Nyt kun bloggaaja on palannut hyvin ansailtultaan lomalta niin olisi varmaan aika palata jo näihin levyarvosteluihin, jotka ovat tuolla jossain jo odotelleet. Ensimmäisenä vuorossa Hannan. Pakko sanoa ensin, että tää levy tuli jotenkin niin yllättäen, lähinnä siis tarkoitan, että fiilis "oho, nyt jo uusi levy :D ". Eli onneksi näillä "tauoilla" on taipumus mennä ihan mielettömän nopeasti. Ekan kerranhan näitä biisejä kuulin vähän tolla mini pop up -tourilla, joka oli ihan mieletön <3.
Ensivaikutelmat levystä on kyllä ihan mielettömät ja sanotaanko että jotenkin niin erilaiset ja paremmat tietyllä tavalla kuin Paperimiehen tyttären jälkeen. Levy alkaa olipa kerran elämällä, joka on sinkkukin jo ja antaisin sille arvosanan 8. Sitä jaksaa kuunnella ja jokunen fraasi olis tehny mieli laittaa jo otsikoksikin biisistä :D. Tokana biisinä on laitetaan kuolema polvilleen johon suhtauduin aika ristiriitaisesti nimensä takia. Jos nimessä on kuolema niin musta siitä tulee jotenkin pelottava tms fiilis tai ainakin sellainen ei hyvänmielen fiilis ja musiikki kuitenkin ensisijaisesti tuo (mulle) hyvää mieltä. Mutta kuunneltuaan tätä biisiä niin ehdottomasti levyn parhaimpia biisejä. Rytmi, fiilis, sanat, kaikki vaan natsaa hyvin. Eli tätä biisiä tulee kyllä luukutettua paljon - ja on tullut jo! Kolmantena on jokapäiväinen, joka kuultiin myös mini pop up tourilla sekä sinkkuna myös muualla. Näiden sinkkujen perusteella voisi sanoa että levy tulee olemaan mieletön ja ei pahemmin ehdi pölyttymään hyllyssä. Totta, hyvät melodiat molemmissa ja tulee heti jotenkin sellainen hyvän mielen musa mieleen. Joidenkin mielestä nää nyt on varmaan sellaista poppirinkutusta, mutta... no, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mitä siihen nyt voi muutakaan todeta. Ehdottomasti plussaa siitä, että Hanna on osallistunut niin monen sanoitukseen ja sävellykseen että ei olisi uskonut. Hyvä Hanna!
Neljäntenä biisinä on sitten hieman hitaampi biisi nimeltään anna minut takaisin. Sopii hyvin näiden joukkoon myös. Vaikka en yleensä (ehkä?) pidä hirveen hitaista biiseistä, mutta tässä on jotain harmoniaa ja voisin hyvin kuvitella itseni meren äärelle tuijottelemaan.
Viidentenä biisinä on musta aika hassu biisi, voisi melkein sanoa että miehetkakkonen. Biisin nimi on menen kaljalle. Vaikka nimi nyt on vähän hassu mutta sanat musta on kuitenkin aika mieleenpainuvat. Vaikken edelleenkään tykkää lallatuksista. Vakaville aiheille voi laittaa myös hassun nimen ja pohtia niitä vaikka kaljan ääressä. :D Kuudentena sitten duettobiisi Pepe Johanssonin kanssa selät vastakkain. Tästä tuli mieleen jotenkin Irinan selkäbiisi. Mun mielestä Hannan ja Pepen äänet menee kyllä aika hyvin yhteen. Ei oo semmoinen liian hidas biisi, että tarvis olla korva suussa, mutta kuitenkin sellainen pohdiskeleva biisi. Taas vois mennä sinne meren äärelle tuijottelemaan.
Seuraava biisi on ihan ehdottomasti mun tuleva ikuinen lemppari. Rakastuin tähän jo tolla mini pop up tourilla ja tiiän, että meiän rakkaus on ikuista <3. Sammuttakaa koko kaupunki. Tässä on jotain ihanaa melankolisuutta, jotain syksymäistä, jotain aivan ihanaa <3 Sanat ei vaan nyt riitä kertomaan. Melodia on täydellinen, rytmi täydellinen ... kaikki vaan on jotain melankolisen ihanan täydellistä. Voin kuvitella tähän sellaiset sadepäivät, kun sade ropisee ikkunalaudalle ja mieli tekee vaan kääriytyä peiton alle. Tätä biisiä on kuunneltu jo ihan täysillä ja tullaan vielä kuuntelemaan. En kyllästy tähän ikinä! <3
Tää seuraava taisi olla ihan eka sinkku joka tuli joskus alkuvuodesta (?) kait. Sydän tuli vastaan. Silloin en vielä tiennyt levyn ihanuudesta ja nyt rehellisesti niin tää ei ihan mua vakuuttaisi vielä. Vähän sellainen liian iskelmämainen, joka ei herätä mussa mitään. Kyllähän tää siis ihan menettelee ja varmaan antaisin jonkun seiskan kouluarvostelulla eikä tää sellainen inhokki ole.
Miten mulla aina jää nää levyn vikat biisit jotenkin huomioimatta?! Jostain syystä aina vikat biisit jää liian vähälle kuuntelukerralle. Niin myös nytkin. Pieni prinsessa on levyn tokavika biisi ja se on jäänyt ihan liian vähälle kuuntelulle. Erityisesti taidan tykätä noista välirytmeistä. Vika biisi on taas sitten meikit päällä nukkumaan. Nimet on kivoja, mutta ei tää kyllä mene mun suosikin yli. Ehkä se olen vain minä, joka en niin paljon tykkää hitaimmista biiseistä. Sanat on kyllä ihan koskettavat ja ihanat mutta siihen se jää. Livenä tääkin on tietty parempi. Kokonaisuudessaan kuten jo sanoin, levy on musta ihan huippu ja ei tosiaankaan jää levyhyllylle pölyttymään. Tykkään enemmän kuin edellisestä ja tykkään nyt enemmän suomenkielisestä Hannasta. Tietty osa mussa varmaan kaipaa niitä rock-Hannavuosiakin mutta tää levy kertoo, kuinka paljon Hannakin pystyy muuntautumaan artistina. Siihen ei moni pysty. Plussaa ehdottomasti sanoituksista ja sävellyksistä. Nyt vaan pitäisi tutkia keikkakalenteria sillä silmällä.
Loppuun vielä oma suosikki TOP 3:
Sammuttakaa koko kaupunki
- ihan ehdoton ykkönen koko levyltä eikä miksikään ykköspaikalta lähde. Se vaan iskee.
Olipa kerran elämä
- Aloitusbiisinä rento ja rempseä. Menevä. Hyvät sanat.
Selät vastakkain
- Valitsen nyt tähän tän duettobiisin vaikka onkin hitaampi. Musta on aina kiva seurata artistien duettobiisejä, että ketkä tekee kenenkin kanssa ja sitä rataa. Äänet sopii hyvin yhteen ja sanatkaan ei hullummat.
Näihin tunnelmiin. Vaikeuksia tulee olemaan nyt siirtää tämä levy tauolle ja siirtyä Eriniin. Mutta jossain vaiheessa pitäisi sekin levyarvostelu tehdä. Kuullaan & palaillaan taasen joskus!
