämäkin on julkaistu jo sinkkuna, mutta itselle sekin julkaisu on jäänyt jonnekin kuuntelemattomien biisien digimappiin. Mutta sanotaanko, että tämä paranee kuuntelukerroilla. Ensimmäisellä kerralla biisi ei iskenyt, mutta nyt kuuntelulla voin jo sanoa, että tykkään tästä! Biisi on rauhallisen rento ja siitä löytyy jonkinlainen seesteys. Biisi jää myös soimaan päähän, mutta mikään inhottava korvamato tämä ei suinkaan ole. Tämä taitaa olla ensimmäinen biisi tältä levyltä, mistä voin sanoa, että tykkään ekojen kuuntelukertojen jälkeen!
Nyt ollaan päästy siitä parisuhdejankuttamisesta pettämisen kautta seesteiseen tilaan, niin voidaan alkaa jo miettiä sitä oikeaa. Levyn tunnelmakin muuttuu mielestäni hieman synkästä parisuhteesta iloisen kuplivaan tunnelmaan. Ei vielä olla diskossa, mutta sillä tiellä kylläkin. Biisissä on kivat sanat ja kiva tunnelma. Seuraavaksi onkin luvassa voulez-vousia. Jenni tykkää ranskan kielestä, itse en, ja siksi minulla on aina oma ennakkoluulo näitä biisejä kohtaan. Tämäkin oli julkaistu jo sinkkuna, mutta allekirjoittaneella jäänyt kuuntelematta aika suurelta osin. Biitti pysyy ja nyt ollaan jo melkein siellä diskossa tai ainakin käydään välillä. Hyvä, että päästään jo irroittelemaan, sillä koko levyä pelkästä parisuhteesta ei olisi jaksanut. Huomasin, että omat ennakkoluulonikin katosivat sinne jonnekin tummaan yöhön, ja ei tuo ranskan kieli häiritse tässä kovin paljon. Ranskan kielestä sitten lähtemiseen voinko mä todella lähteä näin. Tässä on taas hieman paluuta sinne parisuhdetilitykseen ja nyt ollaan jo todella lähdössä diskobiittien pauhatessa taustalla. Lähtemisestä taas. Taas päättää levyn. En ole aiemmin tykännyt Jennin lopetusbiiseistä, ja nyt tuntuu että ollaan parisuhteeseen josta lähdettiin. Myönnän, että luin pari arvostelua (mitä en yleensä tee) levystä ja ehkä se näkyy myös tässä tekstissä.
Levy on odotettu, ja Jennin laulamana ja esiintymänä ei voida mennä missään pieneen. Jenni on niin upea tulkitsija että hänen laulamana kaikki maailman biisit saisivat uuden tulkinnan ja olisivat varmoja hittejä. Mutta tässä jää jotain puuttumaan. Ihan hirveän upeat pisteet hyvälle tarinankerronnalle biiseissä. Järjestys on tehty niin että se oikeasti noudattaa parisuhteen elinkaarta. Kuuntelija voi vaan todeta, että juuri noinhan se menee. Monet kuuntelijat voivat samaistua biiseihin, ja löytävät ne sitä kautta. Eikä ihme, onhan ne upeita ja oma kokemus ja kädenjälki näkyy. Se on ihan mielettömän hienoa, sillä ei moni osaa kirjoittaa näin upeita biisejä. Levy menestyy varmasti, Jenni on niin upea laulaja. Itselle tämä varmasti aukenee useilla kuuntelukerroilla, ja tiedän että pyörrän varmaan puolet näistäkin mietteistä. Tottakai ihan mielettömän upea levy ja upeat sanat, sitä ei voi kiistää, mutta jokin sellainen iloisuus - positiivisuus jää puuttumaan. Ehkä kuulemme tarinalle jatko-osia seuraavassa levyssä, mutta jäin kaipaamaan edes yhden biisin verran sitä yhtä yötä, jolloin päästään euforisiin tunnelmiin. Siellä melkein oltiin, mutta ihan huipulle ei päästy.
Levyn top 3 -suosikit:
+ väärään suuntaan
+ voulez-vous
+ made in heaven
