Keskiviikon hurmaa

Tämmöisiä keskiviikon piristyksiä pitäisi olla ihan ehdottomasti enemmän. Se tunne kun lähtee keikalta hymyssäsuin on ihan mieletön fiilis. Kiitos Irina & pojat <3 Irinan keikalta ei vaan voi lähteä onnettomana, ihan mieletön energia mitä sieltä saa. Pitkään mietin että pitäisikö sitä vernissaan ja/tai stoan keikoillekin lähteä (siis mitä ihmettä, miksi mä mietin tällaista :D ) Eikö se pitäisi olla ihan ilmiselvää että pitää lähteä. Varsinkin kun sai opiskelijalipun (mikä säästö!) niin pitihän se lähteä. Vähän on aina tietty ennakkotunne istumakeikkoja kohtaan, mutta tää vaan vahvisti sen, että oon vaan niin happyhappy jokaisella Irinan keikalla, oli se sitten istuma- tai mikä tahansa muu keikka. Istumakeikalla on tietty aina puolensa esim. ei oo pahemmin tönimistä tai känniääliöitä :D Mutta joo, jos sitten siihen asiaan.

 

Tässä tulisi biisilistaa, jos vaan suinkin saan selvää omista kirjainlyhenteistä, jotka on melkein kuin aakkosia: koko kuva, juulian totuudet, selkä selkää vasten, jotain suurempaa, kipu kasvattaa, vastaukset, liibalaaba, vahva, kuurupiiloa, yläpuolella, näe minut tässä, hiljaisuus, kaikki haluaa, älä sano mitään, kymmenen kirosanaa ja encorena kuolee hiljaa, pokka. Noin niinku aika perussetti. Ihanana yllärinä oli minusta kuolee hiljaa, jossa Antti lauloi jotenkin niin mahtavasti. Johtuikohan siitä, että olin oikealla puolella suht Antin edessä :D Tahtoisin kyllä niin kuulla kivusta normin version, eikä sitä ns.vähän hitaampaa. Settilista oli kutakuinkin noin, saattaa olla, että jos oon jossain kohti vaipunu jonnekin haavemaailmaan niin joku jäi ottamatta ylös :D vahva ja kuurupiiloa oli muistaakseni niin että aluksi hieman pelleiltiin vahvan säkeillä mutta sitten tulikin kuurupiiloa :D

 

Kuvia nyt tällä hetkellä ei oo laitettavissa, koska no, öh, kirjoittelen tätä sellaisessa paikkaa jossa niitä kuvia ei ole :D Olipa ovelasti sanottu. Joojoo, teen niitä töitäkin hetijust. Muttajoo, oli kyllä niiiiin sairaanmahtavaa nähdä taas tyypit lavalla ja voi vitsi, miten onnellisena sitä olikaan keikan jälkeen. Vaikka keikka oli aika peruskeikka, niin kummasti sekin vaan piristää tässä tummassa syksyssä. Tahtoo vaan taas keikalle. Valot oli taas niin upeata. Kuvausta ne valot pikkasen haittasi tai oikeastaan niiden puute, mutta noin muuten niin valomestasi Saari teki kyllä loistavaa taidetta. Jännä, että sitä kiinnittää nykyisin yhä enemmän valoihin ja oheisjuttuihin. Niin, ja Irinalla oli tosi nätti mekko, jotenkin inspiroiduin siitäkin ja lähdin suunnittelemaan seuraavien päivien asuja, heh heh :D Mutta. lokakuu oli kuitenkin ihan jees, varsinkin tää loppu, keikkojen puolesta. Aika mahtavia keikkoja osui ja niitä ei kyllä hetkeen unohda. Nyt vielä ehkä jokunen pari keikkaa ennen joulutaukoa, niin saattaapi blogikin hiljentyä. Ihan kun tää siis olisi jotenkin ollutkin tosi aktiivinen. Joojoo, ne arvostelut, niitä kyllä riittää, mutta jostain syystä ei vain kaikista saa irti niin kuten haluaisi ja siksi ne saattaa vähän venähtää. Mutta nyt painun tekemään ihan oikeita töitäkin, ja palaan taas tänne kun jotain sanottavaa on. Pus pus <3

Jäähyväiset

Se oli sitten siinä. Nimittäin PMMP:n tarina ja keikat. Ai että, ensinnäkin oli ihan hirveen upeemagee keikka eilen. Sinänsä haikeeta, mutta aikansa kaikkea. Ei sillä, oon viime lähivuosina ollu niin rakastunut pmmp:hen että kyllähän niillä keikoilla vielä olisi käynyt. Fiilikset oli aika lailla neutraaleja. Ensinnäkin tää lokakuun loppu tuli ihan pirun nopeesti. Minne aika menee? Justhan mä ostin vasta lipun ja nyt sekin keikka on jo ohi. Sunnuntai oli hitusen outo aika olla keikalla, mutta ainakaan ei tarttenut törmätä niihin känniääliöihin. Lyhyestihän voisi kuvata keikkaa että ihan parasta, yybermageeta, huippua <3 <3 <3. Jäähalli loi kyllä ihan parhaat puitteen bändille ja pakko todeta, että on se pmmp vaan niin energisen riehakas. Suomen keikkarintama tulee kyllä kaipaamaan tyttöjä! Tai minä ainakin. Jo nyt. Onneks on aina levyt mutta ei ne oo tietty sama asia. 

Lämppärinä oli pertti kurikan nimipäivät ja oikeastaan siitä ei sen enempää. Mulle ei kyseinen bändi oikein auennut, niin en siitä sitten sen enempää kirjottele. Odotus ei ollu kovin pitkä, tai ainakaan tuntunut siltä. Olin toki hyvissä ajoin ja paikkani sain jostain kymmenennen rivin tienoilta. Mä en oikeastaan odottanut sen suurempia tolta keikalta. Tavallaan se oli sellainen päätös pmmp:lle "että nyt ei sitten niitten keikoille enää pääse". Yritin kovasti vältellä lauantain keikan uutisointeja ettei vähääkään spoilaannu mistään ja aika hyvin kyllä onnistuinkin. Osa biiseistä oli uusia sovituksia ja osa taas vanhalla, tutulla, raivolla eteenpäin. Odotan oli kyllä ihan loistavaa kuulla. En niin pahemmin innostu tosta ekasta levystä, mutta onhan siellä huippuja biisejä. Keikka alkoi muuten rusketusraidoilla. Ei ookkaan tainnu alkaa keikka koskaan ruskiksilla. Biisilista oli vähän niinkuin kronologia levyistä, ekana biisejä ekalta levylta, sitten LT:ltä, Veden varaanilta ja lopuksi oli sitten uusimmalta levyltä biisit. Ihan hyvin suunniteltu kyllä toi musta oli. Toki aina voi toivoa ja haluta toisia biisejä mutta mä olin aika tyytyväinen tähän. 

Paula ja Mira oli ihania kuten aina. Bändin pojat ihania kuten aina. Kaikki vaan oli aika lailla täydellistä. Enempää ei voisi toivoa. <3 Tohon showhun oli nähty aikaa, vaivaa ja suunnitelmia. Oli pyroja, hienoja valoyhdistelmiä, vierailevia tähtiä ym ym. Vierailevina tähtinä oli mm. Asa, Mariska, Lauluyhtye Viisi ym. Keikkahan kesti varmaan vajaa kolme tuntia ja huh, mikä aika seisoa :D Tuntui nimittäin pikkusen jaloissa. Mutta silti, mistään en valita. Toki olisin voinut haluta esim. San fransiscoa mutta ehkä se on kuultu jo myös aika montakin kertaa. Valot muodosti hienon pmmp:n kirjaimet katossa ja ne hienot rakenteet myös liikkui keikan aikana. Takana oli levyistä kankaat. Kaikkea tommosta hienoa speciaalia oli kyllä keksitty. Ihan mahtavaa! Tohon oli mun mielestä hyvä lopettaa. <3 Bändi otti niin hienosti hyvin haltuun noinkin ison tilan. 

Tytöt vaihteli vaatteitakin aina levyvaihdoksen aikana. Välillä oli mekkoo, glitterii, takkii ym :D Vika biisi oli tytöt jonka aikana sitten Mariska tuli feettaamaan. Lavalle tuli myös ihana Jenni Vartiainen ja Jori Sjöroos hyppäs kitaroimaan. Lauantaina lavalla oli ollut Maija Vilkkumaa. Mutta kyllä toi oli oikea veto että otin sunnuntaille lipun. En olis varmaan jaksanu kahta iltaa putkeen, setit vissiin aika samanlaisia. Jotenkin hyvä lopettaa sunnuntaihini kun sehän se vihoviimeinen keikka oli. En mä tiedä, pää lyö nyt jotenkin tyhjää eikä oikein keksi enää mitään sanottavaa kuin upeita ylistyssanoja. Joten lopettelenpa sitten tähän. Ja nähdään taas pian ;) Yllättävän pian muuten taas mennäänkin ;)

Lauantai-illan rientoja

Pitkästä aikaa taas lauantai-iltana keikalla. Ai että, olipas mahtavaa <3. Pakko kyllä sanoa että ehkä se on Irina joka on mun lemppariartisti. Sen huomaa monista asioista, kun oot lemppariartistin keikalla. Sitä vaan on niin uppoutuneena ja unohtaa koko muun maailman sekä edes ne itselle "inhokkibiisit" ei haittaa. Ja se energia, jonka sieltä keikalta saa on ihan mahtavaa. Menee niin tyytyväisenä nukkumaan, silmät sydämenmuotoisina <3. 

Keikka alkoi hieman yllättävästi selkää selkää vasten, jonka jälkeen vastaukset. Semmonen kivan rauhallinen aloitus. Sitten alkoi armoton tanssiminen liibalaaballa ja jotain suuremmalla. Sitten tuli et huomaa, lainasiivet.  Olin vissiin lainasiipien aikana ihan jossain muualla maailmoissa kun meni hetki ennen kuin tajusin että mikäs biisi se on. On se vaan kyllä niin iiiiiihana biisi. Ehdottomasti mun suosikki uusimmalta levyltä! On yksi biisi, jota en vieläkään vaan siedä, tai no paremminkin en vaan tykkää. Nimittäin kuurupiiloa. Ei ei ei, en vaan tykkää vieläkään niin ei kai sille sitten mitään voi. Sen olisi voinut jättää pois. Mutta kuten jo totesin niin lemppariartisilla sietää jopa ne vähemmän suosikkibiisitkin. Mutta sitten, ehkä illan odotetuin juttu. Pitkästä aikaa: vieras.  Pakko varmaan ottaa tehosoittoon liibisalbumi. <3 <3 Oon ihan lovena myös tohon vieraaseen. Niin ihana oli kyllä kuulla se biisi. Sitten oli vuorossa  mitä kesken jäi ja hiljaisuus. Kummatkin taitaa olla sellaisia biisejä, että keskityin vaan ihastelemaan ja kuuntelemaan ja tsekkailemaan poikien soittoja. Sen jälkeen alkoi taas tanssittamaan: koko kuva, kaikki haluaa, näe minut tässä. Niin ja vieraan jälkeen tuli pokka. Tällä kertaa biisit on muuten järjestyksessä kun nappasin kuvan settilistasta. Encorena saimme tällä kertaa kuulla mistä minua palkitaan, vahvan alkua  sekä keikan lopetti kirosanat. Että semmoista. Ihan mahtava fiilis ja keikka. En oikein nykyisin osaa keikoista sanoa mitään, mutta varsinkin toi loppu ja Janne ja Jii ja niiden "sekoilut" oli ihan hupaisaa seurattavaa. Jotenkin Janne nousi enemmän tällä keikalla <3 Ehkä se oli se puuhka, josta lähti muuten ihan hitosti höyheniä :D

Loppuun vielä yksi kuva. Tällä jaksaa taas pitkää syksyä ja arkea. Ai, että on ne livekeikat vaan ihania. Tahtoo lisää ja heti. Näillä näkymin ei vissiin ihan heti oo tiedossa mitään. Mutta jospa sitä Erinin levyarvosteluu (:D ) sais aikaiseksi tännekin. Aika menee niin hiton nopee ja on ollut hirveesti kaikkee niin ei vaan ole ehtinyt. Mutta mutta, nyt adios ja palataan taas joskus!